STEFAN ÖHMAN ISKEE TAUSTALTA MAALEJA

Tapparan ruotsalaissentteri Stefan Öhman on muiden kirvesrintojen kanssa saanut viime aikoina totutella jäähallin lisäksi taas myös Nääshalliin ja Kailajärven Jaskan punttitreeneihin.

– Maaottelutauot on ainoita paikkoja, kun pystytään kauden aikana treenaamaan. Kolmen pelin viikkotahdissa ei oikein kunnon treenipaikkoja jää. Nyt tauolla käydään jäällä vain kerran päivässä, mutta joka päivä on lisäksi toiset treenit, jossa parannetaan voimaa, kestävyyttä ja muita fyysisiä ominaisuuksia, Stefan kertoo Nääshallissa.

Tapparalla on varaakin treenata kovaa ja valmistautua jo kevääseen, sillä alkukausi on mennyt hienossa pistetahdissa eikä sarjasijoitusten perään ole tarvinnut katsella. Välillä voidaan harjoitella vähän "varastoonkin", vaikka se seuraavassa matsissa saattaisikin vähän tuntua.

– Meillä ei ole ollut yhtään pidempää jaksoa, että olisimme pelanneet huonosti. Sellaisiakin pelejä on ollut, mutta olemme tehneet kovasti töitä ja parantaneet heti seuraavaan. Hyvin on mennyt alkukausi, Öhman sanoo joukkueen suorituksesta ja jatkaa omien esitystensä analysointiin:

– Omalta osalta kausi alkoi vähän vaisusti, mutta viime aikojen peleihin olen ollut tyytyväisempi. Parempaan suuntaan on menossa.

Hiljaiseen alkukauteen kuuluivat myös harjoituspelit, joissa Tapparan kahden edelliskauden kovin pistemies ei saanut tililleen yhtä ainutta pistettä. Huolestuttiko?

– No kyllä vähän. Aina sitä haluaa tehdä pisteitä, vaikka olisi vain harjoituspeleistä kyse. Meillä oli uusi systeemi, jonka mukaan Jukka [Rautakorpi] halusi meidän pelaavan, joten minulla meni jonkin aikaa sopeutua siihen. Joissain peleissä pelasimme todella hyvin, mutta kiekko ei vain halunnut mennä maaliin!

– Mutta ei se ollut harjoittelukysymys, siis että muutos treenaamisessa edelliskausista olisi ollut niin suuri. Sitä vain on tottunut tiettyihin asioihin ja nyt piti vähän muuttaa pelityyliä, että sopii paremmin systeemiin.

Millaisia muutoksia ne ovat olleet?

– Aiemmin minä kuljetin kiekkoa enemmän, mutta nyt se on enemmänkin, että pitää voittaa kiekko itselle ja antaa se laitamiehille, ja sitten tulla mukaan hyökkäykseen ilman kiekkoa. Vie vähän aikaa totuttautua siihen.

Yhden selvän muutoksen Öhmanin pelissä voi löytää tilastoistakin. Aiemmilla kausilla mies on kunnostautunut enemmänkin syöttäjänä kuin maalintekijänä, mutta nyt asia on päinvastoin. Kaikessa hiljaisuudessa suurimpien otsikoiden takana ruotsalainen on noussut Tapparan toiseksi parhaaksi maalintekijäksi lauottuaan jo yhdeksän osumaa tällä kaudella. Mutta syöttöpisteitä on kertynyt toistaiseksi vasta yksi.

– Joo! Ehkä minun syöttöni ovat olleet vain niin huonoja, Stefan nauraa.

Öhman kärsi alkukaudesta myös kasvovammasta, kun kotiottelussa SaiPaa vastaan hän sai vastustajan mailasta pahasti kasvoihinsa.

– Tästä murtui luu kahdesta kohdasta, hän sanoo näyttäen poskeaan. - Se valutti poskiontelon täyteen verta ja aiheutti painetta silmään. Siinä oli aikamoisia päänsärkyjä välillä.

Tapparan kauden esityksissä on herättänyt huomiota päätöserän nousut niukkoihin voittoihin. Mutta miksi pelien alut menevät niin vaisusti?

– Se onkin ehkä meidän suurin ongelmamme juuri nyt. Ei se johdu siitä, ettemmekö olisi valmiita peliin, vaan luulen, että se on enemmänkin sitä, että olemme vähän liian varovaisia pelien alussa. Kun ei haluta tehdä virheitä, niin joskus ei tehdäkään sitten oikein mitään muutakaan. Pitäisi vain yrittää tulla alusta asti lujaa ja saada maali aikaiseksi heti ensimmäisessä vaihdossa, Öhman soimaa itseään ja joukkuettaan.

Tappara muodostaa tällä hetkellä liigan kärkikolmikon yhdessä HPK:n ja Kärppien kanssa. Silmiinpistävää on, että joukkue on voittanut molemmat matsinsa Kärppiä vastaan mutta hävinnyt kahdesti HPK:lle. Onko näissä kärkiryhmissä jotain eroa, mikä aiheuttaa tällaisen tilastoseikan?

– Kaikki nuo neljä peliä ovat olleet hyvin tasaisia ja tiukkoja. Kärpillä on paljon taitavia pelaajia, jotka tykkäävät pitää kiekkoa ja hyökätä luovasti. HPK pelaa todella nopeasti ja yrittää taklata kovaa. Siinä ehkä on joku ero. Mutta kuten sanottu, kaikki pelit ovat olleet tasaisia ja niissä olisi voinut käydä miten vaan. Tosin viimeksi Kärppiä vastaan me pelasimme ehkä kauden parhaan ottelumme, Stefan pohtii.

Kärppiä vastaan Tappara oli tosiaan vauhdissa, mutta kahta päivää aiemmin samassa hallissa nähtiin yksi kauden heikoimmista kirvesrintaesityksistä Tapparan hävitessä Ässille. Huomaako kopissa ennen ottelua hyvän ja huonon päivän eron?

– Ei, ei sellaista minusta huomaa ollenkaan. Jollekulle jo sanoinkin, että joskus vain on helpompi pelata, kun vastustajakin pelaa eikä vain pyri rikkomaan meidän peliämme.

Rikkominen onkin oiva aasinsilta seuraavaan kysymykseen. NHL:ssä otettiin käyttöön ns. nollatoleranssi, jossa kaikki koukkaamiset, estämiset ja muut koiruudet vihelletään hyvinkin tarkkaan pois. Pitäisikö SM-liigan seurata esimerkkiä kahvaamisesta itsekin kärsivän taitopelaajan mielestä?

– Ehkä jonkinlainen askel sitä kohti. En ole NHL-pelejä nähnyt, mutta olen kuullut, että niissä on koko ajan ylivoimaa, eikä se ole sitä mitä ihmiset haluavat nähdä tai me pelata. Mies-miestä-vastaan-kamppaileminenkin on osa peliä ja sellainen pitäisi sallia, vaikka koukkaamiset ja kiinnipitämiset otetaan pois. En tiedä, miten NHL:ssä käy, mutta yleensä kun tällaiseen tiukkaan linjaan lähdetään, niin jossain vaiheessa 20-25 ottelun jälkeen palataan vähän takaisin ja jäädään ihan ok-tasolle. Katsotaan nyt miten NHL:ssä käy, mutta tosiaan askel samaan suuntaan pitäisi täälläkin ottaa.

Stefan Öhman meni viime kesänä naimisiin Katjan kanssa ja todisti häämatkallaan jääkiekkomaailman pienuutta. Pariskunta kävi mm. Bostonissa Tapparan viime kauden maalivahdin Andrew Raycroftin luona, ja hän puolestaan esitteli eräänä päivänä nuorelleparille kaverinsa, joka myös pelaa ammattilaisena jääkiekkoa. Muutama kuukausi myöhemmin Tapparan pukukopissa pelaajille esiteltiin joukkueen uusi puolustajavahvistus Brian White. Stefan tiesi heti nähneensä kaverin jossakin, mutta ei heti yhdistänyt missä se oli ollut. Lopulta miesten lyhyt yhteinen historia palautui mieliin: Boston ja Andy Raycroft!

Öhman pelaa Suomessa nyt kolmatta kauttaan loistavaa jääkiekkoa. Ruotsin maajoukkueeseen ei kuitenkaan kutsua ole kuulunut, vaikka parhaillaankin on käynnissä maajoukkueturnaus Helsingissä.

– Minäkö Tre Kronoriin? Ehei, ei siltä näytä. Onhan joukkueeseen mahdollista päästä Elitserienin ulkopuoleltakin kuten vaikka Sveitsin liigasta, mutta ei ole kyselyjä kuulunut. Ehkä he eivät vain pidä minusta, Stefan nauraa.

Tapparassa miehestä ainakin pidetään!