Tamhockeyn toimitusjohtaja Mika Aro tiivistää Leinosen merkityksen niin tapparalaiselle kuin suomalaiselle jääkiekkoilulle laajemminkin näin:

- Olen saanut olla mukana todistamassa kansainvälisissä kokouksissa, että Mikki on suomalainen mister Seurajääkiekko Euroopassa. Mikki on ollut tosi kovalla sydämellä mukana kehittämässä eurooppalaisia kilpailuja ja turnauksia. Hänet tunnetaan ja häntä arvostetaan, mikä on luonnollisesti myös Tapparan etu.

Leinonen johti Liiga-Tapparaa jo vuosina 1993–96, kunnes työskenteli pankinjohtajana ja palasi kirvesrintojen johtoon vuonna 1999 tilanteessa, kun Tapparan edustuskiekkoilusta vastaava Tamhockey Oy perustettiin.

Leinosen johtama joukko talouden ja markkinoinnin ammattilaisia sai talouden jaloilleen, ja vain yhden pronssimitalin tuoneen 1990-luvun jälkeinen uusi urheilullinen nousu huipentui liigamestaruuteen vuonna 2003.

Toimitusjohtajana Leinonen sai nauttia vielä kolmen hopean jälkeen tulleista mestaruuksista 2016 ja 2017. Hän jäi eläkkeelle tammikuussa 2020, jolloin Aro aloitti hänen seuraajanaan.

- Sain opetella tätä tehtävää Mikin mukana elokuusta 2019 asti. Luonteensa mukaisesti hän auttoi aina, jos tarvitsin jostakin tietoa, ja niin hän auttaa edelleen. Hienoa, että hänen sydämensä sykkii edelleen täysillä seurallemme, Aro kiittelee.

Puheenjohtajan ominaisuudessa Leinonen on saanut nauttia paitsi kolmoismestaruudesta uudessa Areenassa 2022–24, myös CHL:n mestaruudesta 2023 ja hopeasta 2022. Hänen visionsa Tapparasta kansainvälisesti näkyvimpänä suomalaisena urheiluseurabrändinä on monen mittarin mukaan toteutunut.

- Toimitusjohtajana tärkein Mikiltä saamani perintö on, että pitää elää tunteella mukana, muttei saa hötkyillä, vaan luottaa kovaan työntekoon, Aro sanoo.

Alusta asti tehomies SM-tasolla

E- juniorina uransa Kalevan kaupunginosajoukkueesta aloittanut Mikko Leinonen oli pelaajana klassisen taitava keskushyökkääjä, jonka otteissa oli sopivasti rouheutta niin, että hän menestyi erittäin hyvin niin Ruotsin pääsarjassa kuin NHL:ssäkin.

Hänen taitonsa pääsivät laitahyökkääjän tontillakin oikeuksiinsa heti ensimmäisellä SM-sarjakaudella 1973–74, jolloin ”Mikin” mailasta lähti 35 ottelussa 26 maalia ja 13 syöttöä. Ensimmäisen Suomen mestaruuden vuoro oli heti seuraavalla kaudella, jolloin Tappara hävisi koko kaudella vain kolme sarjaottelua.

Sen jälkeen Leinonen pelasi Tapparassa vielä kaksi kautta tehden molemmilla 47 tehopistettä. Viimeinen peli kirvespaidassa päätyi ylivoimaiseen mestaruuteen keväällä 1977. Sitten kutsui Ruotsi ja MoDo, jossa pistetehtailu jatkui lähes yhtä kovana ja tuotti keväällä 1979 mestaruuden.

Leinonen palasi Suomeen, mutta Ouluun, jossa hän suoritti kansantaloustieteen yliopisto-opintojaan ja pelasi Kärpissä kaksi 52 pisteen runkosarjakautta. Uran kolmas Suomen mestaruus sinetöityi Hakametsässä finaalien ikimuistoisessa viitospelissä Tapparaa vastaan keväällä 1981.

Kärppä-kaudet olivat Leinosen maajoukkueuran parhaat. Lake Placidin olympiakaukalossa 1980 oli todellinen jättipottikin lähellä, kun Suomen ensimmäinen arvomitali jäi yhden erän päähän. Kalevi Nummisen valmentamat Leijonat jäi neljänneksi, mutta Leinonen teki 7 ottelussa tehot 6+4 löydettyään hienon pelivireen Markku Kiimalaisen ja Jukka Porvarin ketjunjohtajana.

Kuuden syötön ilta New Yorkissa

Oli niillä meriteillä varsin luonnollista, että NHL kutsui. New York Rangers nautti Mikin palveluksista kolmen kauden ajan. Runkosarjapelejä kertyi 159 ja niissä 31 maalia sekä 78 syöttöä. Pudotuspelien 20 ottelun saldo 2+11 sisältää historiallisen helmen.

Päivämäärällä 8.4.1982 Leinonen teki NHL:n pudotuspelien ennätyksen, jota on sen jälkeen kyennyt sivuamaan vain Wayne Gretzky: kuusi maalisyöttöä samassa ottelussa. Paikka oli Rangersin legendaarinen kotiluola Madison Square Garden ja vastustajana Philadelphia Flyers.

- Noo…vastustaja jäähyili paljon, ja pelasin ylivoimat viivamiehenä. Sieltä kun toimitti kiekkoa maalia kohti, joku sai aina lapansa sopivasti väliin, Leinonen on vaatimattomaan tapaansa muistellut iltapuhdettaan. Ehkä niinkin, mutta joukkoon mahtuu kyllä kaksi maagista lämärisyöttöä viivasta takatolpan suunnalla olleelle ketjukaverille. Asian voi jokainen tarkistaa YouTube-videolta.

- Sellainen Mikki on: ei pidä meteliä urastaan, Mika Aro naurahtaa.

Leinonen palasi kahden Rangers-kauden jälkeen Ouluun viimeistelemään opintojaan, mutta piipahti NHL:ssä vielä neljän ottelun visiitin Washington Capitalsissa keväällä 1985.

Kauden 2015–16 Tapparan kausijulkaisun haastattelussa hän sanoo, että NHL:ssä kannatti ehdottomasti käydä paitsi pelaamassa, myös hankkimassa tietoa siitä, miten ammattilaisorganisaatio toimii. Suomalaisen jääkiekkoilun ammattilaistumisen isänä hän pitää Tapparassa Kalevi Nummisen aisaparina 1970-luvun alussa toiminutta Mikko Westerbergiä.

”Keksitään yhdessä juhlaohjelmaa Areenassa!”

Kaudella 1986–87 Leinonen nähtiin vielä KalPan liigajoukkueessa kahdeksan ottelun verran. Sitten kutsui työelämä, jossa hän onnistui poikkeuksellisen hyvin yhdistämään laajaa osaamistaan.

Leinosen koko SM-sarja/-liigauran saldo oli runkosarjassa 289 166+160=326 ja 40 16+18=34. Valmiudesta NHL-peleihinkin kertovat osaltaan jäähyminuutit 352 ja 38.

SM-mitaleita Mikki pokkasi kahdeksan. Maajoukkueessa hän pelasi 111 ottelua tehoin 27+32. Lukemaan mahtuvat yhdet olympiakisat, kolmet MM-kilpailut ja yksi Kanada-cup. Vuonna 1995 saatu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 101 osui varmasti kohdalleen.

Leinonen juhlii 70-vuotiaspäiväänsä matkoilla, mutta Mika Aro lupaa, että asiaan palataan jossakin vaiheessa syksyä:

- Koko seuraväki voi parhaiten onnitella Mikkiä saapumalla sankoin joukoin kotiotteluihimme. Keksitään yhdessä hänelle jotain sopivaa ohjelmaa Areenassa seuramme juhlakauden tiimoilta!

Antti-Pekka Lehtonen