MIKA LEHTO PELAA ELÄMÄNSÄ KAUTTA

Tapparan monivuotinen ykkösmaalivahti Mika Lehto on pelannut tällä kaudella enemmän kuin koskaan. Kun runkosarjaa on jäljellä vielä kahdeksan ottelua, Lehto on pelannut jo melkein kolmen täyden ottelun verran enemmän peliminuutteja kuin millään aiemmalla kaudella yhdeksänvuotisella liigaurallaan.

Koko SM-liigassakin hänen 2803 ja puoli peliminuuttiaan riittää ykkössijaan tunnin verran yli Lukon Scott Langkow'n ja vähän reilummin yli Ässien Juuso Riksmanin ja Kärppien Niklas Bäckströmin pelaamien minuuttien.

– Henkilökohtaisesti se on ollut ihan uusi testi mulle, että pystynkö pelaamaan tasaisesti näin paljon pelejä. Samalla se on ollut joukkueelle jonkinlainen testi, kun valmennus on antanut vastuuta ja pelaajat oppineet luottamaan, että niillä on maalivahti, joka pystyy voittamaan pelejä selvästi enemmän kuin häviämään, Lehto selvittää.

Hän on huomannut tietynlaisen positiivisen noidankehän, jossa paljo pelaaminen ja kohentunut itseluottamus ruokkivat jatkuvasti toisiaan.

– Kun pelaa paljon ja voittoja tulee, niin se yksi väliin tullut huono peli ei hetkauta itseluottamusta samalla lailla kuin se, että pelaa harvoin ja niihin harvoihin matseihin osuu se huono suoritus. Itseluottamusta ei kuitenkaan hankita harjoituksissa vaan peleissä.

– Aina en ole pystynyt pelaamaan ihan parhaalla tasollani, mutta sellaista täysmunausta ei ole tullut. Sekin pointti molarin hommassa on, että yksin pystyy kyllä munaamaan koko pelin, mutta harvoin sen pystyy yksin voittamaan. Ollaanhan me tällä kaudella hävittykin nollapelillä, Lehto hekottelee.

Tapparassa maalivahdille kerrotaan vasta päivää ennen ottelua, onko hän seuraavaksi pelivuorossa vai ei, joten varpaillaan Lehtokin kuitenkin joutuu olemaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin kahta Pekka Tuokkolan pelaamaa ottelua lukuun ottamatta ollut valmennuksen valinta tolppien väliin. Väsyttääkö jatkuva pelaaminen fyysisesti tai henkisesti?

– Paljoon pelaamiseen jotenkin kasvaa. Jos asialle ei anna tilaa päänupissa, niin ei tule kumpaakaan väsymistä. Mutta jos esimerkiksi tauko lähestyy ja alkaa vähän ajatella, että nyt voisi vähän hengähtää ilman pelien painetta, niin äkkiä tulee kroppaan fyysistä väsymistä ja henkisellä puolella halua olla pois työpaikalta eli jäähallilta, Mika myöntää.

– Silloin täytyy muistaa se toinen puoli, että jos et harjoittele, niin sen tauon jälkeen pelaaminen olisi vielä vaikeampaa. Se on se motto, että älä anna väsymisen ajatukselle tilaa, vaan tee nöyrästi töitä.

Tapparan otteluista peräti 31 – noin kaksi kolmasosaa kaikista matseista – on päättynyt yhden maalin erolla suuntaan tai toiseen. Se on varsin raskasta maalivahdille, jonka yksikin virhe siinä tilanteessa pelin lopussa voi tehdä melkoisia lovia joukkueen pistepussiin.

– Onhan se ehdottoman kovaa henkisesti. Ihan eri tavalla pystyy tolppien välissä puhalteleen ja katseleen katsomoon, kun johdetaan 3-0 tai 5-1. Mutta urheilijana musta on tuntunut nyt samalta kuin silloin mestaruuskaudella, että oon henkilökohtaisesti urheilijana ja ammattilaisena kehittynyt paljon, kun on ollut näitä tiukkoja pelejä, jotka kehittää päänuppia. Harjoituksissa pyritään saamaan jäällä tehtävät asiat tapahtumaan automaattisesti, että ne tulee pelissä selkärangasta ja hyvä jos niin pystyy tekemään, mutta siihen pitää pystyä yhdistämään vielä se, että päänuppikin kestää eikä niitä maaleja rupea lirumaan. Tällä kaudella on ollut hienoa, että olen päässyt mittaamaan itseäni tiukoissa peleissä.

– Vaikka olisihan se välillä kiva pelata niitä 5-0 -pelejäkin. Ja onhan niitä pari tullutkin, "JJ" nauraa.

Paitsi paljon Lehto on pelannut myös hyvin. Häntä enemmän voittopelejä on torjunut vain liigakärki-Kärppien Bäckström, ja nollapeleissä Tappara-veskari pitää ykkössijaa hallussaan jätettyään kauden aikana vastustajan jo kymmenen kertaa kokonaan ilman maaleja. Samalla on syntynyt myös Tapparan seuraennätys yhden kauden aikana pelattujen nollapelien määrässä.

– Periaatteessa sillä ei ole merkitystä meneekö yksi maali vai nolla maalia, kunhan voitetaan. Mutta sillä on merkitystä, kun kirjoitellaan noita seuran historiankirjoja ja katsellaan, kuinka paljon Timo Susi on tehnyt maaleja ja kuinka paljon pisteitä ja sellaisia kenelläkin on. Arvostan hirveän korkealle, jos pääsen johonkin ennätysten kirjoihin, koska se kertoo, että oon tehnyt työni seurassa hyvin. Kun nykyinen työsopimukseni päättyy, niin oon ollut Tapparassa kuusi vuotta, mikä on nykyaikana pitkä aika yhdessä seurassa, ja se puolestaan kertoo, että oon saanut palkinnon hyvästä työstä, kun oon saanut jatkaa organisaatiossa. Historiankirjoittamista arvostan, mutta sellanen, onko jollain yksittäisellä kaudella seitsemän vai yhdeksän nollapeliä, on aika lailla sama, koska sellasilla ei ole seuraavalla kaudella enää mitään merkitystä.

Torjuntaprosentilla mitattuna Lehto ei ole liigan kärkivahteja tällä hetkellä, mutta hänen mielestään muut mittarit ovat tärkeämpiä.

– Mitä enemmän maalivahti pelaa, sitä enemmän pitäisi verrata myös päästettyjen maalien keskiarvoa ja suhteuttaa koko homma joukkueen menestykseen ja voittoihin. Joskus takavuosina tuli itsekin katseltua aina sitä torjuntaprosenttia, mutta nykyään arvostan enemmän voittoja ja päästettyjen maalien keskiarvoa, sanoo Mika suhteestaan tilastoihin.

Tappara-vahti pelaa ainakin katsomosta käsin katsottuna varsin kapeilla ja pienillä varusteilla verrattuna muihin liigan huippuvahteihin. Mika itse on sitä mieltä, että hänelle ei olisi mitään hyötyä, vaikka varusteet olisivat isompia.

– Meidän käyttämä varustemerkki tekee sen mallisia vehkeitä, että varmasti ne onkin vähän pienempiä kuin joillakin muilla. Varmaan saisin toisen merkkiset ja -malliset vehkeet jos vain vaatisin, mutta en oo koskaan "pelannut varusteilla". Sellanen lentävä lause on yleensä ollut mun joukkueissa huollon keskuudessa, että mua ei paljoo varusteet kiinnosta. Yritän vaan tehdä muun työn niin hyvin, ettei tarvisi varusteita räpläillä ja kiinnittää niihin huomiota.

– Oon huomannut, että isommat varusteet on aika paljon pois mun työskentelystä ennen sitä vetoo. Mun pelityylissä tehdään aika paljon työtä sen eteen, että oltaisiin valmiina hyvällä kohdalla kun se veto lähtee, eikä sillä ole enää kiekon lähdettyä niin merkitystä, onko ne varusteet jääpalloveskarin kokoiset vai Wiikmanin varusteiden kokoiset, koska jos oon tehnyt sen valmistavan työn hyvin, niin se kiekko osuu siihen kilvenreunaan tai päähän tai rintaan. Jos taas oon ollut laiska siellä maalilla ja unohtanut sen valmistavan työn, niin se on ihan sama vaikka laitettaisiin kaksi kertaa leveämmät suojat, koska sitten myös olisin paljon hitaampi liikkumaan ja maaleja menisi enemmän.

Ensi kaudella SM-liigassakin tarkennetaan sääntöjä maalivahdin varusteiden osalta, jolloin suojusten koot yleisesti pienenevät.

– Tällä kaudella oon pystynyt jo totuttelemaan kapeampien varusteiden tuomaan uuteen pelitapaan ja saanut paljon siitä irti, niin jatketaan ensi kaudella siitä minkä nyt on oppinut. En oo antanut sille mitään ajatuksia, että onko varusteet ensi kaudella kapeammat vai samanlaiset, Lehto toteaa.

Jääkiekkofanien kestohuolenaiheita on maalivahdin "seikkaileminen" poissa maalinsa suulta. Mika Lehtokin pelaa erittäin aktiivisesti kiekkoa maalin takana ja kulmissa, ja kerran tällä kaudella kolahti kovaa omaan nilkkaan, kun Ilveksen Marko Luomala pääsi alivoimalla ryöstämään Lehdolta kiekon maalin takana ja tekemään maalin. Tosiasia kuitenkin on, että jokaista kömmähdystä kohden estetään kymmenittäin mahdollisia vaaratilanteita omassa päädyssä.

– Se Ilves-pelin moka oli ihan henkilökohtainen virhe. Katsoin huolimattomasti taakse ja kaveri pääsi hyvästä kulmasta yllättämään. Muuten se meni ihan tarkoitetun pelitavan mukaisesti, pakit levitti kulmiin ja mun piti toimittaa kiekko jommallekummalle, mutta sillä kertaa olin huolimaton, Lehto selvittää virhettään ja selittää maalin takana pelaamisen filosofiaa tarkemmin:

– Maalivahdin aktiivinen pelaaminen liittyy Rautakorven koulun juttuihin ja sillä pyritään auttamaan joukkueen viisikkopeliä omalla alueella. Suurin pointti on, että se olisi tarkoituksenmukaista ja palvelisi oman joukkueen peliä, niin ettei peli pysähtyisi oman maalin taakse vaan päästäisiin pelaamaan nopeammin ja tiiviimmin. Maalivahti ehtii sinne kulmaan aikaisemmin kuin oma pakki, varsinkin jos on vielä vastustajan hyökkääjä niskassa, ja molarin mailapelillä – tai pelinäkemyksellä kun ei mun mailapelaaminen mitään huikeata ole – saadaan peliä pelattua siihen suuntaan kuin joukkue haluaa.

Tapparan olympiataukoon kuuluu runsaasti harjoittelua ja pari peliäkin, mutta myös television eteen ehtii halutessaan. Mitä mieltä maalivahti Mika Lehto on Suomen olympiajoukkueeseen valitusta kollegakolmikosta?

– Ammattimiehet sinne on valittu ja sehän se on valmentajien tehtäväkin. Isoin asia on, että toivottavasti Ylen tiimi ja kaikki muutkin tajuaa sen mitä Pasi Nurminen eilen sanoi, ettei kannata olla siitä jostain yhdestä mahdollisesta helposta reboundista niin kamalan huolissaan. Tapparassakin oon tavannut sanoa, että jos ei mulla kiekko tartu kiinni, niin organisaatiosta löytyy kyllä veskari, jolla tarttuu. Samoin tuollakin Niittymäki, Norrena ja Bäckström on hyvä kolmikko ja varmasti jollakin niistä tarttuu. Henkilökohtaisesti tykkään Niittymäen pelityylistä ja -tavasta.

– Toinen iso asia siinä on kenttäpelaajille, että jos siellä olisikin ollut Kiprusoff tai Lehtonen, niin niiden ei tarvisi suunnata yhtään henkistä kapasiteettiä molareihin päin, mutta nyt ne joutuu vähän katsomaan, millaisen kopin se Niittymäki ottaa ja miten se pelaa. Kun se ei oo pelannut maajoukkueen takana, niin ei oikein tiedetä millainen luonne sillä on pelaamiseen ja niin edelleen. Jos oman tonttinsa hoitaa, niin on kansallissankari, ja sitten taas jos ei onnistu, niin sitten hirvee mediamyllytys jatkuu, Mika sympatisoi maalivahtitoveriaan.

Olympialaisten aikaan Tappara treenaa kaksikin kertaa päivässä. Nyt vedetään perjantaihin saakka ja levätään viikonloppu. Ensi viikolla maanantaista torstaihin Tappara on Tallinnassa, jossa se pelaa myös kaksi ottelua pelituntumaa ylläpitääkseen.

– Tallinnan jälkeen taas pari päivää lepoa ja sunnuntaina aletaan sitten jo totuttautumaan jäähän ja valmistautumaan tiistain peliin, Lehto kertoo.

– Runkosarjan viimeisissä peleissä keskitytään oman pelin rakentamiseen ja parantamiseen eikä tähtäillä sen kummemmin sijoituksiin. Kauden alussa taidettiin laittaa tavoitteeksi neljän parhaan joukkoon pääseminen ja kotietu playoffeihin, eikä sitä ole syytä tarkennella enää. Lopullinen runkosarjasijoitus tulee kyllä hyväksi samalla, kun vaan saadaan peli kuntoon. Se on välillä ollut vähän aaltoliikettä vaikka pisteitä onkin tullut.

Miten peliä lähdetään parantamaan?

– Päämäärä on saada viisikoiden peli niin tiiviiksi ja yhtenäiseksi, että pystyttäisiin pelaamaan jo hiukan playoff-kiekon tapaan ja saamaan rutiini niin kovalle tasolle, että sitten pitkissä playoff-sarjoissa pystytään ottamaan voittoja. Heti alussa pitää saada rytmistäkin kiinni ja päästä oikeaan tempoon. Kolmen pelatun jälkeen onkin enää viisi peliä jäljellä ja siitä ne vaan vähenee ja jossittelun paikat samalla, että pitää saada heti ekassa ottelussa kunnon tempo päälle jokaisen kentällisen osalta. Kaikkien pitää tajuta, että nelosketjun jätkätkin on ihan yhtä tärkeitä kuin ykkösketjun. Puhalletaan koko joukkueena yhteen hiileen.

Ketä vastaan Mika Lehto pelaisi mieluiten pudotuspelien puolivälierissä?

– Jos joku täytyy sanoa, niin henkilökohtaisesti Ässät tai JYP olisi mukavia, vaikka ne onkin haasteellisia ja pahoja. Ne on pieniä seuroja, jotka on tehneet hyvää työtä ja näyttäneet pystyvänsä pelaamaan hyvää kiekkoa. Kun oon itsekin kummassakin niissä pelannut, niin aina runkosarjassakin tulee sellainen sopiva lisä ja jännite mukaan peliin, joten voisi olla kiva pelata niitä vastaan playoffeissakin.