ARSI PIISPANEN TULI TAMPEREELLE

Tapparan aamuharjoitusten jälkeen Elixian pukuhuoneesta poistuu suihkunraikkaita miehiä yksi toisensa jälkeen. Lopulta myös joukkueen pisimmät pelaajat Arsi Piispanen ja Atte Pentikäinen saapuvat, kun ensiksi mainitun kanssa on sovittu juttutuokio.

– Pistä siihen otsikoksi, että Sven Hannawald tuli Tampereelle, oman vuoronsa myöhemmin saava Atte huikkaa ohimennessään vihjaten Arsin ja kyseisen mäkihyppääjän olevan toistensa näköisiä.

Mäkihyppääjäksi Piispanen olisi luultavasti liian pitkä eikä uutta miestä nyt heti viitsi niin piikitelläkään. Otetaan siis vain perinteinen haastattelutuokio ja esitellään tulokasta hieman. Minkälaista on ollut aloittaa valmistautuminen kauteen ihan uutena tapparalaisena?

– Aika rankasti on aloitettu, mutta mukavaa on ollut. Ihan hyvin on päässyt porukkaan sisälle, Arsi sanoo.

Jyväskylässä syntynyt ja siellä jääkiekkoa pelannut hyökkääjä muutti isän työn mukana 12-vuotiaana Helsinkiin pelaten seuraavat kuusi vuotta Jokereissa. Nuorten maajoukkueiden vakiopelaaja nousi narripaidoissa SM-liigapelaajaksikin kaudella 2003-04 päästyään mukaan viiteen otteluun. Seuraavaksi kaudeksi hän palasi kuitenkin takaisin syntymäkaupunkiinsa.

– Siinä kun ikää tuli tarpeeksi, niin palasin takaisin Jyväskylään. Jokereissa ei ehkä olisi ollut niin helppoa päästä pelaamaan kokonaista kautta liigassa, niin lähdin sitten JYPiin.

Ensimmäinen täysi liigakausi JYPissä toi 2+10 tehopistettä ja kaudella 2005-06 jo lupaavasti 9+8, mutta viime kaudella eteen tuli seinä. Piispasen peli ei kulkenut lainkaan, pisteitä ei syntynyt ja lopulta kausi päättyi jo tammikuussa loukkaantumiseen teholukemien näyttäessä vain kahta maalia ja neljää syöttöpistettä.

– En ole vieläkään täysin pystynyt sisäistämään mikä viime kaudella oikein meni pieleen. Varmasti siinä oli paljon erilaisia pieniä asioita. Homma ei vaan lähtenyt missään vaiheessa oikein käyntiin, Arsi harmittelee.

– Sitten murtui treeneissä lapaluu, kun hölmöilin itsekseni ja kaaduin päin tolppaa. Ensin luultiin lievemmäksi vammaksi, mutta lopulta siitä löydettiin murtuma ja kausi oli siinä. Jos Jyppi olisi mennyt pleijareihin, niin sitten varmaan olisi pystynyt pelaamaan.

Arsi sanookin suoraan, että täysin epäonnistunut viime kausi sai hänet hakemaan peliinsä jotain uutta kokonaan uudesta ympäristöstä.

– Lähinnä tää valmennus täällä toi mut Tapparaan, mutta muutenkin oli vaan paikanvaihdon aika. Kausi meni niin huonosti, että piti lähteä hakemaan jotain uutta.

– Silläkin oli vaikutusta, että täältä osoitettiin luottamusta tarjoamalla monivuotista sopimusta. Jotain pohjaa täällä nyt rakennetaan, kun on muutama muukin uusi pitkä sopimus tehty, 193-senttinen sentteri sanoo.

Arsi Piispanen tietää vahvuuksiensa olevan pelintekemisen puolella ja yleensä kiekon kanssa touhuamisessa. Hän osoitti hyvää pelisilmää myös kirvesrintojen sählypelissä, jossa vauhtia oli paljon enemmän kuin salibandyn sääntökirja luultavasti edes sallii. Arsi piikittelee vähän omaa liikkumistaan sählykentällä ja listaakin heikkouksiensa sijaitsevan liikkumisessa ja fyysisellä puolella.

Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden kanssa 22-vuotias pelaaja voi saavuttaa vielä huimia parannuksia. Taito ja kyky pelata olisivatkin paljon hankalampia asioita opettaa.

– Näiden koko joukkueen voimatreenien lisäksi meitä on seitsemän äijää kolme kertaa viikossa erityistreeneissä Lempäälässä, missä Risto Rosendahl opettaa meille luistelun alkeita. Kiekkoja me ei olla siellä nähty eikä varmaan nähdäkään, että ihan pelkkää luistelemista on, käydään sen tekniikkaa läpi ja sellaista. Mailaan saa sentään nojata, Arsi nauraa.

Piispanen ei ole tullut Tapparaan vain pelailemaan ja nostamaan palkkaa, vaan hän on asettanut itselleen selvät tavoitteet niin lähitulevaisuuteen kuin vähän pidemmällekin aikavälille.

– Tulevan kauden tavoite henkilökohtaisella puolella on ehdottomasti lyödä itsensä oikein todella läpi liigassa. Haluan pelata ehjän, tasaisen kauden ja olla joukkueen luottomiehiä. Joukkueena me lähdetään ilman muuta hakemaan paikkaa ainakin kuuden joukossa. Ei olla sillä lailla vielä asiasta puhuttu, mutta Tapparan tuntien tavoitteet on varmasti aika korkealla.

Entä sitten kolmen vuoden päästä, kun tämä ensimmäinen Tappara-sopimus on päättymässä?

– Silleen oon ajatellut, että sinä keväänä mietitään sitten jatkoa kultamitali kaulassa, Arsi sanoo. Eikä edes hymyile.

Tapparasta Piispasella on päällimmäisenä mielessään aikanaan varmasti katkerakin mutta nyt jo "hyväksi muistoksi" muuttunut playoff-karsintasarja keväällä 2005.

– Ne säälipleijarit sillon oli kyllä tosi tiukat väännöt. Pelien lisäksi tapahtui kaikenlaista härdelliä erätauoilla ja pelien jälkeen. Yhdellä erätauolla Jyväskylässä oli se Westcott-Puistola -episodi, toisessa pelissä sitten heti pelin loputtua oli kova nujakka kun kumpikin joukkue oli kokonaan jäällä tönimässä. Siinä sarjassa oli tosiaan tunnetta mukana ja huomasi, että panokset on kovat jo sillon, kun vasta yritetään päästä varsinaisiin playoffeihin.

Kello on yksitoista aamupäivällä. Takana on jo pari tuntia kovaa harjoittelua ja edessään Arsilla on vielä iltapäivän luistelutreenit Lempäälässä. Mitenköhän Sven Hannawald harjoittelee toukokuussa?