TAPPARAN VIIMEISET LISÄYKSET: TÖYKKÄLÄ & STUTZEL

SM-liigan siirtoaika umpeutui tiistaiyönä kello 24. Tappara oli viimeisinä mahdollisina päivinä suhteellisen aktiivisena ja teki vielä muutaman muutoksen joukkueeseensa. Maanantaina Tappara teki Bluesin kanssa vaihtokaupan, jossa hyökkääjä Joni Töykkälä siirtyi kirvesrintoihin, josta Espooseen matkasi puolestaan puolustaja Jussi Halme. Tiistaina joukkueeseen liittyi vielä kanadalainen hyökkääjä Mike Stutzel ja samalla vähälle peliajalle jäänyt Ilpo Salmivirta päästettiin loppukaudeksi saamaan peliaikaa Mikkelin Jukureihin.

Töykkälä oli kokoonpanossa jo tiistaina, kun Tappara hävisi Ilvekselle 3-4. Stutzel ehti pitkältä lennoltaan jäähalliin vasta katsomon puolelle. Keskiviikkoaamuna molemmat olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän virkeinä kertomassa tuntojaan.

Joni Töykkälä debytoi maalin merkeissä

Joni Töykkälä on 21-vuotias hyökkääjä, joka on pelannut koko aiemman uransa Espoossa. Hän aloitti EPS:n junioreissa ja siirtyi C-ikäisenä Bluesiin, jossa nousi lopulta liigamiehistöön saakka kaudella 2003-2004.

– Pelityyliltäni olen sellainen duunaripelaaja, en todellakaan mikään pistenikkari, Joni kuvailee itseään. Avauspelissään Tapparan riveissä mies aloitti duunariosastolla nelosketjussa, mutta jo toisessa erässä tuli siirto ykkösketjuun ja saman tien maalin makuun.

– Se oli sellaista joukkueen herättelyä. Eiköhän huomenna palata suunnilleen niihin kokoonpanoihin, joilla eilenkin aloitettiin.

Tampereelle ja Tapparaan Töykkälän toi peliaika. Espoossa nuorukainen ei vain tuntunut sopivan kuvioihin, joten mahdollisuutta pelata piti hakea muualta. Asiat loksahtivatkin hyvin paikoilleen, kun Bluesissa kaivattiin puolustajaa ja Tapparassa hyökkääjää, ja seurat pääsivät yhteisymmärrykseen vaihtokaupasta.

– Uutta seuraa oli katseltu jo pitempään kun peliaikaa ei tullut, mutta Tappara tuli kuvioihin sitten ihan viime hetkellä. On tosi hienoa päästä tällaiseen varmaan playoff-joukkueeseen ja menestyvään seuraan.

Kesken kauden toisesta joukkueesta suunnilleen valmiiseen ryhmään siirtyminen ei ole välttämättä helppoa. Töykkälällä ei kuitenkaan ollut mitään suurempia ongelmia.

– Tunsin täältä ennestään jo Kontiolan, Nurmen ja Mäntymaan nuorten maajoukkuekuvioista. "Konnalle" soittelinkin heti ja kyselin vähän asioita, Joni kertoo.

Kontiolalle? Samalle kaverille, jonka kanssa Töykkälä otti nyrkkimatsia alkukaudella Espoossa. Kaverukset olivat viime vuonna armeijassa samassa paikassa ja muutenkin tunteneet kauan, joten mitä Espoossa oikein tapahtui?

– Nooh, Konnalle tuli siinä joku hätä, Töykkälä nauraa kavereiden nujakkaa. – Tällaisia tapahtuu, nyt satuttiin vain osumaan samoille raiteille.

Joni hymyilee myös voittaneensa matsin eikä Kontiolakaan satu olemaan juuri lähistöllä kertomassa omaa mielipidettään tapahtuneesta.

Eilinen Ilves-ottelu oli Jonin mielestä hieno kokemus, hänellä kun ei aikaisempaa kokemusta vastaavista derbyistä ole. Omasta hyvästä pelistä ja maalista huolimatta hän ei ole kuitenkaan tyytyväinen.

– Nolla pistettä siitä tuli, ei ollut mikään hirveän hyvä peli. Itsellä oli kyllä paljon virtaa. Oli ensimmäinen peli täällä, niin halusi tsempata kunnolla, eikä tässä muutenkaan ollut pelannut vähään aikaan.

Töykkälä teki siis ensimmäisessä Tappara-ottelussaan maalin. Samoin hän iski maalin kauden ensimmäisessä liigapelissä Bluesin paidassa. Sen jälkeen osumia ei enää syntynytkään ennen eilistä.

– Toivotaan ettei ne maalit nyt taas jäisi tähän. Saa niitä enemmänkin tulla!

Tuore Tappara-mies ei kuitenkaan ole luomassa varsinaisesti uraa kirvesrinnoissa. Hänen sopimuksensa tänne kattaa vain loppukauden, jonka jälkeen hän liittyy taas Bluesin riveihin. Joni Töykkälä ei kuitenkaan epäile sitoutumisensa tasoa.

– Ammattilaissarja tää kuitenkin on. Oon nyt Tapparan mies tämän kauden loppuun ja sillä sipuli. Autan parhaimpani mukaan tätä joukkuetta tämän vuoden. Ensi vuosi on sitten ensi vuosi eikä sitä vielä mietitä.

Entä jos liigassa saataisiin taas aikaiseksi välillä jo perinteiseltä vaikuttanut playoff-sarja Tapparan ja Bluesin välillä?

– Kyllä se mulle käy! Töykkälä naurahtaa ja innon takana on varmasti näyttöhalua joukkueelle, josta ei paikkaa tällä kaudella tahtonut aueta.

Mike Stutzel innokkaana Eurooppaan

Mike Stutzel on nyt 26-vuotiaana ensimmäistä kertaa Euroopassa pelaamassa. Hänet toi Tapparaan halu pelata korkeammalla tasolla kuin ECHL-liiga, jossa hän tällä kaudella ehti edustaa Idaho Steelheadsiä 40:ssä ottelussa. Niissä hän oli joukkueensa toiseksi paras pistemies ja samalla koko liigan kahdestoista tehtyään 11 maalia ja annettuaan 34 maalisyöttöä.

Stutzelin kiekkoilijatausta on hyvin perinteisen kanadalainen. Hänen isänsä pelasi jääkiekkoa, ei tosin ammattimaisesti, ja Mikekin kasvoi koko ajan pelaten ja ihaillen NHL-tähtiä kuten Steve Yzerman ja Joe Sakic.

– Heti kun lammet jäätyivät, minä olin luistimilla. Jatkoin pelaamista koulussa ja sain lopulta sen ansiosta stipendin North Michiganin yliopistoon, Mike kertoo.

– Viimeisen yliopistovuoteni jälkeen, heti kun olimme pelanneet viimeisen pelimme, Phoenix Coyotes teki minulle sopimuksen free agenttina.

Häntä ei siis koskaan varattu NHL:ään, mutta se ei estänyt Stutzelia lopulta nousemasta isoon liigaankin.

– Pelasin yhdeksän peliä Phoenixissä ja se oli aivan mahtavaa, kirjaimellisesti unelmasta tuli totta. Vaikka se on vain yhdeksän peliä, niin muistan niitä lämmöllä varmasti koko loppuelämäni ajan, Mike herkistelee.

Stutzelin NHL-pelit olivat toissakaudella, mutta viime kausi ei ollutkaan yhtä onnekas ja ikimuistoinen. Hän vietti valtaosan vuodesta AHL:n Utahissa, mutta sai siellä aikaiseksi vain kaksi syöttöpistettä 52:ssa ottelussa.

– Niitä otteluita on niin paljon siksi, että vedin varusteet päälleni ja istuin penkillä pelaamatta vaihtoakaan. En tullut lainkaan toimeen valmentajan kanssa. Se oli ihan järkyttävää, hyvin koetteleva ja masentava vuosi. En ollut edes varma, haluaisinko jatkaa pelaamista enää, mutta tässä sitä vielä ollaan. Olen iloinen, että se vuosi on ohi, raamikas laitahyökkääjä muistelee vakavana.

– Tämä kausi oli sitten hyvä vuosi, pelasin hyvin. Idaho on ehkä paras paikka pelata ECHL:ssä, mutta se on silti vain ECHL. Halusin pelata korkeammalla tasolla ja olen innoissani, että tämä mahdollisuus tuli eteeni. Olen todella innoissani, että olen täällä nyt.

Kiireen puolelle miehen siirtyminen Eurooppaan ja Tapparaan kuitenkin veti. Alkusysäyksen antoi Ilveksessä pelaava puolustaja Juha Alen, jonka kanssa Mike pelasi yliopistojoukkueessa.

– Juha soitti minulle kaksi viikkoa sitten ja kysyi, onko ok jos hän antaa numeroni täkäläiselle agentille. Sen jälkeen olemme jutelleet ja tehneet töitä pelipaikan löytämiseksi, kun täällä siirtoaika umpeutui jo kuun lopussa. Maanantaiaamuna Pohjois-Amerikan aikaa, hyvin hyvin aikaisin aamulla, minulle soitettiin, että hyppää koneeseen, sinun täytyy olla täällä tänään! Kaksi viime päivää ovat olleet yhtä mylläkkää. Pakkasin kamani kahdessa tunnissa ja lähdin kaupungista, sinne jäi auto ja suurin osa tavaroistani varastoon. Sitten oli 20 tunnin lento tänne, eri aikavyöhykkeet, tuntuu aika oudolta... Heräsin tänä aamuna neljältä ihan pirteänä enkä pystynyt enää nukkumaan. Kestää varmasti jonkin aikaa sopeutua, mutta olen hyvin innoissani, että olen täällä ja toistaiseksi kaikki on ollut mahtavaa.

Stutzel ei tiennyt paljoakaan siitä, minne hän oli tulossa. Kaupungista hän oli kuullut Alenilta, Tapparan joukkueesta hän ei tiennyt mitään eikä tiennyt edes, montako joukkuetta liigassa pelaa. Pelin tasosta hän kuitenkin oli tietoinen.

– Puhuin täällä pelanneiden kavereiden kanssa, ja he sanoivat, että yllättyisin todella tasosta ja vauhdista ja että en olisi edes hyvässä kunnossa verrattuna täällä oleviin. Näin suurimman osan eilisestä pelistä ja totta he puhuivat. Peli oli paljon nopeampaa ja taidokkaampaa kuin liigassa, jossa pelasin. Toivon, että pystyn itse taas pelaamaan yhtä hyvin kuin silloin, kun pelasin korkeammalla tasolla, Mike sanoo.

Riittääkö kookkaan kanadalaisen luistelu?

– Toivon niin. Sitä on vaikea sanoa ennen kuin on oikein pelissä mukana. Harjoituksissa aamulla tuntui ihan hyvältä. Kaikki ovat nopeita ja vauhdikkaita ja minunkin täytyy olla. Olin hyvin hermostunut ennen harjoituksia, joten oli oikein hyvä päästä jäälle kerran. Vaikka olimmekin jäällä vain lyhyen aikaa, niin oli hyvä saada se alta pois. En kaatunut, joten se meni hyvin, Stutzel nauraa.

Seuraavaksi vuorossa olikin pitkähkö joukkuepalaveri eilisen hävityn paikallispelin tiimoilta. Ymmärrettävästi uusi tulokas ei ymmärtänyt kopin puheista mitään.

– Joukkuekaverit ovat olleet mahtavia. Vieressäni istunut kaveri auttoi ja kertoi, mistä milloinkin puhuttiin.

Mike Stutzel kuvailee itseään voimahyökkääjäksi, joka taklaa ja rymistelee. Hän on kuitenkin myös tietoinen siitä, että SM-liigassa taklaaminen on paljon tarkempi taitolaji kuin Pohjois-Amerikassa ja jäähypenkki voi olla herkässä.

– Täytyy kokeilla tuomarilinjaa ensin vähän. Valmentaja tosin sanoi, ettei minun tarvitse murehtia siitä, taklata ja laukoa vain, sitä varten he kuulemma minut tänne halusivatkin. Toivottavasti en saa liikaa jäähyjä ja pystyn pitämään taklaukset puhtaina.

Entä vapaa-aika? Mike sanoo, ettei asunut kenenkään kanssa tai muuta kotipuolessa, mutta treffaili jotakuta tiettyä kuitenkin. Entä kiekkoilun ulkopuoliset harrastukset?

– Kesäisin tykkään kalastaa, teen sitä melkein joka päivä. Täällä hotellissa nappasin esitteen, jossa kerrottiin paikallisista kalastusmahdollisuuksista ja täällä näyttäisi olevan hyviä tilaisuuksia siihen. Ehkä jonain päivänä pääsen kokeilemaan pilkkimistä!

Tappara kohtaa huomenna Jyväskylässä JYPin ja Mike Stutzel on mitä todennäköisimmin mukana kokoonpanossa. Millaisin fiiliksin ensimmäisen Tappara-ottelun alla?

– Olen hermostunut ja innoissani, molempia. Tuntuu ihan samalta kuin ennen ensimmäistä ammattilaisotteluani ja ennen ensimmäistä NHL-matsiani. Olen todella hermostunut, todella innossani, todella väsynyt ja kaikki on vielä yhtä hullunmyllyä. Toivottavasti homma menee kuten aiemminkin, että vaikka kaikki myllää ennen peliä, niin jäällä ensimmäisestä vaihdosta lähtien pelaamisvaistot ottavat vallan ja sitten kaikki on taas ok.

– Tavoitteenani on viedä taklaukset loppuun, tuoda joukkueeseen kokoa ja ampua, kun paikka tulee, Mike kertoo pelikonseptistaan. – En kuvittele tulevani tänne ja tekeväni kasan tehopisteitä. Minun peliäni on taklata, rymistellä kulmissa, mennä maalin eteen maskiksi ja pysyä siinä!