JALKA LIIGAJOUKKUEEN OVEN VÄLISSÄ

Elokuun ajan Tapparan joukkueessa uurastaa kolme pelaajaa, jotka yrittävät tekemisellään vakuuttaa valmennusjohdolle olevansa loppukauden sopimuksen arvoisia. Tryoutin myötä he ovat saaneet jalkansa oven väliin – nyt heidän täytyy vielä näytöillään kammeta koko ovi auki päästäkseen kunnolla sisään.

Yhdellä heistä on jo kohtuullisesti liigakokemusta, yksi on päässyt vähän nuuhkaisemaan liigailmapiiriä, yksi ei ole päässyt vielä lainkaan näkemään SM-liigaa vaihtoaition puolelta. Kaksi heistä tulee Raumalta ja tuntee valmentaja Rauli Uraman Lukko-ajoilta, kolmas taas tuntee Tapparan tavat pitkän junioritaustansa ansiosta. Kaksi heistä kävi Tapparassa tänä kesänä jo kesäkuussa parin viikon ajan ennen nykyistä koeaikaansa.

Kaikkien kolmen tavoitteena on pukea Tapparan pelipaita päälleen vielä syyskuun puolivälissä, kun SM-liigakausi 2007-08 käynnistyy.

Jaatinen ja Akkanen viime kaudella Mestiksessä

Alle 10-vuotiaana Tappara-junioreissa aloittanut hyökkääjä Antti Jaatinen kruunasi juniorivuotensa Tapparassa A-nuorten mestaruuteen vuonna 2004, mutta on sen jälkeen pelannut miesten tasolla vain Mestiksessä.

– A:n mestaruuden jälkeen treenasin toisen kesäni liigajoukkueen mukana, mutta lähdin sitten Joensuuhun pelaamaan miesten pelejä Mestikseen. Siellä olin yhden kauden ja sitten viime kauden pelasin edelleen Mestistä mutta nyt Kajaanissa ja kävin siellä samalla armeijan pois alta, Antti kertoo.

Jaatisen kausi Kajaanin Hokissa oli menestyksekäs. Joukkue voitti Jääkiekkoliiton yllätysmestaruuden ja 19-vuotias hyökkääjä itse teki 19 maalia ja yhteensä 30 tehopistettä 38 ottelussa.

– Melkeinpä nappikausi se oli. Henkilökohtaisesti alkukausi meni ihan loistavasti, sitten loppukaudesta hiipui ja oli vähän vaisumpaa. Joukkueena meni sitten ihan nappiin. Ei sitä Kajaaniin siirtyessä ajatellut, että mestarisuosikkeihin ollaan menossa, joten sillä lailla mestaruus kyllä yllätti, 186-senttinen laitahyökkääjä sanoo.

Hyvän kauden Mestiksessä pelasi myös toinen Tappara-kokelas. Puolustaja Juuso Akkanen pelasi Jokipojissa, joka ei joukkueena menestynyt yhtä hyvin kuin Hokki, mutta henkilökohtaisella tasolla Akkasen kausi ja tehot 5+11=16 42 ottelussa olivat tähänastisen uran parasta.

– Tosi hyvä kausi oli. Nevalaisen Kimmon kanssa sain pelata ykkösparissa ja peliaikaa tuli tosi paljon, ylivoimaa ja alivoimaa. Kyllä sitä voi sanoa nappikaudeksi, Juuso myhäilee.

23-vuotiaan Akkasen kiekkojuuret ovat Raumalla, jossa hän Lukon paidassa pelasi A-junnuhin saakka. Kaudella 2001-02 hän pääsi haistelemaan miesten SM-liigan touhujakin muutaman ottelun ajan, vaikka varsinaisesti peliaikaa irtosikin vain yhdessä pelissä. Kaudeksi 2003-04 hän lähti Itävallan pääsarjaan Feldkirchiin palaten sieltä vuoden päästä kotimaahan ja Mestikseen.

– Pelasin yhden kauden Kirkkonummella Salamoissa, mutta sitten tuli pikkunen loukkaantuminen selän kanssa ja kuntouttelin sitä. Toissakauden aloitin Suomi-sarjassa raumalaisessa Vermuntilan Tempossa, sain sieltä sitten Jokipoikiin tryoutin ja lopulta pelipaikan sieltä, Juuso kertaa viimeiset kolme pelikauttaan.

Isosalon uraa vaivanneet polvet

Akkasen lailla Raumalta kotoisin on myös 26-vuotias hyökkääjä Samu Isosalo. Hänen jo SM-liigamiehistöön saakka ehtinyttä peliuraansa ovat varjostaneet pahat polvivammat, jotka pitivät hänet sivussa kaukaloista täysin peräti kahden kokonaisen kauden ajan ja puolet kolmannestakin. Viimeiset puolitoista kautta Isosalo on pystynyt kuitenkin taas pelaamaan ja nyt hän yrittää comebackiä SM-liigaan.

– Lukon junioreita tosiaan olen, kävin B-junnuiässä parin kauden ajan Kanadassa OHL-liigassa ja palasin sieltä Lukkoon. Pelasin Lukossa sellaisen satakunta liigapeliä, mutta sitten tuli jonkun verran polvivammoja, Isosalo kertaa.

Isokokoinen hyökkääjä tuli liigaan ryminällä, sillä jo uransa neljännessä liigaottelussa syksyllä 2000 hän tappeli Kärppien Brett Lieversin kanssa. SM-liiga katsoi tappelun aloitetuksi yksipuolisesti ja tarkoituksena saada vastustajapelaaja ulos pelistä, ja sen seurauksena Isosalolle langetettiin peräti viiden ottelun pelikielto.

– En voi sanoo että katuisin sitä, koska se oli sellanen pelitapahtumien tuoma juttu ja se oli siinä paikassa se ratkaisu mikä me tehtiin. Kukaan ei loukkaantunut eikä Lievers saanut mitään traumoja. Mutta eihän tollaset kuulu peliin, että kai siitä pitääkin rokottaa ja se viisi peliä oli ihan ok.

Kaudella 2002-03 isokokoinen hyökkääjä oli tehnyt SM-liigassa hyvässä nousujohteessa 10 tehopistettä, mutta kaksi seuraavaa kautta menivät täysin polvia kuntouttaessa. Hän kuitenkin selvisi kahden ja puolen vuoden kuntoutusjaksosta takaisin jääkiekkoilijaksi.

– Mulla oli siinä kolme leikkausta ja niiden myötä se aika meni vähän sykleissä. Oli leikkaus, tuli toivoa paranemisesta, pääsin harjoittelemaan, tuli pettymys, uusi leikkaus, taas uusi toivonkipinä. Se periaatteessa auttoi jaksamaan sen jakson yli. Jos olisi suoraan sanottu, että nyt oot kaksi ja puoli vuotta pelaamatta, niin eihän sellaista olisi kukaan pystynyt käsittelemään, Samu sanoo vakavana.

Lopulta loppuvuodesta 2005, kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen, kroppa alkoi olla siinä kunnossa, että pelaamisesta tuli taas jotakin. Hän liittyi TuToon ja pelasi joulusta eteenpäin loppukauden tehden hyvät tehotkin 10+5=15 vain 14 ottelussa.

– Tottakai sitä oli paluusta innoissaan, mutta oli siinä pelonsekaisiakin tunteita, kun ei voinut tietää, mitä se kahden ja puolen vuoden tauko on tehnyt. Mutta pikkuhiljaa se peli lähti rullaamaan ja pelasin TuTossa mielestäni ihan hyvin, pääsin hyvin vauhtiin mukaan ja loppujen lopuksi se tapahtui aika äkkiäkin, Samu sanoo.

– Viime kauden pelasin Ruotsissa kakkostasolla Nybron joukkueessa ja se oli ihan hyvä kausi. Se toiminta Allsvenskanissa on pohjajoukkueiden kohdalla sellasta vähän niin kuin liigan ja Mestiksen väliä. Joukkue oli puoliammattilaisjoukkue, ottelutapahtumat oli tosi hyviä ja vastassa oli välillä tosi hyviä joukkueita ja välillä oli ihan SM-liigatason otteluita. Se oli hyvää valmistautumista esimerkiksi tähän tryoutiin ja siihen että pystyisi vielä pelaamaan liigassa.

Näyttöjen antaminen alkoi Pitsiturnauksessa

Tryout-kavereista Jaatinen ja Akkanen olivat Tapparan mukana jo kesäkuussa kahden viikon ajan tavallaan antamassa näyttöjä varsinaista tryoutia varten. Heidän mukanaan olivat silloin myös puolustaja Jarno Virkki ja hyökkääjä Riku Rahikainen, jotka eivät kuitenkaan jatkaneet enää kesäloman jälkeen. Sen sijaan Isosalo tuli Tapparan kuvioihin vasta joukkueen omatoimisen harjoitusjakson aikana.

– Agentti hoitelee näitä yhteyksiä ja Tappara kuulosti parhaalta vaihtoehdolta jo senkin takia, kun Rale [Urama] on tuttu koutsi ja tiedän miten se vetää näitä hommia. Kesäkuussa olin ensin ne pari viikkoa, ja aluksi vähän jännitti että miten pysyy mukana, kun ei oo liigavauhtia vähään aikaan nähnyt. Eka viikko silloin vähän haettiin, mutta toinen viikko meni sitten jo huomattavasti paremmin, Juuso Akkanen kertoo liittymisestään Tapparaan.

– Mulla oli heti kauden jälkeen pientä puhetta [Juha] Juujärven kanssa, mutta siitä ei silloin tullut mitään. Myöhemmin sitten täältäpäin oli soitettu agentille ja tarjottu kahden viikon testiaikaa siinä kesäkuussa. Ilman muuta lähdin mukaan. Ja sitten tarjottiin jatkoa elokuun loppuun, sanoo omista Tappara-yhteyksistään Antti Jaatinen.

– Siinä joskus kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa Rale [Urama] jutteli, jos haluaisin lähteä kelkkaan mukaan. Siitä sitten pikkuhiljaa sorvattiin sopimusta ja kyllä se aika äkkiä sitten syntyi, myöhemmin tullut Samu Isosalo sanoo.

Koko kolmikko oli mukana heinäkuun viimeisenä perjantaina Rauman Pitsiturnauksessa, johon Tappara osallistui jonkinlaisella B- tai jopa C-joukkueellaan. Mukana ryhmässä oli vain pari uutta hankintaa, junioreita, tryout-pelaajia ja vielä kaupan päälle kahdeksan kappaletta Mestikseen nousseesta LeKistä lainattuja kavereita. Siitä huolimatta Tappara vei turnausvoiton mm. isäntäjoukkue Lukon edestä.

– Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei siinä kyllä turnausvoitto mielessä ollut etukäteen. Mutta kyllä sinne lähdettiin pelaamaan tosissaan ja tekemään parasta, kun olihan se monelle pelaajalle iso näytön paikka päästä sinne mukaan, Akkanen hymyilee erikoista kokoonpanoa muistellessaan.

– Näyttöjä varten täällä ollaan ja Pitsiin niitä lähdettiin antamaan ja pelaamaan hyvin joukkueena. Kauden ekoja pelejä vasta, niin ei sitä hirveästi itseltä odottanut, kunhan vaan yritti välttää virheitä ja pelata joukkueen eteen, yhden syöttöpisteen turnauksessa saanut Jaatinen komppaa.

Vaikka turnausvoitto lopulta irtosi, niin lähellä oli myös kotimatka jo kahden alkusarjapelin jälkeen. Reilu minuutti ennen toisen ottelunsa loppua Tapparan maalitili turnauksessa näytti edelleen nollaa ja lohkon jumbosija häämötti. Sitten tryout-mies Samu Isosalo oli oikeassa paikassa oikealla hetkellä, teki turnauksen ensimmäisen Tappara-maalin ja vei joukkueen jatkopeleihin.

– Ihan kiva fiilishän se, kotihallikin vielä, sankari hymyilee vaatimattomana. – Finaalissa oli vielä hienoa saada juuri Lukko vastaan. Hieno voitto se oli.

Toinen entisessä kotihallissaan pelannut pelaaja oli Akkanen, jonka finaali todella sujui onnellisten tähtien alla. Maali Lukon verkkoon ja syöttöpiste toiseen osumaan olivat varmasti juuri niitä näyttöjä, joita koeaikapelaajat kesäturnaukseen lähtivät antamaankin.

– Joo, siinä päästiin näyttään taitoja vähän tuolla pelikentälläkin. Sehän meni miten meni, Akkanen nauraa. – Finaalissa Lukkoa vastaan voitto 3-2 ja siihen itselle 1+1, niin olihan se huikeeta ns. vanhan kotiyleisön edessä.

Avautuuko ovi loppukaudeksi?

Pojilla on nyt vielä nelisen viikkoa aikaa vakuuttaa valmennusjohto tarpeellisuudestaan joukkueelle. Näyttöjen antaminen jatkuu tällä viikolla jääleirillä Kajaanissa ja sen päätteeksi ensin ottelulla Mestis-mestari Hokkia vastaan ja torstaina Nordic Trophyn avausottelussa hallitsevaa Suomen mestaria Kärppiä vastaan.

– Pikkuhiljaa tässä mennään eteenpäin, ei tarvi mitään sen suurempia paineita ottaa. Oon oma itseni ja teen parhaani, katotaan riittääkö se, Isosalo sanoo jatkosta.

– Parantaa pitää koko ajan. Itsestä jatko on kiinni: jos pelaa tarpeeksi hyvin, niin silloin joukkueessa on varmasti myös tilaa, uskoo myös Jaatinen.

– Mulla on ihan selkeä tavoite olla mukana siinä joukkueen kolmospakkiparissa tai seiskapakkina. Niin kovaa mennään, että se paikka otetaan. Ei tänne turhaan olla tultu, vakuuttaa puolestaan Akkanen.

Kuluva kuukausi kertoo, nähdäänkö kolmikosta joku tai useampia Tappara-paidassa ensi kauden SM-liigassa.