|
|
|
|
|
|
Tampere 12.3.2002:
Tappara - Pelicans 3-2 (1-1, 0-1, 2-0)
Kiekkoa päätyyn ja painimaan
Tappara nousi takaisin liigakärkeen ottamalla tärkeän kotivoiton Pelicansista. Lahtelaiset
joutuivat antautumaan pelin viimeisillä minuuteilla, kun kirvesrinnat nousivat takaa-ajoasemasta
ohi ja voittoon lukemin 3-2. Nyt kärkijoukkueilla
on pelattuna saman verran otteluita ja Tapparan osalta on jo varmistunut vähintään kakkossija.
Runkosarjan voittokin on vahvasti vielä omissa käsissä.
Kotijoukkue käänsi ottelun vasta sen viimeisen kuuden minuutin aikana. Ensin
Aleksander Barkov onnistui pitkästä aikaa maalinteossa survomalla kiekon maalin kulmalta
Pelicans-vahti Mikko Rämön alta sisään. Vain reilut kaksi minuuttia ennen loppua Janne
Ojasen passi löysi Jani Hassisen, jonka one-timer upposi upeasti ylänurkkaan tuoden
Tapparalle arvokkaat pisteet.
Tapparan voitosta huolimatta parempi joukkue kentällä oli tänään Pelicans. Se oli oikeastaan
kaikessa kotijoukkuetta edellä, mutta sortui jäähyihinsä. Tapparan ylivoimapeli ei näyttänyt
vieläkään olevan oikein uomissaan, mutta joka tapauksessa se yskäisi kolmesti kiekon maaliin
ja tietystikin juuri ne maalit ovat se ratkaiseva asia ylivoimalla eikä näyttävä
pyöritys. Tapparan avausmaalista ensimmäisessä erässä vastasi Marko Ojanen, joka
punnersi puolittaisen vanhanaikaisen Rämön längistä sisään.
Pelicans oli ottanut johdon jo avausminuuteilla, kun Joonas Jääskeläinen pääsi
laitaruuhkasta yllättäen vapaaksi, kiersi vastaan heittäytyneen Thomas Draperin
ja käänsi kiekon sisään. Toisen kerran lahtelaiset menivät johtoon toisen erän lopulla pelatessaan
ylivoimaa neljällä kolmea vastaan. Tappara epäonnistui kahdella miehellä painamaan kiekon
väkisin siniviivan yli ja Pelicans pääsi nousemaan maalille rankaisemaan. Kalle Koskinen
nosti suoraan Jääskeläisen syötöstä ylänurkkaan.
Tappara pelasi jälleen alle tasonsa. Joukkueen yritys on jotenkin väkinäistä eikä ketjukavereista
tahdo löytyä apuja ahtaissa paikoissa alkukauden malliin. Tappara ei saanut peliä avattua
mitenkään, ja kun keskialueelle vihdoin päästiin, ratkaisuna oli aina päätykiekko. Kiekko
kulmaan ja halukkaat perään, ja aina niitä halukkaitakaan ei riittänyt. Sitten möngittiin puolin
ja toisin kulmissa ja laidan vieressä neljällä tai viidelläkin miehellä potkien kiekkoa
edestakaisin ja katsojien nautinto oli vähissä. Normaalisti puhutaan vierasjoukkueen pyrkivän
vain voittoon ilman viihdykettä, mutta tänään se oli Tappara itse, joka tappoi kiekkoilulliset
nautinnot.
Pelicans sen sijaan pelasi mallikkaasti. Se rakensi hyökkäyksiään näennäisen rauhallisesti aina
oman maalinsa takaa asti, mutta hidastelulta vaikuttava tyyli oli vain hämäystä. Kerta toisensa jälkeen
kiekko kulki kolmella-neljällä nopealla ja tarkalla syötöllä Tapparan alueelle. Varsinkin
lahtelaisten ylivoimakuviossa olisi Tapparalla paljon opittavaa. Kirvesrinnoissakin kuvittelisi
taitoa riittävän tuoda se kiekko alueelle ylivoimalla, mutta silloinkin ratkaisu näyttää aina
olevan kiekon lyöminen päätyyn tai ränniin. Pelicansin ei tarvinnut sortua sellaiseen oikeastaan
kertaakaan ja lähes aina se kiekon myös ylivoimamyllytykseen asti saivat.
Tasakentällisin Tappara ei maalipaikkoja juurikaan saanut järkättyä. Siitä piti huolen Pelicansin
hienosti organisoitu viisikkopeli, jonka ansiosta tuntui koko ajan kuin vierailla olisi ollut
yksi mies enemmän kaukalossa. Tapparan hyökkäykset painettiin helposti nurkkiin, eikä tämä
runkosarjan lopun mallin Tappara oikein tahdo voittaa edes kaksinkamppailuja.
Parasta Tapparaa oli tänään Aleksander Barkovin ketju laidoillaan Jussi Tarvainen ja
Marko Ojanen ykköshahmonaan viimeksimainittu, joka teki maalin ja syötti toisen. Pelicansilla
oli kaksi vahvaa hyökkäävää ketjua, joista muita päätä pidemmiksi
nousivat Joonas Jääskeläinen ja Mikko Peltola. Molemmat maalivahdit pelasivat ihan
mukiinmenevät ottelut.
Rohkenen sanoa, että tänään parempi joukkue joutui poistumaan kaukalosta ilman pisteitä.
Vanhat totuudet tehtyjen maalien ratkaisevuudesta ja kaikkien pisteiden laskemisesta mukaan
lopputaulukkoon pitävät kuitenkin taas paikkansa. Tapparalle kelpaa tässä vaiheessa kautta
tällainenkin voitto. Tällaisella peliesityksellä ei kuitenkaan pudotuspeleissä pitkälle tulla
pötkimään.
Onko kyseessä sitten pelkästään motivaation puute playoffeja odotellessa, kuten Tapparan
valmennusjohto kertoo? Siihen saamme vastauksia vasta viikon päästä, kun runkosarja on ohi ja
motivaation lisäksi pitäisi kaivaa esiin jostain huima määrä syvälle hautautunutta pelivirettä.
Sitä ennen on vielä kaksi ottelua, joissa jaossa on edelleen runkosarjan voitto. Ensimmäinen
niistä pelataan lauantaina Tampereella Tapparan saadessa vieraakseen playoff-paikasta
taistelevan JYPin.
Tero Aalto
Aleksander Barkov (vasemmalla) päätti 16 ottelun maalittoman putkensa. Esa Pirnes palasi kokoonpanoon muutaman ottelun sairastelun jälkeen.
OTTELUN TILASTOT:
1. erä
2. erä:
3. erä:
Jäähyt:
Maalivahdit:
Erotuomarit: Petri Kaislehto - Simo Saarinen
Yleisöä: 5430
Palkitut:
Tapparan kokoonpano:
03.37 0-1 Joonas Jääskeläinen (Veli-Pekka Nutikka)
16.23 1-1 Marko Ojanen 15 (Jussi Tarvainen, Janne Grönvall) yv
36.49 1-2 Kalle Koskinen (Jääskeläinen, Veli-Pekka Laitinen) yv
54.06 2-2 Aleksander Barkov 6 (M.Ojanen) yv
57.48 3-2 Jani Hassinen 24 (Janne Ojanen, Roman Meluzin) yv
Tappara 5 x 2 min.
Pelicans 7 x 2 min.
Thomas Draper, Tappara 7+14+6=27 (.931)
Mikko Rämö, Pelicans 6+12+10=28 (.903), pois 58.54-60.00
Fair Play: M.Ojanen, Tappara
Expert: Hassinen, Tappara
*** Hassinen, Tappara
** Jääskeläinen, Pelicans
* M.Ojanen, Tappara
M.Ojanen - Barkov - Tarvainen, Grönvall - Mäntylä
Alanen - J.Ojanen - Hassinen, Puistola - Luoma
Meluzin - Pirnes - Venäläinen, Saravo - Välivaara
Reijonen - Laitinen - Mäkinen
(Pukka)
Etusivu | Uutiset | Kokoonpano | Fanituotteet | Yritystuotteet | Liput, Kausikortit | Cheerleaders | Hallinto, historia | Kumppanit | Palaute | Linkit | Fan Club