JONI LINDLÖF TEKEE UNELMASTA TOTTA

Hyökkääjä Joni Lindlöf ei ole pelannut Tampereella kuuteen kauteen, mutta hän on silti pesunkestävä Tappara-kasvatti, joka on jo pitkään haaveillut pelaavansa kirvesrintaisessa univormussa SM-liigaa.

– Pienestä pitäen pelasin Tapparassa ja kävin katsomassa pelejä, niin kyllä se on aina ollut lähellä sydäntä että pääsisi tänne pelaamaan liigaakin, 24-vuotias kiekkoilija myöntää kirvesrintojen treenien jälkeen.

SM-liigassa hänellä on takanaan vasta 11 ottelua ja nekin HPK:n paidassa kaudella 2004-05. Kiekkoilijan elämä on heitellyt nuorta miestä paikasta toiseen sen jälkeen, kun hän kaudeksi 2002-03 siirtyi Tapparan A-nuorista kanadalaiseen WHL-juniorisarjaan.

– 17-vuotiaana häkkipäänä pelasin Saarisen Mikon valmennuksessa A-junnuissa. Mestaruusvuonna 2001 en pelannut kuin kaksi runkosarjaottelua, mutta seuraavalla kaudella oli jo ihan täysi kausi A:ssa. Niissä mestaruusbileissä kyllä käytiin kuokkimassa, vaikkei sen enempää tullut silloin pelattuakaan, Joni nauraa.

Lindlöf teki tosiaan vielä vahvasti alaikäisenä A-nuorissa 17 maalia 33 ottelussa ja sai seuraavaksi kaudeksi mahdollisuuden siirtyä Kelowna Rocketsin riveihin kanadalaiseen Western Hockey Leagueen, joka on yksi Pohjois-Amerikan kolmesta suuresta junioriliigasta.

Ensimmäisen WHL-kautensa päätteeksi keväällä 2003 – suunnilleen kuukausi sen jälkeen, kun Tappara oli juhlinut Suomen mestaruutta – Joni Lindlöf nosteli WHL:n mestaruuskannua Kelownan kanssa. Hänestä tuli samalla ensimmäinen suomalainen WHL-mestari. Seuraava kausi ei sujunut kuitenkaan yhtä hyvin, sillä kesken vaisusti alkaneen kauden Joni kaupattiin Lethbridge Hurricanesiin.

– Siinä mielessä se treidi oli hyvä, ettei ollut oikein lähtenyt pelit toisella kaudella käyntiin eikä tullut peliaikaa, niin uudessa joukkueessa pääsi pelaamaan paljon ja sai loppukauden ajan hyvin vastuuta. Mutta toisaalta taas siinä siirryttiin sarjan parhaasta joukkueesta toisiksi huonoimpaan ja lopulta Kelowna voittikin sinä toisena vuonna koko Kanadan juniorimestaruuden eli Memorial Cupin, "Lintti" muistelee juniorisarjassakin aivan ammattilaistyyliin toimivaa pelaajakauppaa.

– Oltiin Jenkkien puolella parin-kolmen pelin pelireissulla ja oli välipäivä siinä, kun aamulla hotellihuoneessa puhelin soi ja koutsi sanoi että tuu käymään. Siinä samaan aikaan just toinen äijä ilmestyi käytävälle ja totesi että tää on varmaan nyt tässä. Ei siinä siirrossa mitään silleen, kun ei ollut mitään kiinteitä siteitä sinne ja pelien mentyä huonosti odotti uutta tilaisuutta vähän innoissaankin. Sillä lailla se on aika julmaa, että ei siellä paljon kysellä että haluatko siirtyä vai et, se on mentävä kun sanotaan.

Omien kokemustensa jälkeen Joni on valmis suosittelemaan WHL-reittiä muillekin suomalaisille. Liigan taso on hyvä eikä bussimatkailu ei ole niin iso haitta kuin välillä täällä kuvitellaan, joten kun avoimin mielin lähtee matkaan, niin kokemus on varmasti antoisa.

Kahden Pohjois-Amerikan vuoden jälkeen Lindlöf palasi Suomeen ja armeijaan. Hän treenasi kesällä 2004 Tapparan kanssa ja vähän väänsi sopimustakin, mutta lopulta mukaan kuvioihin tuli myös HPK, joka sopi sijainniltaan erinomaisesti Parolannumelle inttiin menevälle pelaajalle.

– Siitä oli kasarmilta se 10-15 minuuttia hallille, harjoitusvapaat toimi hyvin ja Kerhossa pääsi liigarinkiinkin, niin kyllä se oli hyvä valinta silloin. Sikäli voisi sanoa, että olin huonoon aikaan siellä, kun siellä oli kuusi ketjua hyökkääjiä, niin pelaavaan kokoonpanoon oli vaikea murtautua, A-nuorissa sen kauden aikana 100 jäähyminuuttiakin istunut voimahyökkääjä sanoo.

Tilille kertyi siis ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat 11 liigapeliä eikä pistetili auennut. HPK-kauden 2004-05 ja armeijan jälkeen Lindlöf lähti Mestis-kiertueelle, jota kesti kolme vuotta ennen kuin Tappara kutsui omansa takaisin.

– Ensin pelasin Kokkolassa, sitten Savonlinnassa ja viimeksi Turussa. Koko ajan mentiin parempaan suuntaan niin henkilökohtaisesti kuin joukkueenakin. Viime kausi TuTossa oli mukavaa, kun alettiin voittaa heti kauden alusta alkaen pelejä ja hallille oli aina kiva mennä. Kolmella edellisellä kaudella pelasin karsinnoissa, niin olihan playoffit hienoa vaihtelua siihen.

Kausi TuTossa päättyi mestaruuteen. Joni itse pelasi uransa parhaan kauden laukoen runkosarjassa 17 maalia ja keräten yhteensä 32 tehopistettä. Yhdessätoista playoff-ottelussa syntyi vielä kuusi maalia ja yhteensä 10 tehopistettä. Ja loistokauden päätteeksi hän pääsi vihdoin lähelle sitä yhtä unelmaansa eli paikkaa Tapparan liigajoukkueessa.

– Aika kova hyökkäys näyttäisi Tapparassakin nyt olevan, mutta sillä mielillä tänne tulin, että myös pelaan enkä istu katsomossa tai lähde muualle. Se on ihan selkeä tavoite, että otan pelipaikan, Joni vakuuttaa.

Hänellä on Tapparan kanssa vuoden mittainen sopimus, jossa on ennen SM-liigan alkua tryout-pykälä. Harjoituspeleissä hänellä on enemmän kuin hyvä mahdollisuus vakuuttaa valmennusjohto, sillä Nordic Trophy ja Tampere Cup tuovat joukkueelle peräti 15 ottelua ennen varsinaista kauden alkua.

Joni Lindlöf pitää itseään suoraviivaisena pelaajana, joka ei osaa liikoja kikkailla kiekon kanssa – siitäkin huolimatta, että hän kynäili yhden Mestis-finaalien komeimmista maaleista harhautettaan yksi-vastaan-yksi –tilanteessa Hokki-pakin sille kuuluisalle kebab-kioskille ennen kuin laukoi kiekon ohi maalivahdin.

– Välillä tulee tietysti oikosulkujakin, että joku kikka onnistuu kerran elämässä, Joni virnistää.

– Vahvuuksia voisi olla luistelukin, joka ei mun mielestä ole hassumpaa. Ainakin eteenpäin pääsee puolikovaa. Puolustuspelaaminen tuntui viime kaudella kehittyvän, mutta tietysti nyt tulee sen osalta uusia haasteita, kun sinne laidan viereen tulee kuitenkin vähän eritasoista äijää ja kikkailijaa pyörimään ja niitä vastaan pitäisi puolustaa.

Lindlöf lähti Tapparasta sen suurinpiirtein kuusi vuotta sitten, mutta jotkut asiat ovat silti vieläkin tuttuja.

– No pelaajista Pentikäisen Atte ja Nurmen Teemu pyöri junnuissa samoissa joukkueissa. Ja onhan osa muistakin tuttuja jotain kautta, kun jääkiekkopiirit kuitenkin on aika pienet, Joni laskeskelee.

– Harjoittelu on ollut sitä hyvää vanhaa tuttua kuin mitä se oli silloinkin, kun aiemmin olin kesiä täällä. Aika voimapainotteisesti ollaan menty, varsinkin nuorempien pelaajien osalta. Mestiksessä treenaaminen riippui aina niin paljon valmentajasta, mutta viime kaudella Lehtosen Ika osasi senkin homman hyvin ja huomasin, että kehitystä tuli ja kunto oli hyvä.

Selvä ero aiempiin kesiin verrattuna on kuitenkin olemassa, "Lintti" sanoo:

– Nyt ei tarvi käydä töissä niin kuin Mestis-aikana. Helpottaa aika paljon, kun jää edes vähän vapaa-aikaa harjoittelun jälkeen. Tosin sekin aika on mennyt sitten lähinnä levon merkeissä. Tyttöystävän kanssa koitetaan viettää yhdessä aikaa ja nauttia olosta. Ensin katseltiin illat jääkiekkokisoja ja nyt aika menee näköjään futiskisoja katsellessa.

Mestiksen aikaisiin töihin liittyy seuraavakin tarina. Joni oli kesällä töissä Turun kaupungilla ja aamukahdeksan aikoihin oli aina taukoa samaan aikaan kuin Radio Rockilla kysyttiin Tuhannen taalan kysymys. Hän soitteli sinne yrittäen tienata tonnia ja jonkun ajan yrittämisen jälkeen pääsi mukaan kisaan.

– Ekana kysymyksenä ne kysyi, kuka oli Washington Capitalsin seitsemännen kierroksen NHL-varaus vuonna 2002. Siihen oli aika helppo vastata, mutta lopulta ei sitten sitä tonnia kyllä tullut. On siitä kisasta ja kysymyksestä saanut aika paljon kuulla jälkeenpäin, Joni naureskelee.

Ja jos ette arvanneet, kuka oli Washington Capitalsin seitsemännen kierroksen NHL-varaus vuonna 2002, niin oikea vastaus on – Joni Lindlöf.