RAULI URAMA TYYTYVÄINEN TAPPARAN ALKUKESÄÄN

Tapparan kevään ja alkukesän noin kahden kuukauden mittainen joukkueharjoittelujakso on nyt ohi ja edessä on 5-6 viikon mittainen kesäloma, jonka aikana pelaajat harjoittelevat omatoimisesti. Olemme jo vierailleet monipuolisesti erilaisissa treeneissä, tutustuneet uusiin pelaajiin ja tavanneet harjoitusten erikoisohjaajia. Kävimme paikalla vielä alkukesän viimeisissä treeneissä, joissa fysiikkavalmentaja Jaakko Kailajärvi antoi pelaajille vielä viimeisiä harjoitusvinkkejä omatoimista jaksoa varten.

Samalla kyselimme kaiken tohinan takana langoista vetelevältä päävalmentaja Rauli Uramalta treenijakson sujumisesta. Hän on ollut tyytyväinen joukkueen aikaansaannoksiin kuluneiden kuukausien aikana.

– Meillä on ollut iso pelaajaryhmä viemässä kesää läpi, ja mukana on ollut kaikenlaisia erityisosaajia auttamassa valmennuksessa. Aika lailla yksilöpainotteisesti ollaan harjoiteltu, ja juuri se yksilöllisen kehittymisen tavoite on saanut jokaisen pelaajan tekemään kovasti töitä. Sillä puolella ei ole yhtään moitteen sanaa vaan tosi iso kiitos jokaiselle pelaajalle, päävalmentaja kehuu.

– Harjoitusten alkaessa testattiin pelaajien fyysisiä ominaisuuksia ja tehtiin kullekin sen mukaan harjoitusohjelma. Viime perjantaina testattiin sitten työn tuloksia ja hyvin on menty eteenpäin, jokainen on pystynyt kehittymään parhaiten juuri sillä alueella mitä on tarvinnutkin.

Tappara aloitti keväällä harjoittelun "totuttelemalla", kuten valmentaja Urama sanoo, kun harjoitusviikon päälle annettiin pari kertaa muutaman päivän omatoiminen jakso. Toukokuun 21. päivästä lähtien painettiin kuukauden pätkä todella tiukasti.

– Tämä viimeinen jakso oli raskas pätkä, pelaajat laitettiin tosi koville. Fyysisiin ominaisuuksiin keskittyvien pienryhmä- ja yksilöharjoittelun lisäksi tottakai oli myös kokoavia joukkueharjoituksia, joissa käytiin läpi jääkiekkoa. Viimeiset kaksi viikkoa oltiin joukkueena jäällä, mikä oli sellainen huipennus koko harjoitusjaksolle, Urama sanoo.

– Kiekkoilullisesti ehkä tärkein asia oli se, että saatiin uudet pelaajat sisään meidän pelisysteemiin, saatiin sellainen pelillinen tavoite täytettyä. Ominaisuuspuolella jokainen pelaaja oli saanut juuri sitä mitä oli tarvinnutkin.

Isossa harjoitusryhmässä on ollut myös paljon vaihtuvuutta. Kymmenkunta pelaajaa viime kevään joukkueesta on lähtenyt pois, ja tilalle on tullut seitsemän uutta kaveria, joista kuusi oli mukana treeniryhmässä. Lisäksi ryhmässä mukana oli kymmenkunta omista A-nuorista nostettua pelaajaa ja kävipä kesäkuussa mukana treenaamassa myös neljä ulkopuolelta tullutta testattavaa pelaajaa.

– Junioreita oli paljon mukana, mutta kun ohjelmat on henkilökohtasesti tehty, niin ei se haittaa vaikka pelaaja on nuori tai fyysisesti raakile. Totta kai se on eri näköistä tekemistä kuin kolmekymppisen kaverin siinä vieressä, mutta asiaa pitää verrata heidän omaan tasoonsa ja tekemiseensä, ja siitä nähdään, että he menevät hyvin eteenpäin.

– Harmittava tilanne on se, että Niclas Lucenius oli MM-kisoissa sattuneen vamman jälkeen pitkään poissa eikä pystynyt kunnolla harjottelemaan niitä asioita mitä hänen piti, ja nyt on tuo NHL:n varaustilaisuus, joka vie pikkusen matkaa häneltä. Hänellä oli vähän rikkonainen kesä eikä hän saanut ihan täyttä vastetta, mutta muilla junioreilla kesä meni hyvin.

Edes armeija ei ole juurikaan haitannut nuorten pelaajien harjoittelua, vaikka ryhmästä yli puoli tusinaa kaveria onkin ollut suorittamassa asepalvelustaan. Päävalmentaja ei löydä moitteen sijaa armeijan suhteen, vaan joustoa on löytynyt kiitettävästi.

– Erinomaisen hyvin pojat ovat päässeet mukaan, armeijassa ollaan hyvin ymmärretty asia. Toinen puoli on se, että nämä meidän pelaajat on hoitaneet asiansa armeijassa loistavasti, niin heille on helppo antaa myös vastapalvelus.

Hyökkääjät Antti Jaatinen ja Riku Rahikainen sekä puolustajat Juuso Akkanen ja Jarno Virkki liittyivät myös kirvesrintojen harjoitusryhmään kesäkuun alkupuolella antamaan näyttöjä osaamisestaan joukkueen treenatessa Lempäälässä jäällä. Tapparan puolelta löytyy myös jatkohalukkuutta.

– Virkki ei jatka meidän mukana, ja Rahikainen ei ainakaan näillä näkymin ottanut tryoutia vastaan vaan haluaisi suoraan sopimuksen, ja se taas on seurajohdon asia mitä tehdään. Jaatinen ja Akkanen neuvottelevat nyt siitä mikä heidän palkkansa olisi, jos he pystyisivät elokuun tryoutin selvittämään. Eli jos siitä asiasta päästään yksimielisyyteen, niin sillon he tulevat elokuussa jatkamaan meille tryoutille, paljastaa Urama.


Juhannuksesta käynnistyy siis heinä-elokuun vaihteeseen saakka kestävä omatoiminen harjoitusjakso. Kenties vastoin yleistä mielikuvaa kevyehköstä ylläpitävästä harjoittelusta päävalmentaja Urama kertookin seuraavan kuukauden olevan koko kesän tärkein harjoitusjakso.

– Tämä alkava jakso on ehkä pelaajalle se kaikkein tärkein jakso. Nyt on se aika, kun sitä yksilön kehitystä ei enää ollenkaan häiritse ne joukkueen harjoitukset ja ryhmänä harjoitteleminen. Nyt on se hetki, kun viedään ne omat fyysiset ominaisuudet seuraavalle tasolle, Urama sanoo mutta myös vähän jarrutteleekin:

– Toki nyt on ensin kahden viikon pakkoloma. Jossain vaiheessa pelaajat varmaan haluaisivat vähän lähteä jo harjoittelemaankin, mutta siihen me ei lupaa anneta. Sen verran lujaa tässä on menty, että nyt on ensin palautumisen aika. Sen jälkeen jokainen lähtee omalla henkilökohtaisella ohjelmallaan maksimeilla eteenpäin kohti kauden avausta.

Omatoiminen jakso päättyy suurimmalta osalta ryhmää maanantaina heinäkuun 30. päivä. Noin puolet joukkueesta kuitenkin kokoontuu jo edellisviikon torstaina Lempäälään ja lähtee seuraavana päivänä Raumalle pelaamaan Pitsiturnaukseen. Sen turnauksen ja seuraavan alkuviikon fyysisten testien jälkeen alkaa viimeinen valmistautumisjakso kohti liigaa. Ja se jakso kuluu paljolti Nordic Trophyn ja Tampere Cupin otteluiden merkeissä.

– Harjoituspeliohjelma on aika rankka. Meillä on siinä 15 ottelupäivää ja 13 harjoituspäivää, loput päivät pidetään päätä kunnossa vapaiden merkeissä. Se kuulostaa vähältä, mutta tosiaan vain 13 suunnilleen kokonaista harjoituspäivää mahtuu lomilta tulon ja liigan alkamisen väliin, Urama hymyilee.

– Sitten mennään aika lailla pelaamisen ehdoilla eteenpäin. Tämä kahden viikon jääjakso tässä kesäkuussa helpotti paljon, kun nyt pelisysteemi on jo takaraivossa eikä sitä tarvitse enää niin hirveästi jauhaa, vaan loput tulee sitten pelien kautta.

– Tiiviin harjoituspelikauden aikana pystytään totuttautumaan jo pelirytmiin ja sen aikaiseen oheisharjoitteluun, mitä me aiotaan jatkaa kauden aikana vähän aktiivisemmin kuin viime kaudella. Kauden mittaan nostetaan oheisharjoituksissa eri fyysisiä ominaisuuksia sieltä vielä esille ja eteenpäin, koska meillä on kuitenkin eteenpäin menevä joukkue, ei lähellekään valmis veteraanijoukkue, Urama painottaa.

Tappara oli kevään siirtomarkkinoiden suurimpia menettäjiä. Varsinkin puolustuksessa Tuukka Mäntylän, Marko Kauppisen ja Dale Clarken jättämä aukko on valtavan iso. Hyökkäyspäästä isompiin ympyröihin suuntasi joukkueen pistepörssin kärkinimi Petri Kontiola.

– 271 pistettä ja 98 maalia lähti pois joukkueesta. Se on eniten poislähteneitä pisteitä kaikista joukkueista. Mutta niiden perään on turha haikailla. Meillä on uuden tyylinen joukkue, meillä on uusia pelaajia, on joitakin jotka hakee nostetta paikkaa vaihtamalla ja sellasia jotka odottaa kukkaan puhkeamistaan. Niihin lisäksi vielä tämä meidän vankka oma ryhmä joka oli viime vuonnakin, niin se on oikein hyvä sekoitus. Se on toinen juttu mihin lentoon me se ryhmä saadaan ja mihin me pystytään. Mutta iso tontti on nyt auki, 271 tehopisteen verran on nyt jaossa. Siitä saa ottaa kuka vaan haluaa! päävalmentaja Urama haastaa joukkuettaan.

Uusien pelaajien – Timo Koskelan, Arsi Piispasen, Jori Lehterän, Steve Savianon, Anssi Salmelan, Atte Pentikäisen ja Antti Uiton – panoksesta on vaikea sanoa mitään varmaa ennen kuin pelit alkavat, mutta valmentajan mielestä linja on melko selvä: joukkueeseen on tullut paljon lisää kiekollista lahjakkuutta, pelikäsitystä ja kykyä ajatella pelaamista.

Uusista pelaajista tuntemattomin Suomen kamaralla on amerikkalaishyökkääjä Steve Saviano, joka on Quinn Hancockin lailla harjoitellut kesän kotimaassaan Tapparalta saamiensa ohjeiden mukaan.

– Saviano on aggressiivinen luistelija, hänellä on hyvä pelikäsitys, voittaa 1-1 -kiekkoja, pystyy syöttämään. Erittäin pienikokoinen mutta vaikeasti pysäytettävä kaveri. Hänet pääsee näkemään tositoimissa jo heti Pitsiturnauksessa. Hancockilla sen sijaan on silloin vielä henkilökohtaisia asioita ja hän palaa Suomeen vasta myöhemmin, kertoo Urama.

Tapparan pelityyli ihastutti viime kaudella. Vauhdikas kiekollinen peli tuotti tulosta kotikaukalossa, mutta vieraissa oli vaikeampaa. Samoin pudotuspeleissä tie nousi pystyyn toivottua aiemmin. Viime kaudesta on opittu, mutta ei pelityylin kustannuksella.

– Pelityylistä ei tingitä. Se on meidän iso motto, että pelataan sille tyylille uskollisena vaikkei se aina kantaisi. Koska jossain vaiheessa se alkaa kantaa, se on ihan varma. Sen verran meillä on lahjakkuutta. Me ei lähdetä poukkoilemaan sinne tänne sen takia, että saataisiin yksi piste lisää jostain ja samalla romutettaisiin sitä työtä mitä ollaan tehty. Me uskotaan siihen mitä tehdään ja ennemmin tai myöhemmin se palkitsee. Meillä oli viime kaudellakin aika vaikea startti, kun ajettiin tätä asiaa sisään, ja nyt ainakin auttaa se että puolet joukkueesta on sen käynyt jo läpi.

– Viime kauteen verrattuna päämäärätietoisuuden pitää olla entistä selkeämpää, eli se kiekon hallinta pitää pystyä hyödyntämään paremmin. Se on iso asia. Puolustuspeli oli erinomaista, päästettiin toiseksi vähiten maaleja. Kotikaukalossa pärjättiin parhaiten liigassa, mutta sitä kotipelaamista ehkä pitää vielä saada vähän räväkämmäksi, pelkästään se kiekollinen pelaaminen ei riitä. Eniten opittiin ehkä vieraspelaamisesta, siellä riskien hallinnan pitää olla paremmalla tasolla ja se on kuitenkin erilaista kuin kotona pelaaminen. Sitäkin lähdetään systemaattisesti rakentamaan paremmaksi, Urama selvittää.

Kesän työn tuloksia, uusia pelaajia ja valmennuksen oppien perille menoa pääsee ensimmäisen kerran tarkistamaan kotikaukalossa Tampere Cupin yhteydessä. Se pelataan Hakametsässä 15.-18. elokuuta. Sitä ennen Tappara osallistuu LeKin kanssa jonkinlaisella yhteisjoukkueella Pitsiturnaukseen ja ehtii aloittaa myös Nordic Trophy -turnauksen. Harjoituspelikausi päättyy 7.-8. syyskuuta Nordic Trophyn finaaliturnaukseen Helsingissä.

Viimeiset yhteisharjoitukset ennen kesälomaa

Tiistai-iltapäivällä Tappara veti vielä viimeiset joukkueharjoitukset Pyynikin palloilukentällä. Kun Jaska Kailajärven vetämänä oli ensin hankittu keskivartalovoimaa rautatangon kanssa ja jalkavoimaa hypyillä, loikilla ja aitomalla, treenikausi päätettiin 20 minuutin jalkapallo-ottelulla. Tapparan -85 ja sitä myöhemmin syntyneiden nuorten joukkue haastoi vanhempien pelaajien yksitoistikon ja teki sen voitokkaasti, vaikka lenkkitossujen ja hiekkatekonurmen liukas yhdistelmä vaikeutti kummankin joukkueen pelinrakentelua.

Janne Grönvallin urhea maalivahtipeli ei riittänyt, kun Teemu Nurmi laukoi alakulmaan 1-0 jo ottelun alkuminuuteilla. "Vanhukset" hakivat voimakkaasti tasoitusta, mutta kärkikolmikko Koskela-Venäläinen-Kiilholma hukkasi paikan toisensa jälkeen toppari Jonas Enlundin vahvasti johtaman puolustuksen puristuksessa. Pari minuuttia ennen loppua Tomi Peltonen pääsi rokottamaan 2-0 kovasti paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta ja se jäi myös ottelun lopputulokseksi.