Tapparan ranskalainen visiitti alasarjaan

Julkaistu 23.7.2006

Kaudella 1965-66 kotimaisen kiekkoilun kirjat olivat niin sekaisin, että Tappara pelasi Suomen sarjassa, nykyistä Mestistä vastaavalla maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Vuonna 1964 joukkue oli voittanut Suomen mestaruuden, mutta kaksi vuotta myöhemmin alasarjavisiitti oli tosiasia.

Mestaruuden jälkeinen kausi 1964-65 oli sujunut tappioiden merkeissä. Peräti 13 kertaa kirvesrinnat joutuivat poistumaan kaukalosta hävinneinä, ja kun otteluita oli vain 18, jumbosija oli taattu. SM-sarjassa säilymiseen olisi tarvittu ainakin 3-4 voittoa enemmän kuin nyt saadut neljä. Rumasta tappiosaldosta huolimatta Tappara hävisi vain kolmesti kolmella maalilla muiden tappioiden ollessa sitäkin niukempia. Puolustavan mestarin taso ei vain riittänyt kääntämään niukkoja pelejä voitoiksi.

Joten kaudella 65-66 tamperelaisylpeys löysi itsensä Suomen sarjan lounaislohkosta yhdessä paikallisvastustajiensa TP-V:n ja VehUn, hämeenlinnalaisten HPK:n ja Tarmon, raumalaisen Hokkin, turkulaisen TuKV:n ja Helsingin Pitäjänmäestä kotoisin olevan Tarmon kanssa.

Koossa edelleen vahva joukkue

div kowell

Tapparan tavoite oli selkeä: nousta takaisin mestaruussarjaan. Edellytykset siihen olivat hyvät, sillä kaikki edelliskauden katastrofissa mukana olleet pelaajat halusivat jäädä nostamaan joukkueensa takaisin ylös – moni heistä oli useampikertainen Suomen mestari. Tappara hankki myös pari vahvistusta, joista mielenkiintoisin oli kanadalainen Doug Kowel, joka pelasi ja hiukan myös valmensikin opiskelujensa ohessa.

Kausi avattiin Tampereella perinteisellä avaussarjalla – tällä kertaa tosin ensimmäistä kertaa sisätiloissa jäähallissa – jossa mukana olivat Ilves, TK-V ja alasarjalaisuudestaan huolimatta mukaan päässyt Tappara. Kahden erän pikamatseissa suomensarjalaiset hävisivät TK-V:lle 0-1 ja pelasivat Ilveksen kanssa tasan 2-2. Turnauksen jumbosijasta huolimatta ”nuorekkaan ja hentoisen” kirvesrintaryhmän otteet olivat varsin lupaavia.

Myöhemmin syksyllä Tappara pelasi vielä samoja vastustajia vastaan täysiaikaiset harjoitusottelut, joista lupaavuus oli kaukana: Ilves ryöpytti 13-1 ja TK-V 7-2. Suomen sarjan alku oli kuitenkin vasta joulukuun alussa, ja sitä ennen Tappara ehti kuntoutua. Lokakuun loppupuolella se kaatoi harjoituspeleissä mestaruussarjajoukkueista Lukon 7-2 ja TPS:n kahdesti 6-4 ja 4-2. Marraskuun alussa RU-38 kaatui 3-1.

Harjoituspeleissä loistivat erityisesti puolustajat Kalevi Numminen ja vasta 17-vuotias Pekka Marjamäki. Kolmenkin hyvän ketjun leveyteen riittävä hyökkääjistö teki tasaisesti maaleja. Doug Kowel teki ensiesiintymisensä TPS-voitossa ja sai seuraavan aamun sanomalehden kuvaamaan miestä ”hivenen kulmikkaaksi pelaajaksi” ja sikäli erikoiseksi kanadalaispelaajaksi, että hän ”ei nahistellut vaan pelasi kuin herrasmies konsanaan”.

Kauden alun kohutapauksiin kuului myös Tappara-hyökkääjä Timo Ahlqvistin sairaalareissu, kun ruotsalaistähti Ulf Sterner löi tahallisesti miestä mailalla päähän Tampereen yhteisjoukkueen ja Rögle BK:n ystävyysottelussa. Sternerin mailanisku halkaisi Ahlqvistin kypärän, aiheutti aivotärähdyksen lisäksi ison avohaavan ja johti viiden päivän sairaalamatkaan. Sterner ei pyytänyt jälkikäteen tekoaan anteeksi vaan sanoi rankaisseensa ”vauhkosti ja epäsiististi” pelannutta Ahlqvistia. Ahlqvist olisi tyytynyt kädenpuristukseen, mutta Sternerin asenne vei homman lopulta raastupaan saakka.

Tappara aloittaa sarjan murskavoitolla

div kerhomaaliSuomen sarjan lounaislohko käynnistyi joulukuun 7. päivä, jolloin Tappara sai uuteen jäähalliin vieraakseen HPK:n. Vaikka Aamulehti mainitsikin miehen esityksen ”aristelevaksi”, niin myös Ahlqvist oli silloin jo pelikuntoinen ja iski joukkueensa viimeisen osuman ottelussa, joka päättyi Tapparan hirmuiseen 15-0 -voittoon. Seppo Mäkisen hattutemppu avauserässä johdatti Tapparan jo 8-0 -taukojohtoon eikä voittajasta ollut enää epäselvyyttä. Tapparan nousuprojekti oli saanut hyvän startin.

Sarjan toisessa ottelussa Tappara sai muistutuksen haavoittuvuudestaan, kun Tampereen Pallo-Veikot vei siltä pisteen lukemin 4-4. Kirvesrintojen pisteen pelastajana oli nytkin Mäkinen, joka survaisi ruuhkasta tasoitusmaalin reilut neljä minuuttia ennen loppua.

Seppo Mäkinen oli vahvassa vireessä seuraavassakin matsissa: nyt hän iski peräti viisi osumaa, kun turkulainen Kisa-Veikot sai poistua jäähallista käsittämättömän 22 maalin tappion kärsineenä. Tappara voitti ottelun 23-1, ja Mäkisen lisäksi hattutemppuilijoina kunnostautuivat Matti Kaski ja Pentti Hyytiäinen. Alasarjasta 18-vuotispäivänsä kynnyksellä A-maajoukkueeseen valittu Pekka Marjamäki tekaisi avauserässä maalin ja lähti sitten valmistautumaan maajoukkueen Kanadan matkaa varten.

Kolmen ottelun jälkeen olikin jo edessä lähes kuukauden mittainen joulutauko. Tappara vietti aikaansa pelaten ystävyysotteluita mestaruussarjan joukkueita vastaan. Se kaatoi HJK:n kahdesti 9-4 ja 6-3 ja Suomen Cupin ottelussa se teki suuryllätyksen voittaen Ilveksen maalein 7-4. Lopulta Tappara eteni jo aikoja sitten taakse jätetyssä Cupissa loppuotteluun saakka, mutta hävisi sen Lahden Reippaalle.

Suomen sarja jatkui taas tammikuun 9. päivä eikä kirvesrinnoille löytynyt lounaislohkosta vastusta. Se kaatoi Rauman Hokkin vieraissa 6-1, Helsingissä kukistui Pitäjänmäen Tarmo 9-1 ja seuraavana jonossa oli toinen Tarmo Hämeenlinnasta, joita vastaan loppulukemiksi taululle jäivät 8-2.

Antti Leppäsen debyytti

div maalinpaalla

Näiden otteluiden kiinnostavimmat nimet olivat kanadalainen Doug Kowel ja nuori maalivahti Antti Leppänen, joka pääsi Pitäjänmäellä pelaamaan ensimmäisen tosiottelunsa Tapparan paidassa. Yhden takaiskun avausmatsi oli esimakua urasta, joka lopulta käsitti Tapparassa peräti 328 SM-ottelua ja 18 pudotuspeliä päälle. Kowel puolestaan oli viettänyt Suomen sarjan alkukierrokset ns. karanteenissa, mutta samaiseen Pitäjänmäen peliin hänkin sai pelilupansa kuntoon – toki harjoituspeleissä mies oli jo aiemmin saanut pelata. Ensimmäisessä tosiottelussaan Kowel iski Tapparalle yhden maalin muuttaen lukemiksi 0-7.

Seuraavaksi edessä oli ”tuplaottelu” Vehmaisten Urheilijoita vastaan. Ensin pelattiin jäähallissa ja neljä päivää myöhemmin otettiin uusintamatsi Vehmaisten pienellä ulkokentällä. Tappara voitti hallissa 10-0, mutta kotikaukalossaan VehUkin pääsi maalin makuun Tapparan voittolukemien ollessa ”vain” 7-1.

Sarja oli yli puolivälin mutta hyvästä voittotahdistaan huolimatta Tapparan nousu ei vieläkään ollut kirkossa kuulutettu. Sarjan alussa kirvesrinnoilta pisteen ryövännyt TP-V oli vain kahden pisteen päässä kärsittyään ainoan tappionsa HPK:lle. Sarjan ratkaisuottelu tamperelaisten välillä häämötti edessäpäin helmikuun 18. päivänä.

Helmikuun alussa Pitäjänmäen Tarmo vieraili vuorostaan Tampereella ja palasi kotiinsa niskassaan tappio lukemin 3-16. Ensimmäisessä erässä Tappara paukautti neljässä minuutissa johtolukemikseen 6-0 ja lasketteli sitten loppuun leikitellen saaden Aamulehden jakamaan moitteita häpeällisestä puolustamisesta, jossa Tarmo päästettiin tekemään kolme maalia. Tarmon lisäksi kolmeen maaliin ylsivät Doug Kowel ja Timo Ahlqvist.

Rauman Hokki piti Tapparaa kovilla kaksi erää mutta taipui lopulta lukemin 8-3. Seuraava uhri lukemin 7-1 oli TuKV Turussa. Joukkueelle oli alkanut kertyä kuitenkin jobinpostiakin: Juhani Peltolan loppukausi oli ohi solisluuvamman takia, Hokki-pelissä Jouni Seistamo saatettiin kentältä paareilla ja kaikkein pahimpana nuori Antti Virtanen loukkasi vakavasti niskansa törmättyään laitaan. Nuorten maajoukkueen kapteeni oli vaarassa halvaantua, ja vaikka ihan niin vakavasti ei lopulta käynyt, nuorukaisen peliura oli käytännössä ohi.

Seuraavassa ottelussaan Tappara olikin kovissa vaikeuksissa osittain loukkaantumissyistä ja osittain luontoäidin takia. Hämeenlinnassa kentälle satoi niin paljon lunta, että sitä jouduttiin puhdistamaan useaan otteeseen kesken erienkin. Lumen seassa maalinteko olikin vaikeaa ja kirvesrinnat kokivat toisen pistemenetyksensä Tarmon yltäessä tasapeliin lukemin 1-1.

TP-V kaatuu – nousu varmistuu

div ketjuHämeenlinnassa tapparalaisten ajatukset olivat varmasti olleet jo kahden päivän päässä edessäpäin, jolloin sarjavoitto ja paluu takaisin mestaruussarjaan olisi mahdollista varmistaa ottelussa TP-V:tä vastaan. Peräti 3322 maksanutta katsojaa ilmestyi alasarjapeliin jäähalliin todistamaan, jatkaisiko TP-V edelleen uhkana Tapparan nousulle vai ratkeaisiko kisa tähän otteluun.

Ottelu osoittautui loppujen lopuksi kilpailuksi Tapparan ja TP-V-maalivahti Pentti Koskelan välillä. Avauserässä kirvesrinnat hallitsivat ja pitivät TP-V:n puolustusta helteessä, mutta Koskela torjui kaiken. Tapparan yritys alkoi muuttua jo vähän väkinäiseksi, kunnes toisen erän alussa Seppo Mäkinen kirmasi lähes suoraan vaihtoaitiosta läpiajoon ja onnistui puijaamaan Koskelan. Viisi minuuttia myöhemmin kiekko oli uudelleen TP-V-maalissa, mutta ottelun tuomarikaksikko hylkäsi osuman epäselvin syin. Jännitystä riitti loppuminuuteille saakka Tapparan pysyessä maalin johdossaan. Viimein kaksi ja puoli minuuttia ennen loppua Jouni Seistamon 2-0 toi helpotuksen ja varmisti Tapparan nousun takaisin mestaruussarjaan.

Muutamaa päivää myöhemmin tuoreet sarjanousijat kävivät vielä pelaamassa pois merkityksettömäksi jääneen ottelun Hämeenlinnassa. Voittolukemat HPK:sta olivat lähes yhtä tylyt kuin kauden avausottelussa: 13-0. Kauden ylivoimainen ykköspyssy Seppo Mäkinen päätti sarjakauden samalla tavalla kuin oli sen aloittanutkin eli kolmella täysosumalla.

Tapparan historian ainoa alasarjakausi päättyi siis sarjanousuun ilman tappioita. 14 ottelua toi 12 voittoa ja kaksi tasapeliä, ja joukkueen maalieroksi muodostui murskaava 129-18. Se tarkoittaa keskimäärin yli yhdeksää tehtyä maalia ottelua kohden.