LASSE KORHOSELLE TARJOLLA ISO RUUTU

Tapparan viime kauden puolustajista Teemu Aalto voitti SM-liigan pakkien pistepörssin, André Benoit oli kolmas ja Anssi Salmela oli liigan pakeista paras maalintekijä. Nyt koko kolmikko on matkustanut kirvesrinnoista länteen, kuka lähemmäksi, kuka vähän kauemmaksikin. Kun playoffeissa neljättä ylivoimapakin paikkaa pelannut Kimmo Pikkarainenkaan ei ole enää rosterissa, kirvesrintojen takalinjoilla on kieltämättä paljon ja isoja reikiä paikattavana.

– Toivottavasti siihen tarjolla olevaan isoon rooliin pystyy tarttumaan. Sitä lähdetään tavoittelemaan, sanoo yksi pakkipään paikkaajista, HIFK:sta Tapparaan siirtynyt Lasse Korhonen.

Aprillipäivänä 24 vuotta täyttänyt puolustaja on pelannut suurimman osan urastaan pääkaupunkiseudulla. Hän siirtyi Savonlinnan SaPKosta Jokerien B-junioreihin ja pelasi Jokeri-junioreissa kaikkiaan viisi kautta, joista neljä A-nuorissa. Kaudella 2003-04 Korhonen voitti A-nuorten puolustajien pistepörssin saldolla 9+17=26.

Pörssivoitto herätti kiinnostusta Tampereellakin, sillä Ilves tarjosi nuorukaiselle sopimuksen seuraavaksi kaudeksi. Ilves-ura jäi kuitenkin kesäharjoituksiin ja kahteen A-nuorissa pelattuun otteluun.

– Kun paikkaa ei silloin auennut, niin siirryin Mestikseen ja pelasin Kirkkonummen Salamoissa samalla kun kävin intin, Lasse muistelee.

Toisella Salamat-kaudellaan 2005-06 hän oli taas pörssivoittaja, kun nyt tilille tarttui Mestis-pakkien ykkössija pisteillä 13+20=33. Samalla hänet palkittiin myös Mestiksen parhaana pakkina. Hän käväisi myös Rauman Lukon riveissä pelaamassa kolme ensimmäistä SM-liigaotteluaan.

– Kaksi viime kautta pelasin sitten HIFK:ssa. Ihan hyvä mieli jäi niistä vuosista. Kai ne Mestis-vuodet oli vähän auttaneet ja pääsin saman tien pelaavaan kokoonpanoon.

Uran ensimmäinen liigamaali syntyi syksyllä 2006. Muistuuko osuma mieleen?

– Kyllä sen muistaa. Tapparaa vastaan se tuli Helsingissä, Lasse hymyilee.

Ainakin siinä mielessä muistot Tapparasta ovat hyvät. Kun kaupunkikin miellyttää ja tyttöystäväkin on kotoisin Tampereelta, niin Tapparan tarjoukseen oli helppo tarttua.

– Tampereesta jäi kaupunkina hyvä maku silloin kun käväisin Ilveksessä, enkä muutenkaan olisi halunnut lähteä minnekään tuonne kauemmas. Täältä tarjottiin hyvää sopimusta ja näytönpaikkaa hyvässä pelaavassa roolissa.

Lasse pitääkin kiekollista peliä ja luistelua parhaina puolinaan pelaajana. Kehittämistä tarvitaan eniten puolustuspäässä pelaamiseen ja sitä ollaankin nyt lähdetty kehittämään.

– Ettei olis ihan niin hukassa omassa päässä, se on se isoin asia jatkossa, Lasse puhaltaa.

Sen kummempia tavoitteita tuore kirvesrintapakki ei ole itselleen ainakaan vielä asettanut. Hän haluaa pystyä pelaamaan tasaisesti ja myös koko ajan parantamaan peliään ja kehittymään pelaajana.

– Kun huomaa kehittyvänsä, niin se henkinen kantti kasvaa, sitten uskaltaa pelata kiekon kanssa enemmän ja kehittyy lisää, myönteiseen oravanpyörään uskova Lasse pohtii.

Tappara aloitti valmistautumisensa tulevaan kauteen toukokuun alussa, ja siitä lähtien Korhonenkin on hikoillut saleilla ja poluilla. Toukokuun loppupuolen ja kesäkuun alun joukkue vietti Lempäälässä jäätreeneissä ja siellä Lasse oli istutettu pakkipariksi kokeneen Janne Grönvallin rinnalle.

Lasse muuten on viimeiset vuodet pelannut samalla numerolla 55 kuin uusin treenipakkiparinsa, joten kirvesrinnoissa oli edessä numeron vaihto. Ensi kaudella Korhonen pukee päälleen pelipaidan numero 52, joka on "niinku se viisi kertaa kaksi ".

– Tosi hyvä fiilis on jäänyt treeneistä. On ollut todella tekemisen meininkiä niin jäällä kuin kuivaharjoituksisakin. Tahti on ollut kova mutta niin sen pitää ollakin, hän sanoo.

Kun pitäisi nimetä tekemistä tai harrastuksia jääkiekon ohella, Lasse Korhonen hiljenee. Juuri alkavien jalkapallon EM-kisojen voittajasuosikki kuitenkin löytyy.

– Ei mitään sen ihmeellisempiä harrastuksia ole, kiekkoa vaan ja sen päälle perusoleilua, hän tyytyy toteamaan.

Niin ja se EM-futiksen voittaja? Italia.