Historian havinaa - playoffs ja Tappara

Kotimaisen huippukiekkoilun historiassa ehkäpä suurin mullistus nähtiin 24.5.1975, kun SM-Liiga perustettiin. Tietystikin Tampereella pidetyssä perustamiskokouksessa määriteltiin pääsarjan eriyttämisestä muusta kotimaisesta sarjatoiminnasta ja uuden sarjajärjestelmän myötä Suomen Mestaruuden ratkaisemiseksi käyttöön otettiin pudotuspelit. Alkuvuosina 10 joukkueen SM-Liigan runkosarjan 4 parasta selvitti tiensä playoffs-peleihin, sittemmin kauden huipennusta on pelattu 6, 8 sekä nykyisen 10 joukkueen voimin.

Alkuperäisiä SM-Liigan joukkueita nykypäivän Liigassa ovat tamperelaisten lisäksi HIFK, TPS, Ässät ja Lukko. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat vuosien saatossa käyneet kertaalleen 1. divisioonassa yhden kauden mittaisella visiitillä, muut neljä “Original Six” -seuraa ovat olleet yhtäjaksoisesti mukana SM-Liigassa. Tappara on Liiga-historian menestyksekkäin joukkue 10 mestaruudella ja yhteensä 22 mitalilla.

SM-Liigan käynnistymisen jälkeen ensimmäisen 13 kauden aikana Tappara jäi pudotuspelien ulkopuolelle vain kaksi kertaa kausilla 79-80 ja 84-85. Pudotuspeleihin päästyään, kautta 82-83 lukuunottamatta, Tappara pelasi jokaisena kautena finaaleissa saavuttaen 7 mestaruutta ja 3 hopeaa. Tappara-legendat Pekka Marjamäki, Erkki Lehtonen, Janne Ojanen ja Timot Jutila ja Susi sekä monet muut kahmivat palkintokaappeihinsa sellaisen määrän jalometallia, että harva suomalainen seura on vastaavaan edes koko historiansa aikana yltänyt.

Kalevi Nummisen johdattaessa joukkonsa kahteen ensimmäiseen mestaruuteen ja Rauno Korven vastatessa kolmannesta ja myöhemmin historiallisesta triplasta, miesten ohella mestarivalmentajan titteliä voi käyttää myös Olli Hietanen kevään 1984 saavutuksen myötä. Triplamestaruuden jälkeen Korpi luotsasi Kirvesrinnat vielä kolmasti pudotuspeleihin, menestystä 90-luvun taitteen keväiltä ei kuitenkaan Liiga-historian ensimmäistä pronssimitalia enempää tullut.

Jos ensimmäinen reilu vuosikymmen oli menestysvuosia toistensa perään, samaa ei voinut sanoa vuosituhannen viimeisestä kympistä. Tappara saavutti pudotuspelipaikan vain viitenä keväänä, eikä yksikään niistä tuottanut mitalia. Lähimpänä oltiin kaudella 93-94, mutta pronssiottelussa Lukko oli jatkoajalla parempi vieden himmeimmät mitalit tuolta kaudelta.

Pudotuspelien ulkopuolelle jäätiin myös viidesti, katkerimmin muistin syövereihin lienevät painuneet keväät 1993 ja 1999, jolloin viimeisen kierroksen tappiot suistivat kirvesrinnat ulos kauden huipennuksesta. Eräänlainen kauden huipennus koettiin myös keväällä 1992, jolloin Hockey-Reipas voitti uusintaottelun runkosarjan 10. sijasta ja suisti Tapparan Liiga-karsintoihin. Karsinnoissa Kärpät kaatui kuitenkin voitoin 3-1 ja Hakametsän koppikäytävän etelän puoleisessa päädyssä sekä seuran toimistolla voitiin huokaista helpotuksesta.

Keväällä -93 joukkue olisi tarvinnut viimeisestä ottelusta voiton Jokereista ja samanaikaisesti Ilveksen olisi tarvinnut hävitä Ässille. Tappara johtikin omaa otteluaan vielä kolmannessa erässä, mutta Jokerit puristi rinnalle ja ohi jättäen tamperelaiset kallella kypärin ulos pudotuspeleistä. Lisäkarvautta toi vielä tieto Ilveksen tappiosta, joka silti siivitti paikallisvastustajan mukaan playoffeihin.

Maaliskuussa 1999 runkosarjan kahdelle viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Tapparan piti saada yksi piste jäljellä olevista otteluista varmistaakseen paikkansa 8 parhaan joukossa. Ensimmäisessä ottelussa runkosarjan voittaja ja tuleva mestari TPS ei antanut kotiyleisön pettymykseksi sinihousujen(*) yllättää, vaan matkusti voittajana kotiin. Kausi päättyi lopulta seuraavana päivänä, kun Espoon vierailukaan ei kaivattua pistettä tuonut. Ottelun aivan loppuhetkillä Janne Ojanen pääsi vielä rankkarista kokeilemaan tasoitusta, vaan liekö ajatukset olleet jo sen päiväisen eduskuntavaalien vaalivalvojaisissa, kun legendan kauden ensimmäinen epäonnistuminen rankkareissa tuli pahaan paikkaan.

* = Kaudella 1998-1999 Tappara pelasi tutusta poiketen sinisillä pelihousuilla. Tuo poikkeavuus jäi yhden kauden mittaiseksi.

Jukka Rautakorven toinen pesti Tapparan peräsimessä nosti porkkanapöksyt jälleen kotimaisen huippukiekkoilun eliittiin. Vuosikymmenen kaksi ensimmäistä kevättä päättyivät hopeisiin tunnelmiin, kun 90-luvun kestomenestyjät TPS ja Jokerit piti tunnustaa finaalisarjoissa paremmiksi. Kevät 2001 muistetaan Tampereella varmasti finaalisarjaa paremmin välieräsarjasta, kun Tappara ja Ilves kohtasivat vuosien 1978 ja 1990 tapaan ratkaisten loppuotteluun menijän. Jussi Tarvaisen kolmannessa ottelussa laukomaa jatkoaikaratkaisua makusteltiin Tappara-kannattajien keskuudessa pitkään. Kevät 2001 on toistaiseksi viimeisin kerta kun molemmat tamperelaisjoukkueet löytyivät mitalistien joukosta.

Jälkimmäinen finaalisarja lienee painunut monen kannattajan mieleen isona harmituksena, olihan Tappara voittanut runkosarjan ja marssinut pudotuspeleissä yli Bluesin ja TPS:n, molemmista puhtaasti 3-0. Odotukset finaaleihin olivat Tappara-leirissä kovat ja vierasmatseihin oli niin kova tunku, että Hartwall-Areenalle matkustettiin VR:n toimesta. Huhtikuinen sunnuntai-illan paluu Tampereelle oli kuitenkin hopeisen kitkerä.

Lopulta oli kuitenkin kirvesrintojen vuoro. Kukapa voisi unohtaa Lasse Jämsenin ratkaisuosuman seiskapelin jatkoajalla Bluesia vastaan, saati sitten Esa Pirneksen suoraa oman pään aloituksesta tyhjiin iskemää ratkaisua HPK-välierissä tai ratkaisumaalia kolmannen finaalin jatkoajalla. 15 vuoden mestaruusodotus oli katkaistu ja sitä juhlittiin ympäri Tamperetta pitkälle kesään asti.

“Itku pitkästä ilosta” sanotaan ja se piti paikkansa myös Tapparan osalta. Kolmen perättäisen finaalikevään jälkeen ei Hakametsässä päästy mitalipeleistä nauttimaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta seuraavaan yhdeksään vuoteen, vaikka runkosarjassa top 4-sijoituksia nähtiin useanakin vuonna. Pudotuspeleihin joukkue raivasi tiensä viidesti putkeen mestaruuden jälkeen.

Rauli Uraman johdolla Tappara otti pronssimitalit keväällä 2008 Jokerien kaaduttua kauden viimeisessä pelissä. Pronssimitalien jälkeen alamäki oli jyrkkä ja koko tamperelaiskiekkoilun aallonpohja tavoitettiin kauden 2011-12 päätteeksi, kun Tappara sijoittui runkosarjassa sijalle 12., Ilveksen jäädessä jumboksi. Nyt, tasan kymmenen vuotta myöhemmin Nokian Arenan kirkkaissa valoissa nuo hetket sumentuvat vähitellen vain menneiden aikojen painajaismaisiksi muistoiksi…

Rautakorven aloitettua neljännen pestinsä Tapparan peräsimessä 2012 alamäki päättyi ja nousu kohti huippua alkoi vauhdikkaasti. HPK:n junnujen peräsimessä ja nuorisomaajoukkueissa kannuksiaan kerännyt Jussi Tapola liittyi Tapparan valmennusryhmään ja yhdessä Rautakorven kanssa kaksikko luotsasi joukkueen runkosarjan kakkoseksi ja sama sija kirjattiin myös playoffien jälkeen, kun porilaisen hulluuden edessä oli finaaleissa nöyrtyminen. Tuosta keväästä alkanut finaaliputki katkesi vasta vuoden 2019 välierissä kun tuleva mestari HPK onnistui kampeamaan Kirvesrinnat ulos loppuotteluista.

Isoja itkuja Raksilassa peräkkäisinä vuosina, kynnet syötyinä videotarkistuksen tuloksen odottelua Hakametsässä, neljä perättäistä voittoa Kalpasta kahden tappion jälkeen, tunnerikkaita kauden päätöksiä vuodesta toiseen.

Rautakorven ja Tapolan vuorovedoin vetämä ryhmä ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen jäänyt runkosarjassa neljän parhaan ulkopuolelle, joten pudotuspelit on totutusti aloitettu kotihallissa. Nyt tuo tarina saa jatkoa, tällä kertaa Tapolan johdolla ja täysin uusissa puitteissa. Mutta yksi on ja pysyy, pudotuspelien kotialoitus ja tällä kertaa runkosarjan ykkössijalta, kärkisijan ollessa 2000-luvun kolmas ja koko Liiga-historian kahdeksas.

Pudotuspelit, playoffit, pleijarit, tosipelit… Kutsuu niitä sitten millä nimellä tahansa, ne ovat kuitenkin sitä kiekkofanin parasta aikaa. Ja niiden aika on taas!

Maanantain 28.3. Tappara–Lukko-ottelussa koko yläkatsomo on Jaguar-katsomo ja torstain 31.3. ottelussa yläkatsomo on Land Rover -katsomo.

Jaguar ja Land Rover yhdessä AutoCenterin kanssa tarjoavat yläkatsomon otteluliput aikuisille 10 € ja nuorille, eläkeläisille, opiskelijoille ja varusmiehille 10 € sekä lapsille 5 €. Muistathan, että alle 7-vuotiaat pääsevät sylipaikalla aina ilmaiseksi!

Myös yläkatsomon K18-anniskelualue sisältyy etukampanjaan: Liput aikuisille 10 €, eläkeläiset, opiskelijat ja varusmiehet 5 €.