ANSSI SALMELALLE TARJOLLA ISO ROOLI PAKISTOSSA

Juuri päättyneessä Tampere Cupissa Tapparan pakistossa oli paljon onnistujia aina kokeneimmasta Janne Grönvallista tryout-mies Juuso Akkasen kautta juniori Miko Malkamäkeen, mutta yksi mies nousi silti muita puoli päätä korkeammalle: Anssi Salmelan luistelu ja kiekonkäsittely heikkokuntoisella elokuun jäällä oli melkein kuin toiselta planeetalta. Sellaiselta, missä painovoima ei pidä miestä yhtä tiukasti pinnassa kiinni.

– Ennen turnausta vähän mietitytti miten toi cuppi menee, kun alkuviikosta kaukalossa ei edes nähnyt mitään sumun takia ja vartin jälkeen tuntui kuin pellossa olisi luistellut, pakki puntaroi.

Kuuman kostea usva kuitenkin hälveni tosipeleissä, ja vaikka jää ei kunnollaan loistanutkaan, se ei tuntunut Salmelaa haittaavan. Hän pelasi turnauksessa Tapparan kolme ensimmäistä peliä, teki yhden maalin, syötti yhden, puolusti tarkasti, paini parikin kertaa turhia vapauksia ottaneen vastustajan kanssa ja yksinkertaisesti vain oli joka puolella jäätä siellä, missä miestä eniten tarvittiin.

Viikko sitten 23-vuotissyntymäpäiväänsä viettäneestä Salmelasta osattiinkin odottaa johtavaa pelaajaa Tapparan takalinjoille. Kahdella edellisellä kaudella Pelicansissa pelatessaan nuorukainen oli noussut liigapakkien eturiviin ja tehnyt A-maajoukkuedebyyttinsäkin.

Hän on nyt Tapparassa toista kertaa. Kirvesrinnoissa Anssi nousi junioreista liigamiehistöön kaudella 2003-04, pelasi kohtuullisesti sujuneen täyden tulokaskauden seuraavalla kaudella, mutta alkusyksystä 2005-06 hän huomasi, ettei Tapparasta löytynyt sopivaa roolia hänen pelityylilleen. Kerrottiinpa suksienkin menneen ristiin valmentaja Jukka Rautakorven kanssa, mutta puolustaja itse ei syytä entistä valmentajaansa.

– Ei siinä mitään semmoista ollut. Mulle ei vaan ollut joukkueessa sellaista roolia tai paikkaa minkä tarvin, kun yritän tällästä kiekollista peliä pelata. Ei musta ole oikein hyötyä seiskapakin roolissa, vaan siihen tarvitaan erityyppiset kaverit. Mietittiin sitten, että Lahdessa voisi saada enemmän peliaikaa ja päätettiin mennä sinne.

Peliaikaa tuli ja tulostakin syntyi. Anssi pelasi ensimmäisellä kaudellaan Pelicansissa 40 ottelua ja teki pisteet 8+7=15. Viime vuonna rävähti vielä paremmin, kun hän pelasi runkosarjan kaikki ottelut ja teki niissä 11 maalia ja antoi 12 maalisyöttöä eli yhteensä 23 pistettä. Pisteet jakautuivat tosin oudosti niin, että kauden 15 ensimmäistä peliä toivat huikeat tehot 7+6, mutta loput 41 enää vain 4+6 pistettä.

– Viime kaudella alkukaudesta pääsin pelaamaan ihan hirveitä minuutteja ja kun oli hyvässä kunnossa, niin tuli tulostakin. Mutta sitten alettiin pelaan neljällä pakkiparilla, minuutit meni vähän sekasin ja oma pelikin alkoi mennä jotenkin vaikeeksi. Loppua kohti sitten taas parani, playoffit meni taas hyvin, Anssi kertaa viime kauden esityksiään.

– Ihan varmasti Lahden reissusta oli mulle hyötyä. Pelicansissa pääsin pelaamaan, vaikka ensin olikin pikkurooli. Pikkuhiljaa se siitä kasvoi, pääsin ylivoimalle ja muuta, ja sitten kun pelit kulki, niin itseluottamuskin kasvoi. Alkuun siellä oli aikamoinen härdelli, kun valmentajat kaikki vaihtui, mutta sitten tuli mulle tuttu Hannu Aravirta ja nyt tää viime kausi oli helpompi aloittaa.

Aravirran ja Salmelan tiet kohtasivat ennen Pelicansia 20-vuotiaiden maajoukkueessa kaudella 2003-04, kun "Ara" teki rohkean ratkaisun ja nosti vain junioripelejä pelanneen Salmelan muutaman miesten liigaakin pelanneen pakin ohi MM-kisoihin, joissa tämä onnistuikin mainiosti. Pelicansissa Aravirta ja kakkosvalmentaja Pasi Nurminen sanoivat tehneensä Anssista miehen. Miestä itseään väite naurattaa.

– Ei kai ne mitään erikoista tehneet. Nupe nyt kertoi omia kokemuksiaan ja käymäänsä elämänkoulua, Anssi sanoo siviilipuolellakin varsin värikkäästi esiintyneestä ex-NHL-maalivahdista. – Jos jotain kasvua tuli, niin enemmän se oli siitä että pääsi toteuttamaan itteensä kentällä enemmän.

Anssin Pelicans-ajan makeimpia hetkiä oli varmasti toissakaudella helmikuun alussa Hakametsässä pelattu ottelu, jonka hän pääsi ratkaisemaan vain neljä sekuntia ennen ottelun loppua. Salmelan viime hetkellä tekemä maali oli vieläpä koko ottelun ainoa.

– Ei siinä mitään sen kummempaa. Maali tuli tehtyä siihen paikkaan ja oli ihan hyvä fiilis, mutta ei siinä viittinyt alkaa sen enempää kuittaileen kellekään. Viime kaudella Jyväskylässä oli vähän vastaava, kun tein maalin jatkoajan viimeisellä sekunnilla.

Salmelan ainakin tällä erää viimeinen Pelicans-ottelu päättyi leuan murtumiseen. Lahtelaiset olivat pudottaneet playoffien ensimmäisellä kierroksella TPS:n suoraan kahdessa ottelussa, mutta puolivälierissä Kärpät osoittautui liian kovaksi, vaikka jokainen ottelu tiukka olikin.

Viimeisessä ottelussa tullut leuan murtuminen esti Anssin pääsyn A-maajoukkueen ensimmäisille MM-leireille. Ensiesiintymisensä maajoukkueessa nuorukainen oli ehtinyt tehdä jo kauden alussa. MM-leirin ohimenosta oli Ilta-Sanomien urheilukolumnissa hauska juttu, jossa Anssi Salmela myöntyi ensin lähtemään MM-leirille soittaakseen vain hetken päästä uudestaan takaisin, että eipäs voikaan tulla, kun unohtui tuo murtunut leuka.

– Oli siinä jutussa vähän värikynää mukana! Mutta tottakin siinä oli, en muistanut että mulla on se leuan kuvaus siinä, Anssi nauraa kaikenlaisten pikkuasioiden unohtumiselle.

MM-leiri siis jäi sivuun, mutta vähän myöhemmin kerrottiin uutinen, jota kiekkopiireissä oltiin osattu odottaa jo syksystä lähtien: Anssi Salmela palaa Pelicansista takaisin Tapparaan. Nyt kirvesrintojen pakkitilanne on täysin toisenlainen kuin kaksi vuotta sitten ja Salmelalle on tarjolla suunnilleen niin suuri rooli kuin mies vain kykenee kantamaan.

– Reten [Grönvall] kanssa tässä ollaan pääasiassa treenattu ja pelattu, joten ei mitään valittamista. Pitäisi vaan saada peruspeli toimimaan, niin sitten on ihan sama kenen kanssa pelaa. Ei tässä mitään pistetavoitteita tai sellaisia ole. Tärkein asia olisi pelata tasaisesti koko kausi, ettei se oma taso heittelisi sinne tänne niin kuin viime kaudella.

– Just nyt tuntuu hyvältä. On treenattu tosi hyvin, Salmela toteaa lopuksi.