TAUSTOJA SELKÄPUOLELTA

Pelinumeroilla on urheilussa aina ollut oma taikansa. Maailmalla numeroita paidanselkään on valittu omien idoleiden mukaan, poliittisista syistä, syntymävuoden mukaan, paremman junapaikan takia tai vain siksi, kun jostain numerosta sattuu tykkäämään. Ja toisella puolella ovat ne pelaajat, joille ei ole juurikaan merkitystä sillä, mikä numero paidanselkää koristaa.

Kysyimme muutamilta Tapparan pelaajilta taustoja heidän pelinumeroihinsa. Omien pelaajaesikuvien mukaan on numeroita valittu kirvesrinnoissakin.

Ville Nieminenkin aloitti liigauransa Tapparassa numeroilla, jotka huolto vain laittoi hänen paikalleen, kun hän nousi juniorina mukaan liigapeleihin (numerot 17 ja 18). Kun Nieminen ensimmäisen kerran kuului liigaryhmän vakiokalustoon ja pääsi itse valitsemaan pelinumeronsa, hän käytti esikuvanaan turkulaista kulttipelaajaa, joka ei kuulunut kaukalossa niihin kaikkein sovinnaisimpiin ratkaisuihin tyytyviin pelaajiin.

– Mauri Eivola! Halusin olla samanlainen mielenkiintoinen pelaaja kuin hän oli, Ville perustelee numeroaan. Numero lienee enne, sillä hyvin on niin katsojien kuin mediankin mielenkiinto Tapparan numeroa 30 liigassa seurannut.

Vielä liigadebyyttiään odottava Jesse Turkulainen oli pikkupoika, kun hän näki Suomen voittavan ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan MM-kultansa. MM-finaalin sankari oli hattutempun iskenyt Ville Peltonen, jonka kunniaksi Jesse on valinnut omaksi numerokseen myös 16.

Aina pelinumeroaan ei kuitenkaan pysty ottamaan suoraan idolinsa mukaan. Miska Kangasniemi aloitti uransa JYPissä numerolla 3, jolla aiemmin seurassa oli pelannut hänen ehdoton suosikkipakkinsa, kovaa taklannut tšekki Leo Gudas.

– Sitten tulin Tapparaan vuonna 1998 ja kolmonen oli juuri päätetty jäädyttää Pekka Marjamäelle. Vähän mietin, viitsiikö ottaa tuplana sitä kolmosta mutta otin sitten kuitenkin, kirvesrintojen numero 33 muistelee.

Kangasniemi oli välillä neljä kautta Tapparasta pois pelaten mm. taas JYPissä numerolla 3, mutta keväällä Tampereelle palattuaan hän huomasi Atte Pentikäisellä olevan nyt hänen vanha numeronsa 33. Pentikäinen puolestaan oli valinnut kyseisen numeron kunnianosoituksena juuri Kangasniemelle! Herrasmiehenä Atte luovutti mielellään numeronsa takaisin Miskalle, vaikkei tämä sitä edes pyytänyt.

Omasta numerostaan luopui myös Niko Nieminen. Hänen liigauransa Bluesissa oli käynnistynyt numerolla 85, joka hänelle annettiin hänen noustuaan kesken kauden liigaan, koska sellainen paita nyt sattui vain olemaan vapaana tšekki Jiri Burgerin saatua aiemmin monoa joukkueesta. Tapparaan siirryttyään hän pääsi valitsemaan uuden numeron, jonka kuitenkin luovutti ennen viime kautta Timo Koskelalle.

– Olin pelannut junnuissa numerolla 11, niin otin sen Tapparaan tultuani. Sitten Koskelan Tillu tuli tänne ja se ei kuulemma pysty pelaamaan muulla numerolla, niin annoin sen pois ja palasin takaisin numeroon 85, Niko kertoo.

Numeroa 11 hamuavia kirvesrinnoissa on enemmänkin, sillä myös Jukka Peltola kantaisi mieluiten tuplaykköstä selässään kuten teki junioreissakin. Nyt hänellä on paidassaan numero 81 ja moniportainen syy numerovalinnalleen.

– Kun pääsin itse valitsemaan numeron ja olisin halunnut 11, niin se oli Tillulla. Sitten 21 oli Lehterän Jorilla, 31 on maalivahdin numero, 41 jätin ottamatta kunnioituksesta Helmisen Raipea kohtaan, 51 oli Salmelan Anssilla, 61 oli Juha Kiilholmalla ja Joonas Koskinen oli ehtinyt ottaa 71. Eka vapaa ja mahdollinen oli tämä 81, Juki naureskelee.

Jori Lehteräkään ei saanut ensimmäisenä haluamaansa numeroa, mutta hän teki uuden numeron valintansa legendaarisen Tappara-pelaajan mukaan.

– Junnuissa olin aina numero 22, mutta Tapparassa se oli sitten Jarkko Pyymäen käytössä. Sitten tuli mieleen, että Martti Jarkko oli 21 ja se oli ihan helmi, sanoo Jori.

Ja sekaannusta soppaan heittää Kim Strömberg, joka pelaa nyt kyseisellä numerolla 22 oltuaan ensin vuosikaudet sillä samaisella kaksikakkosella pelanneen Lehterän ketjukaveri Jokerien junioreissa.

– Mietin tosi pitkään, minkä numeron ottaisin Tapparassa. Jori sanoi sitten että 22 on hyvä numero, Kim sanoo Lehterän seistessä vieressään.

Miko Malkamäki ja Matti Aho kantavat selässään nelosia, mutta kumpikaan ei keksi sen kummempaa perustetta asialle.

– En ole oikeastaan edes miettinyt. Nelonen oli vapaana ja se on sellainen peruspakille sopiva numero, Miko sanoo.

– Huoltajat mulle antoi paidan numero 44 joskus TPS:ssä, en tiedä minkä takia. Se tuntui ihan hyvältä numerolta ja jäi sitten käyttöön, sanoo puolestaan Matti.

Huoltajilla oli sormensa pelissä myös Joni Lindlöfin tarinassa, joka ansaitsee kertomisen, vaikka mies ei kirvesrintojen lopulliseen kokoonpanoon päässytkään. Numero 57 oli kuitenkin Jonin numerovalinta ja juontaa juurensa TuToon, jossa hän ensimmäistä kertaa urallaan pääsi itse valitsemaan numeronsa ja valitsi juuri numeron 57...mutta pelasi kuitenkin kauden numero 52 selässään!

– TuTossa mietittiin vanhan Tappara-junnun Mikko Jortikan kanssa sellasta numeroa, joka ei ole ns. "hieno" ja jota monikaan ei ole käyttänyt. Päädyin sitten numeroon 57, mutta lopulta paitaan tulikin numero 52, kun TuTon huoltaja oli ilmeisesti Pasi Saarelan mökkinaapuri ja se oli sen takia miettinyt sen viisikakkosen mulle kysymättä multa mitään, puistelee päätään Lindlöf, jonka valitsema 57 jäi sitten Tapparassakin käyttämättä.

Lindlöfin tarinaan liittyvät numerot 57 ja 52 saadaan silti molemmat ympättyä hyvin mukaan kirvesrintojen nykynumeristoon. Charlie Cook pelasi HIFK:ssa viime kaudella juuri numero 57 selässään, ja nyt Tapparassa puolestaan Lasse Korhonen on numero 52.

– Mulla oli IFK:ssa 55, mutta Tapparassa se on Grönvallin Retellä ja siihen ei ihan mennä kysymään, että annatko numerosi pois. Tämä nykyinen 52 on sitten vähän niin kuin viisi kertaa kaksi, Lasse laskee.

Yhdistelmänumero oli Cookillakin käytössä viime kaudella.

– Yliopistossa pelasin numerolla 7 ja sitten ammattilaiseksi siirryttyäni numerolla 5. IFK:ssa ne molemmat numerot oli jäädytettynä, niin pistin ne sitten yhteen ja otin 57. Tapparassa vitonen oli taas vapaana, niin oli helppo valinta ottaa se, Charlie sanoo.

Pyöräytetäänpä numeron 5 myötä kierros taas sellaiseen kohtaan, että Atte Pentikäinen aloitti liigauransa Tapparassa sillä numerolla – vaikka se silloin ihan pelkkään alkuun jäikin. Hänen palatessaan ennen viime kautta kirvesrintoihin numero 5 oli käytössä Matti Koistisella, ja Pentikäinen valitsi numerokseen 33, mikä siis tuli Miska Kangasniemen mukaan, kuten muistamme äsken lukemastamme. Muistamme myös, että Pentikäinen antoi numeronsa pois Kangasniemelle, mutta miksi hän itse sitten pelaa nyt sellaisella numerolla kuin 82?

Helppo vastaus on tietysti se, että se on miehen syntymävuosi (1982). Se pitää paikkansa, mutta numeroon päädyttiin kuitenkin kenties ainutlaatuisella tavalla suomalaisessa jääkiekossa. Atte nimittäin antoi fanien äänestää itselleen uuden pelinumeron. Peräti yli 1700 ääntä vyöryi parissa viikossa sisään ja niistä reilun seitsemän prosentin kannatuksella enemmistön vei numero 82. Aten vanha numero 5 muuten oli silloin edelleen vapaana, mutta se sai faneilta kannatusta vasta kuudenneksi eniten.

Hämmentävimmän selityksen pelinumerolleen tarjoaa kuitenkin Jonas Enlund, joka pelaa nyt Tapparassa kolmatta kautta numerolla 26. Miksi 26?

– Se on sen takia, että voidaan hämmentää, vastaa "Enska".

Ehkä ei kannata kysyä enempää.