JALAT, JALAT, JALAT! LUISTELE, LUISTELE!

Lempäälän aamu on harmaa ja ilmassa reilusti kosteutta, kun Janne Grönvall, Jonas Enlund, Arsi Piispanen, Juha Kiilholma, Atte Pentikäinen, Niclas Lucenius ja Teemu Nurmi saapuvat aamun harjoituksiin. Kyseessä on Tapparan ns. luisteluryhmä, johon kahdeksantena miehenä kuuluisi vielä Jori Lehterä, joka toistaiseksi treenaa aamuisin lähinnä marssimista, taakse poistumista ja riviin järjestymistä armeijan harmaissa.

Luisteluryhmä on huhtikuun lopusta saakka käynyt Lempäälässä suunnilleen kolme kertaa viikossa parantamassa luisteluominaisuuksiaan pikaluistelija Risto Rosendahlin valmennuksessa – ja kehitys on ollut kovaa.

– Luistelun parantumisen näkee ihan paljaalla silmällä, sen näkee videolta kun kavereita on kuvattu ja sen näkee kaikkein konkreettisimmin kellosta, kun on otettu aikoja erilaisissa luisteluissa, Rosendahl sanoo.

Idea ryhmään on tullut päävalmentaja Rauli Uramalta, jonka Rauman aikoina vähän vastaavanlaisia harjoitteita kävi Lukossa vetämässä Riston veli Vesa Rosendahl. Tapparan valmennus on myös valinnut ryhmäläiset fyysisten testien ja omien kokemustensa perusteella. Risto Rosendahlin mukaan jääkiekkoilijoiden luistelupuutteita ei voi yleistää yhteen nippuun.

– En lähtisi sellaiseen yleistämiseen. Joukkueessa on paljon erilaisia tyyppejä, jokainen luistelee omalla tavallaan, on erilaisia lihaksistoja ja niin edelleen. Ei voi sanoa, että olisi joku tietty perusongelma.

– Näissä harjoituksissa me kehitetään hyvään luisteluun tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia ja pidetään samalla huoli luistelutekniikasta, että voimasta saadaan jäällä irti paras mahdollinen tehokkuus.

Hölkän, venyttelyn ja luistelulihaksia kehittävien loikka- ja juoksuharjoitusten jälkeen hyvähenkinen ryhmä siirtyy jäälle, jossa vedetään kovaa seuraava vajaa tunti. Isoa ympyrää, pientä ympyrää, teräviä lähtöjä, pitkää liukua – ja kaikkein näyttävimpänä harjoitteena isketään valjaat vyöhön kiinni ja vedetään jarruttelevaa paria kentän päästä toiseen. Meno näyttää siltä, että perään voisi köyttää vaikka zambonin ja jättää vaihteen päälle, eikä vauhti silti edes hidastuisi.

Vaikka välillä keuhkoista loppuu happi ja jalat väsyvät, niin ryhmän henki pysyy koko ajan korkealla. Töitä tehdään todellakin tosissaan ja otetaan kropasta kaikki irti, mutta touhu on silti kaikkea muuta kuin kuolemanvakavaa. Kaveria kannustetaan ja yllytetään yhä parempiin suorituksiin, pareittain käytävän luistelukilpailun osakilpailuvoittoja tuuletetaan kuin tehtyjä maaleja peleissä.

– Jos ei saa sanoa että ryhmän asenne on täydellinen, niin on se ainakin lähes täydellinen. Oon erittäin tyytyväinen ja on ollut hienoa työskennellä näin motivoituneen porukan kanssa. Pelaajilla on itsellään kaikilla halu kehittyä ja sen kyllä huomaa tekemisestä, Rosendahl kehuu suojattejaan.

– Siitä ei tulisi mitään, että tätä tehtäisiin sen takia kun valmentaja on niin käskenyt. Valmentajat on pelaajaa varten eikä päinvastoin.

Kun luistelumehut on tältä erää puristettu ryhmästä irti, on vielä aika hankkia kroppaan lisää ulos puristettavaa. Punttisalin ja ruokailun jälkeen luisteluryhmä ahtautuu pariin autoon ja lähtee jonnekin kuluttamaan muutaman tunnin ennen kuin on aika taas palata jäähallille, jonne iltapäiväksi liittyy mukaan myös muu joukkue.

Tapparaan viime kaudeksi tullut hyökkääjä Juha Kiilholma on itsekin huomannut luistelunsa kehittyneen. Iso haaste on sitten saada harjoituksen tulokset näkymään myös pelitilanteessa.

– Tuntuu vähän niin kuin uudet jalat olisi alla. Kyllä sen huomaa että kovempaa jäällä nyt menee, ainakin reeneissä, Kinu sanoo eikä isommin kaipaa edes kiekkoja mukaan kaukaloon.

– Aina niitä aluksi vähän kaipaa, mutta sitten kun väsyy, niin on vaan parempi ettei niitä oo siellä häiritsemässä, mies nauraa.

Loppuun vielä valmentajan vinkit junioreille ja miksei vähän varttuneemmillekin, jotka haluavat kehittää omaa luisteluaan. Täytyy siis muistaa, että jokaisella on olemassa jo oma luistelutaitonsa ja sen myötä yksilölliset kehitystarpeensa, mutta tietyt perusasiat huomioimalla pääsee jo hyvään alkuun.

– Tärkein asia luistelussa on tehokkuus. Ei se riitä, että jalat viuhtoo kovaa mutta mitään muuta ei tapahdu, suditaan vaan lähes paikoillaan. Niin suorassa luistelussa kuin kaarteissakin kannattaa malttaa tehdä ne potkut loppuun asti ja oikeaan suuntaan. Yleinen virhe on lähteä "juoksemaan" luistimet jalassa, mutta pelkkä nopea tikkaaminen ei riitä, jos siitä puuttuu teho takaa, Risto Rosendahl neuvoo.

– Toinen asia on tasapainoinen luisteluasento, jossa ollaan tukevasti luistinten päällä koko terän mitalta eikä etu- tai takapainoisesti. Hyvästä asennosta ei myöskään kaadu niin helposti, jos joku vähän koukkaa tai taklaa. Ja asento tulisi säilyttää samana myös silloin, kun on väsynyt.

– Tehokas luistelupotku yhdistettynä hyvään asentoon, jossa luistin on koko terän mitalta jäässä, antaa sitten sen hyvän liu'un, jossa ei koko ajan tarvi potkia lisää päästäkseen eteenpäin.

Esimerkki hyvästä jääkiekkoluistelijasta on tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen. Tuore Stanley Cup -voittaja Teemu Selänne kelpaa esikuvaksi myös luistelijana.

– Selänteen luistelu on sulavan ja helpon näköistä, ja se on varmasti myös taloudellista, että sitä kovaa vauhtia jaksaa pitää yllä pidempään, lopettaa Risto Rosendahl.