KALEVI
NUMMINEN


Kalevi Numminen oli itseoikeutetusti ensimmäinen tapparalainen, jonka pelinumero "jäädytettiin" niin etteivät tulevat sukupolvet enää voi sitä numeroa Tapparassa käyttää. Merkkinä tästä Hakametsän jäähallin katonrajassa roikkuu Nummisen nimellä ja pelinumerolla 2 varustettu pelipaitakopio.

Nummisen ura Tapparassa alkoi kaudella 1957-58 ja viimeiset luistimenpiirtonsa "Kallu" veti SM-sarjajäillä vuosikymmentä myöhemmin kaudella 1968-69. Pääsarjauraan mahtui yhteensä 201 ottelua, joissa kovaluisena peruspuolustajana tunnettu Kallu teki 41 maalia ja antoi 40 maalisyöttöä. Pelaajauransa aikana Numminen voitti Tapparassa kolme Suomen mestaruutta ja sai myös kolme hopeamitalia sekä yhden pronssisen mitalin.

Pelaajauran jälkeen hommat Tapparassa jatkuivat valmentajan tontilla. Jo 60-luvun lopussa Numminen aloitti pelaajavalmentajana ja 70-luvulla Kallun määrätietoinen työ kirvesrintojen peräsimessä alkoi tuottaa hedelmää. Nummisen opeilla Tappara nousi valtakunnan parhaaksi seuraksi ja Kallun päävalmentajakausi toikin miehelle kolme kultamitalia lisää.

80-luvulla ja 90-luvun alussa oli sitten toimitusjohtajuuden vuoro. Vielä kaudella 1991-92 Numminen vieraili lyhyesti kirvesrintojen pelaaja-aitiossa päävalmentajan virassa.

Tappara-uransa lisäksi Kalevi Numminen pelasi myös yhteensä 143 A-maaottelua, mukaanlukien seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. Valmentaja-aikanaan Numminen luotsasi myös Suomen A-maajoukkuetta vuosina 1973-74 ja uudestaan 1977-82. Saavutuksistaan kotimaan jääkiekkoilussa Numminen aateloitiin Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 44 vuonna 1986.

Valinta ensimmäiseksi tapparalaiseksi, jonka pelipaita nostetaan Hakametsän kattoon, tapahtui 10 vuotta myöhemmin. Kalevi Nummisen numero 2 hilattiin kunniapaikalle 26.10.1996.

---

PEKKA
MARJAMÄKI


Pekka Marjamäki oli toinen kirvesrinta, joka sai kunnian nähdä pelinumeronsa vedettävän jäädytyksen merkiksi Hakametsän jäähallin kattoon. Marjamäen numero 3 nostettiin sinne 27.12.1998.

"Marja" pelasi Tapparassa peräti 17:llä pääsarjakaudella. Pääsarjaura alkoi jo kaudella 1964-65 ja viimeisen kerran Marjamäen persoonallisia tempauksia nähtiin SM-liigakaukalossa kaudella 1983-84. Väliin mahtui pari kautta Ruotsissa HV71:n paidassa.

Yhden aikansa hurjimmista lyöntilaukauksista ja ovelimmista valelaukauksista omannut Marjamäki on 125 osumallaan eniten maaleja tehnyt Tappara-puolustaja. Syöttöpisteitä tilille kertyi 129 yhteensä 476:ssa runkosarjaottelussa. Pudotuspelejäkin Marja ehti pelaamaan 50 ottelun verran ja keräsi niissä 14 maalia ja 16 syöttöpistettä.

Mitalisateeltakaan pitkällä uralla ei voinut välttyä. Pekan kaapista löytyy viisi kultamitalia kertomassa Suomen mestaruuksista, kolme hopeamitalia ja yksi pronssi.

Peräti kymmenet MM-kisat, kahdet olympialaiset ja yhteensä 251 A-maaottelua pelannut Marjamäki palkittiin vuonna 1990 valinnalla Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 68. Vuonna 1998 Pekka valittiin myös kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen. Yksi uran kohokohdista oli myös vuonna 1975 tapahtunut valinta MM-kisojen All Starsiin ja parhaaksi puolustajaksi toisena suomalaisena kautta aikojen.

Marjamäen peliura päättyi siis viidenteen mestaruuteen vuonna 1984. Sen jälkeenkin mies on kuitenkin nähty Tapparan pelaaja-aitiossa, sillä Marja toimi Tapparan kakkosvalmentajana 90-luvun alkupuoliskolla ja jälleen vuonna 2005. Valmennuskokemusta on kertynyt myös kirvesrintojen juniorijoukkueiden luotsina.

---

TIMO
JUTILA


Kun Tappara 50-vuotisjuhlakautensa kunniaksi ilmoitti jäädyttävänsä kaksi uutta pelinumeroa Hakametsän hallin kattoon, veikkauksia kunnian saajiksi lenteli sinne tänne. Harva kuitenkin keksi ehdottaa Timo Jutilaa, sillä aiemmin esillä jäädytyskriteereinä oli ollut myös pelaajan puolen vuosisadan mittainen elinikä.

Jutila sai numeronsa Hakametsän hallin kattoon selvästi sitä nuorempana, mutta täysin ansiosta. "Jutin" viimeisestä pelivuodesta ehti kulua kuusi vuotta, joten hänen sankaritekonsa kaukalossa ovat vielä hyvin kaikkien muistissa.

Vasta 16-vuotiaana vuonna 1980 alkanut liigapelaajaura käynnistyi Jutilan kohdalla vauhdikkaasti, kun vasta poikasena pelattu tulokaskausi toi jo tehopisteet 7+12=19. Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi niin, että 19 vuotta myöhemmin lopetushetkellä pisteitä SM-liigassa oli kertynyt komeat 124+311=435. Otteluita kotimaan liigassa Jutille kertyi 561 ja enemmänkin olisi tullut, ellei muutama pelikausi olisi vierähtänyt myös ulkomailla.

Jutin meriitteihin liigassa kuuluvat viisi Suomen mestaruutta ja yksi hopea. Hänet valittiin kolmesti liigan parhaaksi puolustajaksi ja viisi kertaa SM-liigan All-Starsiin. Juti on edelleen liigan toisiksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja niin runkosarjapeleissä kuin playoffeissakin.

Juti on saanut myös kunnian nostaa toistaiseksi ainoana suomalaiskapteenina MM-kisojen voittopokaalin käsivarsilleen. Se tapahtui vuonna 1995. Kaiken kaikkiaan Tappara-pakki kolusi kahdeksat MM-kisat, kolmet olympialaiset ja kaksi Kanada Cupia edustaen Leijonia kaikkiaan 246 maaottelussa.

Luonnollisesti Juti toimi myös Tapparan kapteenina useamman vuoden ajan 90-luvulla. Peliuransa jälkeen hän edusti seuraa myös kabinettipuolella toimien kolmen vuoden ajan Tapparan yhteyspäällikkönä.

Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 132 hänet valittiin vuonna 2003. Samana vuonna hän sai myös suuren kunnian tulla valituksi Kansainvälisen Jääkiekkoliiton Hall of Fameen vasta seitsemäntenä suomalaisena pelaajana.

Tappara jäädytti hänen pelinumeronsa 7 syyskuun 15. päivä 2005.

---

TIMO
SUSI


Syyskuun 15. päivä 2005 oli viimein se päivä, kun pitkään odotettu ja täysin varmana pidetty pelinumeron 10 hilaaminen Hakametsän Tappara-päädyn kattoon tapahtui. Silloin tällöin SM-liigassa on saatettu nähdä hieman hatarin perustein tehtyjä paitajäädytyksiä, mutta tämä ei todellakaan kuulunut niihin.

Kymppipaitaa Tapparassa kantoi kunnianosoituksen arvoisesti Timo Susi, joka vuosien 1978 ja 1992 välillä iski SM-liigassa kiekon peräti 295 kertaa vastustajan maalivahdin selän taakse. Tuolla lukemalla ollaan SM-liigan kaikkien aikojen maalitilastossa viidennellä tilalla ja Tapparan vastaavassa pörssissä ylivoimaisena ykkösenä. Itse asiassa on melko varmaa, ettei Suden kirvesrintapaidassa keräämää maalimäärää tulla enää koskaan ylittämään. Pistepörssissäkin Timi pitää edelleen kakkossijaa nimissään.

Hurjista laukauksistaan ja erityisesti kääntölämäreistään tunnettu Susi voitti Tapparassa peräti kuusi Suomen mestaruutta ja keräsi kaupan päälle vielä himmeämpiäkin mitaleita yhden kumpaakin. Kirvesrintojen kapteenin ominaisuudessa hän pääsi nostamaan Kanada-maljaa ensimmäisenä kaksi kertaa.

Susi tunnettiin myös kovien otteluiden miehenä. Playoff-peleissä hänen tykkinsä puhui 38 kertaa, jolla hän vielä tänäkin päivänä pitään kaikkien aikojen pörssin jaettua ykkössijaa nimissään. Syöttöpisteet saldoon lisättynäkin vasta kaksi pelaajaa on playoff-historiassa yltänyt suurempaan saaliiseen kuin Susi.

Myös maajoukkueessa Timo Suden panosta arvostettiin. Hän pelasi 148 A-maaottelua, joissa mukana neljät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. Hän oli avainasemassa, kun Suomi voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa Calgaryssä 1988. Yhtenä joukkueen parhaista pistemiehistä hän mm. syötti Neuvostoliittoa vastaan 2-1-voittomaalin, jolla Suomi nappasi kisoista hopeaa.

Suden pelaajaura päättyi keväällä 1992, jolloin hän omalla vahvalla panoksellaan karsintojen parhaana maalintekijänä oli mukana pitämässä Tapparan edelleen SM-liigassa. Pelaajauran jälkeen Susi nähtiin edelleen Tapparan hommissa, sillä hän toimi 90-luvulla useamman vuoden joukkueenjohtajana.

Suomen Jääkiekkoleijonaksi Susi kukitettiin vuonna 2000 järjestysnumerolla 120.