JASON MUZZATTI PALASI HAKAMETSÄÄN

Tappara-fanit eivät taatusti ole unohtaneet Jason Muzzattia, maalivahtia, joka torjui kirvesrinnoissa kaudella 1999-2000, kun joukkueen nousu takaisin SM-liigan huipulle käynnistyi toden teolla. Tamperetta ja Tapparaa ei ole unohtanut myöskään Muzzatti, joka kahdeksan vuoden tauon jälkeen on palannut taas Hakametsän hallin käytäville ja kaukaloon – ainakin vähäksi aikaa.

– On todella hienoa olla taas Suomessa ja Tampereella. Minulla on loistavia muistoja täällä pelaamisesta ja on mukavaa nähdä taas tuttuja naamoja, Jason sanoo.

Niitä tuttuja naamoja on edelleen Tapparan joukkueessakin. Janne Ojanen, Miska Kangasniemi, Janne Grönvall ja Timo Vertala olivat mukana kahdeksan vuotta sitten, hieroja Vellu Pohjonen ja "aina" mukana ollut huoltaja Pämi Männistö ovat hekin tuttuja miehiä vuosien takaa. Onpa hallissa tullut vastaan myös Johannes Alanen, joka pelasi Tapparassa samaan aikaan Muzzattin kanssa.

– Ojasen Jannen kanssa vitsailtiinkin siitä, kun hän vuonna 2000 kertoi minulle pelaavansa vielä ehkä vuoden tai kaksi ja lopettavansa sitten. Siitä on nyt kahdeksan vuotta..., Jason nauraa.

– Kuulin että hän on tekemässä piste-ennätyksen Suomessa. Se on aivan mahtavaa, siitä tulee varmasti hieno päivä hänelle ja kaikille Tappara-kannattajille, kun hän nousee ykköseksi.

Mutta miksi Jason Muzzatti on nyt Suomessa ja istuu Hakametsän katsomossa katselemassa Tapparan valmistavia treenejä illan Nordic Trophy -otteluun Kärppiä vastaan?

– Toimin maalivahtivalmentajana Michiganissa ja olemme vuonna 1993 syntyneiden poikien kanssa täällä harjoitus- ja pelimatkalla. Autoin järjestämään matkan yhdessä vanhan kaverini Vesa Viitakosken kanssa, Muzzatti kertoo.

– Hieno reissu on ollut. Olemme olleet täällä nyt kahdeksan päivää ja olemme vielä lauantaihin saakka. Olemme pelanneet muutaman pelin eri Ilves-junioreita vastaan, harjoitelleet muiden joukkueiden kanssa, päässeet juttelemaan asioista eri valmentajien kanssa. Tosi hyvä kokemus kaiken kaikkiaan.

Tappara-paidassa Jason Muzzatti hurmasi siis kaudella 1999-2000. Sitä ennen hän oli pelannut jo vuosia ammattilaisena, niistä useamman myös NHL:ssä Calgary Flamesin, Hartford Whalersin ja New York Rangersin riveissä. Ennen Tapparaan tuloaan hän ehti käväistä myös Saksan liigassa ja sinne hän palasi Tappara-kautensa jälkeenkin.

– Pelasin vuoden Augsburgissa Saksassa ja päätin sitten lähteä Italiaan, Milanoon, että saisin kansallisuuden ja voisin edustaa Italiaa kansainvälisissä peleissä ja olympialaisissa. Pelasin Italiassa sitten viisi vuotta, saapasmaalaiset alkujuuret omaava kanadalainen kertoo.

Viimeisen vuotensa hän pelasi taas Pohjois-Amerikassa UHL-liigan Flintissä. Syy siihen oli se, että hänen vaimonsa joutui pidemmäksi aikaa sairaalaan saadessaan perheen kolmatta lasta ja Jason halusi olla hänen lähellään.

– En tiedä muistavatko ihmiset sitä, mutta vaimo joutui olemaan sairaalassa vastasyntyneen kanssa silloinkin, kun pelasin Tapparassa. Tällä kertaa halusin olla lähellä kotia ja menin Flintiin pelaajaksi ja apuvalmentajaksi.

Viimeisen ottelunsa hän pelasi Italian maajoukkuepaidassa kevään 2007 MM-kisoissa Venäjällä. Hän lensi kisoihin USA:sta ja hyppäsi lähes suoraan lentokoneesta kaukaloon kivikovaa Venäjän isäntäjoukkuetta vastaan. Laukauksia satoi kohti Muzzattia, joka torjui loistavasti mutta väsyi pommituksessa väistämättä.

– Me pelasimme Venäjää vastaan loistomatsin, vaikka he pääsivätkin ampumaan paljon. Pelasin itsekin hyvin, mutta pelin viimeisillä minuuteilla sain jalkoihini kramppeja ja se teki viimeisistä kolmesta minuutista hyvin vaikeat. Onneksi tuomari oli kiva ja antoi minun huoltotauoista huolimatta pelata loppuun, sillä etukäteen oli jo tiedossa että se on viimeinen otteluni Italian paidassa. Lopulta siitä tuli viimeinen pelini kaiken kaikkiaan, Jason muistelee.

Siirtyminen pelaajasta valmentajaksi ei ollut Muzzattille kovin vaikea. Hän olisi voinut jatkaa vielä Euroopassa pelaamista, mutta lapset olivat menossa kouluun kotimaassa eikä hän halunnut jättää heitä. Lopettamisen aika tuntui sopivalta ja nyt hän nauttii nykyisistä hommistaan.

– Maalivahtivalmennuksen lisäksi olen auttanut pelaajia löytämään pelipaikkoja Euroopasta, vähän agenttihommia siis. Se on ollut aika helppo siirtymä pois pelaamisesta.

Muzzatti palaa vielä muistelemaan aikaansa Tapparassa. Hän oli hyvin iloinen kuullessaan Tapparan voittaneen mestaruuden vuonna 2003 ja tuntee olleensa osa siitä rakennustyöstä, joka kirvesrinnat vei mestaruuteen.

– Pelasin 16 vuotta ammattilaisena, ja jokaiselta vuodelta jää tietynlainen tuntemus siitä ajasta. Kun ajattelen vuottani Tapparassa niin se tunne on todella mahtava. Pelasimme hyvän kauden, porukka oli todella mukavaa. Playoffeissa olimme vähän kokemattomia, mutta se kausi oli osa siitä rakennustyöstä mitä tarvittiin mestaruuteen muutamaa vuotta myöhemmin. Se joukkue teki kovasti töitä ja onneksi moni siitä oli mukana voittamassa sitten mestaruutta.

Tapparan toimisto on nyt eri paikassa kuin kahdeksan vuotta sitten ja pukukoppikin oli kokenut valtavan muutoksen siihen verrattuna, mitä se oli Muzzattin pelatessa joukkueessa, mutta kaikki asiat eivät ole muuttuneet. Sen Jason on huomannut päästessään seuraamaan nykykirvesrintojen harjoituksia.

– Meillä oli aina hyviä treenejä Tapparassa kun olin täällä ja pelaajat tekivät kovasti töitä. Se ei näytä muuttuneen yhtään. Ja näyttäisi siltä, että täällä on aika hyviä nuoria maalivahtejakin, Muzzatti sanoo maalivahtivalmentajan ominaisuudessa.

Kotimatkalle Michiganiin lähtee mukaan myös tukku Tappara-paitoja ja muita fanituotteita.

– Kotona on pelipaitani vuodelta 2000 ja lapset aina pelaavat omia pelejään ja haluavat olla "se joukkue jolla on kirves". Pitäähän heille viedä omat paidat jokaiselle ettei tarvitse riidellä, Jason nauraa.