Yksi historian suurimmista Tappara-pelaajista, kapteeni Jukka Peltola, saa keskiviikkona tililleen 600 ottelua Liigassa. Peltolan ottelumäärä on Tapparan kaikkien aikojen kuudenneksi suurin. Hyökkääjistä ottelutilastossa on edellä ainoastaan Liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkimies Janne Ojanen, joka puki sinioranssin pelipaidan päälleen 876 kertaa.

Peltola pääsi piirtämään ensimmäiset luistimenjälkensä Liiga-jäille 28. joulukuuta 2006, kun luvassa oli legendaarinen paikalliskamppailu Ilvestä vastaan. Tuolloin 19-vuotias hyökkääjä muistaa edelleen tuon päivän.

-Olihan se melkoisen hieno hetki silloin. Muistankin tavallaan sellaisen jännityksen ja semmoisen mikä siinä pyöri ympärillä. Sitten kun se oli vielä paikallispeli niin se oli sellainen asia mistä olin jo haaveillut ja realisoitunut, että olisi mahdollista päästä pelaamaan joskus Liigassa, Peltola muistelee joulukuista päivää.

-Siitä on tietysti tultu pitkä matka, mutta oli tottakai erikoinen ja spesiaali peli. Muistan kyllä sitä peliä jännittäneeni ja muistan vähän jopa kävelleeni sinne jäälle. Kyllä se on selvästi jäänyt mieleen.

Asiaankuuluvaa hermostuneisuutta oli myös mukana. “Jugi” muisteli ottaneensa jossain vaiheessa rikkinäisen mailan käteensä, ja huomattuaan asian vaihtanut sen kenenkään huomaamatta. Tulikaste päättyi tuolloin kuitenkin Ilveksen voittoon lukemin 2-1.

Debyytistä ehti kulua lähes kaksi vuotta, kun Peltola pääsi viimein iskemään ensimmäisen maalinsa pääsarjatasolla. Osuma syntyi 19. syyskuuta 2008 Jyväskylässä JYPin verkkoon. Myös avausosuma on kapteenilla muistissa.

-Oli itse asiassa ihan hieno maali. Olisikohan ollut Steve Saviano, joka syötti vasemmalta laidalta minulle vähän siihen keskelle siniviivan alla. Sitten pääsin pakista ohitse jonkinnäköisellä haltuunotolla. Pääsin siitä läpi ja nostin rystyllä ylös, Jukka kertaa ensimmäistä maaliaan.

Kausi oli Peltolalle henkilökohtaisella tasolla läpimurto Liigaan. 52 ottelua tuottivat kahdeksan maalia ja yhteensä 19 tehopistettä.

Kaudella 2012-13 Tappara selvitti tiensä Liigan finaaleihin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Tuolloin joukkueen avainpelaajina häärivät Tappara-ikoni Ville Nieminen ja nykyään NHL:ssä Florida Panthersin joukkuetta kipparoiva Aleksander Barkov.

Finaalisarjassa vastustajaksi valikoitui huikeaa kevättä pelannut Porin Ässät. Ensimmäinen ottelu oli lähellä edetä jatkoajalle, mutta Peltola räjäytti Hakametsän huutomyrskyyn viime hetken maalillaan.

-Aallon Teemu laukoi viivasta ja semmoinen säkäohjuri meni tosi korkeana sisään. Siinä taisi olla ihan vain joitain sekunteja jäljellä.

Aivan oikein, Hakametsän pelikellossa oli tuolloin jäljellä ainoastaan viisi sekuntia. Uran parhaita osumia muistellessa maali ei kuitenkaan nouse aivan kärkisijoille.

-En voi sitä nostaa kovinkaan korkealle senkään takia, että se (osuma) oli aivan vahinko. Olin itse asiassa siinä vielä aika lähellä Teemua, kun hän ampui. Se ei ollut mikään yritetty ohjuri. Toki siinä oli se, että kun tarpeeksi hyvin siellä häsäät, niin hyviä asioita tapahtuu. Kyllähän minä sitä maalia arvostan, mutten pidä sitä itselleni minään kovinkaan hienona suorituksena.

Ässät kuitenkin onnistuivat voittamaan finaalisarjan lopulta voitoin 4-2. Peltolalle finaalitappio oli suuri pettymys.

-Olihan se suuri pettymys. Silloin ei kuitenkaan vielä tiennyt, että isompia pettymyksiä oli vielä tulossa. Meillä oli silloin oikeastaan koko ajan ollut sellainen hyvä meininki päällä. Mutta ei se kauhean pitkään kestänyt. Tottakai se siinä kohtaa tuntui sellaiselta ainutlaatuiselta mahdollisuudelta, eikä tiennyt pääseekö sitä (mestaruutta) enää yrittämään, Peltola muistelee finaalitappion aiheuttamaa pettymystä.

-Muistan sen pelin jälkeen, kun kävelin Ville Niemisen kanssa hallista pihalle ja siinä oli paljon Tapparan kannattajia vastassa. Sitten Ville sanoi siinä kannattejille terveisiksi, että ensi vuosi on meidän vuosi. Muistan sen hetken hyvin, kun Ville oli jo kääntänyt katseensa tulevaan kauteen. Hieno suoritushan se hopeakin oli, mutta ei tietysti sama kuin voittaminen.

Kauden 2013-14 finaalitappion jälkeen kapteenina toiminut Nieminen lähti pelaamaan uransa viimeisen kauden Rauman Lukkoon, ja syksyllä 2014 Peltola nimitettiin Tapparan Liiga-taipaleen 17. kapteeniksi. Päätös tuli miehelle itselleen yllätyksenä.

-Kyllä tiesin että olin jo pitkään pelannut seurassa ja Tappara on perinteikäs seura, joka vaalii tällaisia juttuja. Mutta en tietenkään osannut sitä silloin vielä odottaa, että olihan siinä vanhempaa ja kokeneempaa kaveria kyllä vielä joukkueessa vielä vaikka kuinka paljon. Mutta kyllähän minä sen ilolla tietysti otin vastaan ja sillä tiellä ollaan edelleen, Peltola kertaa valintaansa kapteeniksi.

Kapteenius oli Jukalle myös suuri kunnia.

-Oli se kyllä tosi iso. Ja varsinkin siihen peilattuna, että tunnen henkilökohtaisesti entisiä kapteeneja. Tiedän heidän pelisaavutuksensa ja tiedän millaisia he ovat ihmisinä kun heitä tuossa kesällä näen. Vetää nöyräksi, että olen päässyt samaan poppooseen.

Ensimmäinen kausi kapteenina päättyi kuitenkin jo kolmantena keväänä putkeen finaalitappioon, kun Oulun Kärpät kuittasi Kanada-maljan toisena peräkkäisenä keväänä seitsemän ottelun finaalisarjan jälkeen.

Kaudella 2015-16 Tappara oli jälleen totutun vahva. Kristian Kuusela voitti Liigan pistekuninkuuden 59 pisteellä ja tulokaskomeetta Patrik Laine pokkasi kauden jälkeen Jarmo Wasaman muistopalkinnon kauden parhaana tulokkaana.

Peltola oli myös iskussa tuolla kaudella, kun 59 pelattua ottelua tuottivat uran piste-ennätyksen lukemin 17+22=39. Mies oli myös joukkueen toiseksi paras pistemies heti Kuuselan jälkeen.

-Muistan, että koko kauden pelaaminen tuntui erittäin hyvältä, mutta kausi itsessään ei ollut erityinen missään suhteessa. Mutta kyllähän siinä joukkueessa aikamoiset palaset oli, kun muistelee mitä nimiä meillä silloin pelasi, Peltola muistelee huikeaa kauttaan.

Runkosarjassa Tapparan sijoitus oli kolmas, kun edellä olivat ainoastaan HIFK ja Kärpät. Pudotuspelien välierävaiheessa vastaan asettui juuri Kärpät, jotka olivat voittaneet Tapparan kahtena edellisenä keväänä finaaleissa. Tällä kertaa sarja kuitenkin kääntyi Tapparalle, kun joukkue voitti hallitsevan mestarin seitsemännessä pelissä. Peltola arvostaa välierävoiton todella kovaksi.

-Siksi se juuri oli todella hieno juttu. Muistan sen fiiliksen, kun tavallaan iso peikko selätettiin siinä kohtaa.

Tapparan finaalivastustajaksi valikoitui runkosarjan voittanut HIFK. Sarjan kolmannessa ottelussa helsinkiläiset voittivat Tapparan murskalukemin 6-0, mutta sinioranssit pystyivät hoitamaan mestaruuden nimiinsä kuudennessa kamppailussa Hakametsässä.

Mestaruusjuhlat olivat jo ehtinyt käynnistyä, mutta otteluun saatiin vielä dramatiikkaa. HIFK:n keskushyökkääjä, kovan kevään tuolloin pelannut Teemu Ramstedt oli onnistunut lyömään kiekon Tapparan verkkoon aivan viime hetkellä. Tuosta alkoi ikuisuudelta tuntunut videotarkistus.

-Olihan ne sekunnit siinä ihan älyttömän pitkiä. Kukaan ei oikein voinut tietää, mitä tapahtuu. Osa jätkistä, muun muassa Henkka (Haapala), oli heittänyt kypäränsä jonnekkin kolmannelletoista riville, eikä tiedetty mitä tapahtuu, jos tuomarit hyväksyisivät maalin. Olisi voinut tulla aikamoinen iltapuhde, siinä olisi voinut olla aika vaikea kasata itsensä.

Pitkän videotarkistuksen jälkeen tuomarit kuitenkin levittivät kätensä, ja Tapparan mestaruusjuhlat olivat valmiit alkamaan. Kolmen hopeaan päättyneen kevään jälkeen Peltolalla meni pitkään, ennen kuin hän pystyi tajuamaan saavutusta.

-Siinä meni oikeastaan tosi pitkään, ennen kuin sitä pystyi tajuamaan. Olin ihan puulla päähän lyöty kopissa vielä ja seuraavana aamunakin vielä mietin, että mitäs tässä onkaan tapahtunut.

Kaudella 2016-17 Tappara pelasi vielä hienomman runkosarjan. Kristian Kuusela oli siirtynyt KHL:ään Amur Habarovskin joukkueeseen, mutta pistepörssin voitto suuntasi silti sinioransseille, kun edellisen kevään mestaruuden ratkaissut Henrik Haapala kuittasi pistepörssin voiton 60 pisteellään. Myös maalipörssin voitto suuntasi Tampereelle, kun Veli-Matti Savinainen tykitti runkosarjassa 30 täysosumaa.

-Me oikeastaan jatkettiin siitä, mihin edellisenä vuonna jäätiin. Se lähti heti jotenkin oikeille raiteille, eikä pysähtynyt missään vaiheessa, Peltola muistelee kovaa kautta.

Keväällä 2017 Tappara voitti toisena vuotena putkeen Suomen mestaruuden, kun finaalisarjassa KalPa kaatui kuuden ottelun jälkeen. Kapteeni palkittiin pudotuspelien parhaalle pelaajalle jaettavalla Jari Kurri-palkinnolla, kun 18 ottelusta kasaan kertyivät tehot 4+5=9.

-Muistan, etten halunnut sillä hetkellä edes miettiä sitä palkintoa. Sillä hetkellä kaikki kuitenkin pyöri joukkueen ja pelaajien ympärillä. Mutta jälkikäteen sitäkin kohtaan on tullut arvostusta, koska se on kova paikka onnistua niissä peleissä ja sen voittaminen on ehdottomasti ollut hieno tunnustus vaikeassa paikassa selviämisestä, Peltola kertoo parhaan pelaajan palkinnon voitosta.

Kauden 2017-18 finaalitappioon päättyneen kauden jälkeen Peltola suuntasi ensimmäistä kertaa urallaan ulkomaille, kun kapteeni siirtyi KHL:n Sibir Novosibirskiin.

Kaudeksi 2020-21 Peltola palasi kotiin, kun hän solmi Tapparan kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Kapteenin viittaa kaksi edellistä kautta kantanut Kristian Kuusela luovutti kapteeniuden takaisin Jukalle. Päätös ei enää ollut yhtä suuri yllätys, kuin vuonna 2014.

-Kyllähän tiesin sen, että olen joukkueen kokeneimmasta päästä ja ainakin lähellä titteliä. Mutta toki siitä keskusteltiin moneen kertaan, eikä voi sanoa, että se olisi ollut varmaa missään kohtaa. Se on kuitenkin pesti, jonka kantajasta täytyy olla varma. Kyllähän minä sitä ehkä osasin odottaa, mutten pitänyt sitä minään itsestäänselvyytenä, Peltola tunnelmoi valintaa kapteeniksi.

Joukkue on muuttunut paljon siitä, kun Peltola lähti maailmalle. Erilaisuutta hän ei kuitenkaan pidä huonona asiana.

-Erilaisuudessa ehkä piilee sellainen voima. Joukkue on vähän freshimpi ja nuorempikin. Sitten kun on kauden aikana vahvistettu muutamalla kaverilla, ja kun vielä eletään näitä ihmeellisiä aikoja niin omasta mielestäni meillä on aika hyvä sekoitus olemassa ja ollaan esimerkiksi monessa pelissä nähty, että neljännen ketjut jätkän ovat kaikki noin 20-vuotiaita, niin he ovat pystyneet pelaamaan tosi hyvää kiekkoa. He ovat tuoneet siihen sellaista raikkautta ja rohkeutta, kun sitten taas jossain toisessa pelissä joku ukko pystyy lyömään neljä maalia, Peltola kuvailee tämän kauden joukkuetta.

-Todella yllätyksellinen, mutta silti sitoutunut joukkue.

Huomenna Tappara-ikoniksi vuosien varrella kohonnut hyökkääjä pelaa uransa 600. ottelun Liigassa. Kapteeni kertoo ajan kuluneen nopeasti.

-Se on kauhea määrä pelejä. Aika on kulunut nopeasti, kun ajattelee ihan sieltä ensimmäisestä sopimuksesta. Olen nähnyt hyviä ja huonompiakin aikoja, mutta äkkiähän tämä homma vain menee.

Myös toinen kova rajapyykki häämöttää kirkkaana edessä. Peltola on iskenyt urallaan 99 maalia, joten sadas osuma voi syntyä jo huomenna Hakametsässä. Onko miehellä tuuletuksia mietittynä?

-Ei todellakaan! Niitä jos miettii etukäteen, niin en tiedä mitä sitten, kapteeni naurahtaa.

Loppuun Peltola kertoo vielä terveiset kaikille Tapparan kannattajille.

-Haluan kiittää sydämeni pohjasta Tappara-yhteisöä, että olen saanut aistia hyvää fiilistä koko ajan täällä. Niinkuin minäkin, myös kannattajat ovat nähneet hyviä ja huonompia aikoja. Siitä haluan kiittää, että olette olleet koko ajan tukenani.

-Kaikille meille on surullista, että tällä hetkellä ei pääse hallille katsomaan peliä, mutta joukkueena me edelleen tiedämme, että olette meidän takanamme ja haluan kiittää teitä myös siitä.