MATTI KOISTISEN JUNNUVUODET TAKANAPÄIN

Tappara-pakki Matti Koistinen täytti tammikuussa 21 vuotta. Siinä iässä saa linja-auton ajokortin ja pääsee vihdoin USA:ssakin baariin, mutta se tarkoittaa myös sitä, että ovet jääkiekon juniorisarjoihin ovat lopullisesti sulkeutuneet.

– Viime kaudella oli takaporttina vielä palata A-junnuihin, kun vakituista liigapaikkaa ei tullut. Nyt sitä takaporttia ei enää ole, vaan nyt täytyy ottaa se paikka tästä liigaryhmästä. Mielenkiintoista tulee olemaan, Koistinen sanoo.

Nuorukainen on päässyt kokeilemaan liigavauhtia jo kahdella aiemmalla kaudella. Debyytti miesten pääsarjassa tapahtui todella kovassa paikassa keväällä 2006, kun Tapparan pakkikalusto oli puolivälieräsarjassa Ässiä vastaan kaventunut lähes olemattomiin loukkaantumisten ja pelikieltojen takia. Aiemmin vain yhdessä liigaottelussa vaihtopenkillä istunut Koistinen oli yksi niistä, jotka huomasivat vastuunsa yhtäkkiä kasvaneen räjähdysmäisesti.

– Kyllä siinä itelläkin oli pasmat sekaisin, että mitä tässä pitäisi oikein tehdä. Sitten sitä vaan mietti ja tajusi, että sama peli se on kuin ennenkin, niin ihan hyvinhän se sitten meni.

Viime kaudella peliaikaa liigassa kertyi jo enemmän varsinkin alkukaudesta. Parhaimmillaan jääaikaa kertyi ottelussa yli 12 minuuttia. Janne Grönvallin toivuttua jalkavammastaan Koistinen siirtyi A-nuorten riveihin, jossa pelasi loppukauden muutamaa ylöskutsua lukuun ottamatta. Miesten otteluita kertyi tilille kuitenkin yhteensä 22.

– Ei siinä ollut oikein edes puheita Mestis-paikan hakemisesta, vaan keskityttiin pelaamaan A:ssa ja treenattiin liigan mukana, Matti sanoo.

– A:n alkukausi meni tosi hyvin ja oltiin ihan kärkiporukoissa. Joulun jälkeen sitten notkahti, mutta saatiin kuitenkin homma taas käännettyä ja päästiin lopulta pelaamaan mitalista, vaikka se sitten hävittiinkin.

Pronssiottelussa Tappara tosiaan hävisi HIFK:lle, mutta puolivälierissä se pudotti yllättäen Ilveksen, joka lähti ottelusarjaan vahvana ennakkosuosikkina. Tappara käänsi itselleen voiton riemukkaasti vasta viidennessä ottelussa.

– Ilves-sarjaan panostettiin aika paljon ja ehkä siihen voittoon sitten vähän takki tyhjenikin. Se oli tosi iso voitto meille.

Ilveksen kaataminen maistui Masallekin, vaikka hän ei perustamperelaisia olekaan. Hän siirtyi Tapparan junnuihin kaudeksi 2003-04 pelattuaan sitä ennen miesten otteluja Varkaudessa Warkiksen riveissä.

– En ite edes muista enää minkä ikäinen olin, jotain 15 varmaan. Ensin pelasin kakkosdivaria, sitten seuraavana vuonna Suomi-sarjaa ja sitten tulin tänne. Sitä halusi kuitenkin päästä kiekkohommissa eteenpäin ja nähdä minkälaista se on muualla. Tappara tuntui hyvältä ja helpolta vaihtoehdolta, joten tulin kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan, Matti kertoo taustoistaan.

Juniorivuodet ovat siis nyt takana ja nyt haussa on vakiopaikka liigaryhmästä. Kesätreenit ovat maistuneet Koistisesta oikein hyvältä. On tehty paljon ja intensiivisesti, mutta vaihteluakin on riittänyt ja viime kesäänkin verrattuna meno on jonkin verran muuttunut. Mieli on pysynyt pirteänä koko ajan, vaikka kuivaharjoittelu ei yleisesti kiekkoilijoiden suurinta herkkua ole.

– Kaikenlaiset pelithän sitä silti on mukavinta kesätreeneissäkin. Raskainta on varmaan perjantaisin, kun on kova pyöräharjoitus ja muutenkin pitkä treeni. Mutta sen jälkeen onkin sitten mukava lähteä viikonloppuun.

Masa ei ole ainakaan vielä suunnitellut kesän ajaksi sen kummempia menoja kuin pientä mökkeilyä ja muuta rauhoittumista. Näillä näkymin loma päättyy jääkiekon merkeissä.

– Ihan varmaa puhetta ei vielä oo ollut, mutta Pitsiturnaukseen olisi tarkoitus mennä pelaamaan.

Perinteinen Rauman kesäturnaus pelataan heinäkuun 27. päivä, ja Tapparasta turnaukseen on alkukesän tiedon mukaan osallistumassa ryhmä nuoria pelaajia täydennettynä "farmijoukkue" LeKin pelaajilla. Koistisen Matille turnaus on ensimmäinen näyttöpaikka juniorivuosien jälkeen. Kuten hän itse sanoi, takaporttia ei enää ole.