Tampere 4.2.2006
Tappara - Pelicans    0-1 (0-0, 0-0, 0-1)

Korkeampi voima meitä varjelkoon tällaisilta otteluilta

Hakametsässä nähtiin dramaattinen ottelun loppu, kun vahvasti jatkoajalle menossa ollut matsi saikin voittomaalin vain neljä sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Maalin iski Tapparasta Pelicansiin täksi kaudeksi vuokrattu Anssi Salmela, joka jälleen kerran todisti vanhaa hokemaa omien koirien puremaksi joutumisesta. Salmelan ajassa 59.56 tullut osuma toi Pelicansille kolme pistettä loppulukemin 0-1.

Sen enempää hyviä sanoja ottelusta ei tarvitse sanoakaan. Loppu saattoi olla jollain lailla dramaattinen, mutta muuten matsi oli silkkaa tragediaa. Pelissä oli tunnetta ja actionia suunnilleen saman verran kuin Aki Kaurismäen elokuvassa. Elokuvana sellainen saattaa vielä toimiakin, mutta jääkiekko-otteluksi sellainen on ehdottoman epäkelpo. Onneksi pelissä oli sentään tauot, että tuoleilleen nukahtaneet ihmiset havahtuivat eräsummerin soittoon ja kävivät välillä vähän jaloittelemassa.

Huippukiekkoa? Ei ikinä. Samat kolme pistettä tästäkin kuitenkin jaettiin.


Pelicans kaatoi Tapparan jo kolmannen kerran tällä kaudella.
Kaikki maalit ja muuta

Ottelussa ei tapahtunut käytännöllisesti katsoen yhtään mitään. Valmentajat saattavat olla tyytyväisiä joukkueiden puolustuspeliin, sillä ottelussa ei nähty yhtään keskialueelta syntynyttä ylivoimahyökkäystä, joten tarkkaan pelaaminen toimi. Nelisen minuuttia ennen loppua Pelicans tosin oli kahdella pelaajalla nokikkain Mika Lehdon edessä, mutta se tuli jo hyökkäysalueen tuuripompusta. Lehto onnistui hoitamaan sen tilanteen.

Kummallakin joukkueella oli myös yksi tolppalaukaus ylivoimapeliensä aikana. Avauserässä Marko Kauppinen osui pienestä kulmasta maaliputkeen, ja kolmannessa erässä lahtelaisten ylivoimapelissä siniviivatykki tuli raudasta takaisin.

Sitten avauserässä jo kuuden minuutin kohdalla nähtiin Teemu Laineen suihkukomennus, kun hän ensin protestoi helpohkosti saamaansa rangaistusta elehtimällä vastustajan helppoa kaatumista ja jatkoi siitä saamansa kympin protestoimista lyömällä mailalla pleksiin. Tyhmää temppuilua Laineelta, mutta tässä ottelussa se kävi sentään viihteestä, kun mikään muu sitä ei tarjonnut.


Sami Helenius halusi Mike Stutzelista itselleen leikkikaverin.
Kumpikin joukkue pääsi pelaamaan kertaalleen myös kahden miehen ylivoimaa. Avauserässä Pelicansilla oli sitä 31 sekunnin ajan ja toisessa erässä Tapparalla 15 sekuntia. Tappara pelasi tässäkin pelissä heikkoa ylivoimaa. Vasta kolmannessa erässä joukkue sai miesylivoimalla hieman tempoa kiekon liikutteluunsa ja muutaman laukauksenkin kohti maalia.

Tunnetta halliin saatiin vasta viimeisen reilun viiden minuutin ajaksi, kun siihen asti ihan hyvin viheltänyt tuomari Ville Vuohtoniemi päätti olla ratkaisematta peliä eikä suostunut antamaan Pelicansille jäähyä mistään. Siitäkös kotiyleisö tykkäsi. Homman kruunasi yhtäaikaiset jäähyt, kun Esa Saksinen rikkoi vain vähän liioitellen puolen minuutin ajan Timo Vertalaa, kunnes lopulta Vuohtoniemi keksi jonkun syyn, että pystyi antamaan molemmille kakkosen. Ei näin.

Ottelun ratkaisu tuli sitten tosiaan varsinaisen peliajan viimeisestä hyökkäyksestä. Pelicans sai kiekon Tappara-päätyyn, josta Karo Koivunen hoksasi siniviivalle kaikkien takaa liukuvan Anssi Salmelan. Tapparan laitahyökkääjä oli ties missä ja Salmela pääsi ajamaan lähelle ja vetämään lahtelaisten kannalta ihanasti kiekon ohi Lehdon.

Jos totta puhutaan, niin aika ihanalta se maali tuntui myös Tappara-katsojasta. Loppuipahan ottelu aikaisemmin, eikä katsomossa tarvinnut kärsiä enää viiden minuutin jatkoaikaa ja rankkarikisaa.


Anssi Salmelan ratkaisuosuma on Mika Lehdon selän takana.
Ottelun tähdet

Tämän ottelun tähdet tuikkivat hyvin himmeästi. Antti Niemi Pelicans-maalissa pelasi nollapelin, joka on aina arvostettava ja hieno saavutus, mutta eihän mies joutunut torjumaan kertaakaan oikein todellista maalipaikkaa. Mika Lehto toisessa päädyssä oli suunnilleen yhtä hyvä. Anssi Salmelan tähti tuikki muita kenttäpelaajia kirkkaampana, koska hän oli kahdesta joukkueesta ainoa, joka tiesi mihin se kiekko on tarkoitus laittaa - ei päätyyn, ei kulmaan, ei ränniin, ei roikkona keskialueelle, vaan maaliin.

Tapparalla on taas pari päivää aikaa miettiä syntyjä syviä ja keksiä joku keino, millä tämä porukka saataisiin syttymään näihin peleihin. Niin niin, playoffeissa ne ratkaisupelit pelataan ja kaikkea sellaista diipadaapaa, mutta katsojat herranjestas sentään maksavat näistäkin peleistä. Pelaajien tulospalkkauksen rinnalle viihdepalkkaus?

Tapparan seuraava ottelu on tiistaina edelleen kotihallissa ja vastassa Ässät, eli aivan toisenlaisella tyylillä pelaava joukkue kuin Pelicans. Toivotaan, että silloin hallissa olisi helpompi pysytellä hereillä.

Tero Aalto (kuvat: Mika Kylmäniemi)