TBK eli Tammerfors Bollklubb perustettiin joulukuun 9. päivänä 1932 Tampereen Ruotsalaisen Yhteiskoulun omaksi urheiluseuraksi. Perustamiskokouksessa olivat läsnä lehtori Paul Jaeckel sekä Birger Calonius, Gunnar Ekholm, Lars Sandbacka ja Per-Olof Hagberg.

Jääkiekko ensimmäisenä lajina seuran ohjelmaan.

Ensimmäinen ottelu pelattiin vuonna 1934 Ilveksen kakkosjoukkuetta vastaan.

Ensimmäinen voitto saman kauden aikana niin ikään Ilveksen kakkosjoukkueesta. TBK:n riveissä pelasivat siinä ottelussa "Pifa" Jansson, Åke Jensen, Lasse Sandsund, Lars Sandbacka, Kaj Jansson, Arne Jansson, K.A. Hjorth ja Åke Backström.

Nousu SM-sarjaan kaudeksi 1942-43, kun edellisenä keväänä oli voitettu ensin oma piirinsarja ja sitten oman piirilohkonsa voittanut Helsingin Toverit maalein 3-0. Nousukarsintapeliä SM-sarjaan ei tarvittu, kun ÅIFK luopui sarjasta.

Ensimmäinen SM-mitali tuli jo vuonna 1946, kun TBK sijoittui pronssille yhdeksän joukkueen sarjassa.

Pronssimitaleja ehti kertyä jo viisi seitsemässä vuodessa, ennen kuin seura voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1953. Mestaruuksia tuli saman tien kolme perätysten, mutta huippumenestyksestä huolimatta sinioranssien taustalla valmisteltiin suurta muutosta.

TBK:n nimi vaihdettiin Tapparaksi vuonna 1955. Ruotsalaisen koulun koulutustyö ei tuottanut seuralle enää riittävästi pelaaja-ainesta, ja uusi suomenkielinen nimi houkutteli mukaan paljon uusia kiekkoilua harrastavia nuorukaisia.

Seura voitti uudella Tappara-nimellään ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1959 oltuaan historiansa alkuvuosina ensin pronssilla ja hopealla.

Menestys jatkui 1960-luvun alkupuolella. TBK:na aloittanut Tappara oli mitalikolmikossa peräti 12 vuotta peräkkäin.

Kauden 1965-66 Tappara pelasi Suomen sarjassa (nykyisin 1. divisioona), koska joukkue oli vuonna 1964 voittamansa mestaruuden jälkeisellä kaudella jäänyt sensaatiomaisesti sarjassa viimeiseksi.

Nousu takaisin pääsarjaan tapahtui jo heti yhden vuoden jälkeen kaudeksi 1966-67.

1960-luvun lopussa talousongelmissa virunut Tappara vuokrasi edustusjoukkueensa Mikko J. Westerbergille. Päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Kalevi Numminen, jonka johtamana alkoi kova työnteko takaisin kohti huippua.

Yhdentoista vuoden tauon jälkeen Tappara palasi Suomen mestariksi vuonna 1975 ylivoimaisella esityksellä. Viimeistä kertaa ilman pudotuspelejä pelattu sarja ratkesi kirvesrintojen eduksi jo hyvissä ajoin, kun joukkue ei hävinnyt kuin vain kolme kertaa 36 ottelussa.

Vuosien 1974-1988 välillä pelattuina 14 kautena Tappara voitti peräti kahdeksan mestaruutta ja pääsi vuonna 1976 aloittaneen SM-liigan playoff-peleissä yhteensä 10 kertaa loppuotteluihin. Menestyksekäs jakso huipentui kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen vuosina 1986-88 Rauno Korven toimiessa kapellimestarina.

Keväällä 1992 Tappara joutui karsimaan SM-liigapaikastaan jäätyään sarjassa toiseksi viimeiseksi. Karsintaottelut Oulun Kärppiä vastaan päättyivät voitokkaasti ja Tappara piti liigapaikkansa.

Tappara palasi mitalikantaan vuonna 2001, kun se nappasi hopeamitalit hävittyään finaaleissa TPS:lle. Edellisen kerran Tappara oli voittanut SM-mitalin vuonna 1990, jolloin väri oli pronssinen.

Viisitoistavuotinen taival ilman mestaruutta päättyi vihdoin keväällä 2003, jolloin Tappara kirkasti kahden edellisvuoden hopeat makeaksi kullaksi. Joukkue nousi mestariksi ennätykselliseltä runkosarjan viidenneltä sijalta peräti kahdeksan jatkoajan kautta.

Viiden vuoden mitalittoman kauden jälkeen Tappara nousi taas mitaleille keväällä 2008, kun se voitti pronssia.

Yhteensä Tappara on voittanut 15 mestaruutta. Niistä kolme ensimmäistä vuosina 1953, 1954 ja 1955 tulivat vanhalla TBK-nimellä, ja Tapparana seura on voittanut kultaa vuosina 1959, 1961, 1964, 1975, 1977, 1979, 1982, 1984, 1986, 1987, 1988 ja 2003.

Kaiken kaikkiaan Tappara on pelaaminaan 66 pääsarjakautena voittanut yhteensä 35 SM-mitalia. Niistä 15 on kultaista, 9 hopeista ja 11 pronssista. Mitaleistaan kahdeksan seura ehti ottaa vanhalla TBK-nimellään, jolloin saldona oli 3 kultaa ja 5 pronssia.