Tulevalla kaudella Tapparassa pelaa yhden sijasta kaksi Mattilaa, kun keskushyökkääjän tontilla operoiva ja jo viime kaudelta tuttu Julius saa rinnalleen puolustajana pelaavan kaksoisveljensä Jesperin. 27-vuotiaat kaksoset ovat pelanneet yhdessä edellisen kerran viisi vuotta sitten. Haastattelussa Jesper Mattila kertaa vaiheikasta uraansa ja paljastaa, mitä häneltä kannattaa odottaa ensi kaudella.

Mattila pelasi juniorivuotensa Ilveksessä, mutta hän vietti ennen ammattilaisuransa alkua neljä vuotta kivikovassa Boston Collegessa NCAA:ssa. Maailma valtameren takana poikkesi monilta osin siitä, mihin hän oli Suomessa tottunut.

–Hyvin erilainen maailma oli vastassa. Ehkä suurin muutos oli, että olin ensimmäistä kertaa pois kotoa siten, että olin itse vastuussa kaikesta elämisestä. Alku oli hyvin erilainen, vaikka kuinka kuvittelin, että olen valmis siihen arkeen, Mattila kertaa alkuvaiheitaan Amerikan Yhdysvalloissa.

Erityisesti Mattilalle tuotti haasteita englannin kieli. Vaikka hän osasi puhua kieltä, eivät asiat olleet varsinkaan alussa helpoimmasta päästä, kun kaikki asiointi piti suorittaa eri kielellä kuin aiemmin.

–Vaikka osasin englantia, niin otti yllättävän pitkään että asiat alkoivat sujua. Pitää korostaa, että oli aivan valtava merkitys sillä, että Julle päätyi kaiken jälkeen samaan paikkaan. Alkuun varsinkin hänestä oli valtava apu, Mattila kiittelee kaksoisveljeään.

Julius oli aluksi suuntaamassa toiseen opinahjoon. Lopulta kohtalo puuttui peliin, ja veljekset päätyivät monien vaiheiden jälkeen Boston Collegeen.

–Julle oli aluksi menossa toiseen kouluun. Mutta sitten valmentaja, kuka oli hänet sinne värvännyt, vaihtoi koulua, ja hän halusi ottaa Jullen mukaansa. Boston College ei ollut vielä tässä vaiheessa ollenkaan mukana kuvioissa. Hetken päästä sieltä lähti kuitenkin niin paljon pelaajia, että heiltä aukesi stipendi ja Julle lopulta päätyi kanssani sinne.

Yhdysvalloissa tuli vastaan myös kulttuurishokkeja, joista ensimmäisenä Mattila mainitsee kaksi.

–Kaksi asiaa tulee heti ensimmäisenä mieleen. Ensimmäisenä tietenkin kieli ja toisena ruokakulttuuri. Kampuksen ruokalassa oli tarjolla paljon epäterveellistä ruokaa. Siellä joutui tekemään tarkkoja valintoja, että pystyi syömään terveellisesti. , Mattila kertoo.

Elämä kaukalon ulkopuolella ei eronnut paljoa siitä, mihin Mattila oli tottunut Suomessa. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi ennen elämänmuutosta, joten opiskelu oli jo ennestään tuttua puuhaa.

–Ei se loppujen lopuksi poikennut paljoakaan lukiosta. Päivärytmi oli hyvin samanlainen: aamusta iltapäivään koulussa, jonka jälkeen oli treenit. Treeneistä menin sitten asuntolalle tai kirjastoon tekemään läksyjä. Ympäristö oli tietenkin aivan uusi, mutta sisältö ja tekeminen oli pitkälti samaa kuin Suomessa lukiossa, Mattila kertoo.

Boston College tarjosi Jesperille erinomaiset eväät jääkiekkoilijan uran jatkamiseen. NCAA:ssa pelataan kauden aikana huomattavasti vähemmän kuin muissa juniorisarjoissa, joten aikaa harjoitteluun ja opiskeluun jää enemmän.

–Koulu antoi oikein hyvät valmiudet uran jatkamiseen. Nykyään tuntuu että sitä ymmärretään ja arvostetaan entistä enemmän, mutta siihen aikaan se ei ollut aivan yhtä suuressa arvossa. Parhaat pelaajat kuitenkin nousevat suoraan NCAA:sta NHL:ään pelaamaan. Taso on todella kova. Pelejä itsessään on vähemmän, mutta erityisesti alkuviikot harjoitellaan todella kovaa, ja jokainen peli on äärettömän kovatempoinen, Mattila toteaa.

Puolustaja suosittelee yliopistoreittiä kaikille nuorille kiekkoilijoille, jos mahdollisuus avautuu.

–Erittäin lämmin suositus minulta. Kaikkialla ehtii kyllä pelata yliopiston jälkeen. Sellaista neljän vuoden rupeamaa et saa kuin kerran elämässä. Minulla on ainoastaan hyvää ja positiivista sanottavaa siitä. Se ei ole jääkiekosta yhtään pois, päinvastoin. Sieltä saa erinomaiset eväät jääkiekkoon, mutta sieltä saa myös koulutuksen, joka valmistaa uran jälkeiseen elämään. Kaikki se elämänkokemus ja ymmärrys siitä, että maailma on erilainen toisella puolella maapalloa. Jos tuollainen mahdollisuus tulee, niin siihen kannattaa ilman muuta tarttua.

Mattila palasi Suomen kentille vuonna 2020 neljän Boston Collegessa vietetyn kauden jälkeen. Seuraksi valikoitui KalPa, joka oli pelannut kolme vuotta aiemmin Liigan finaaleissa Tapparaa vastaan. Tähtipuolustaja muistelee aikaansa Kuopiossa lämmöllä, vaikka mukaan mahtui myös vastoinkäymisiä.

–Minulla on Kuopiosta ja KalPasta vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Ensimmäinen vuoteni siellä oli erityisen onnistunut, ja pääsin hyvin mukaan Liigaan. Toisena vuonna oli kuitenkin ikävä loukkaantuminen, kun mursin rintanikamani. Sen takia jäi puolitoista kuukautta kaudesta väliin. Toinen vuosi siellä oli heikoin, ja vähän pettymys itselleni ja joukkueellekin, kun jäimme ulos playoffseista, Mattila kertoo.

KalPa alkoi tehdä hidasta, mutta varmaa nousua kohti kärkisijoja Mattilan kolmantena kautena joukkueen riveissä. Kuopiolaiset lähtivät kauden 2022-23 playoffseihin sarjataulukon viidenneltä sijalta, ja saivat puolivälierissä vastaansa lopulta finaaleihin saakka edenneen Pelicansin.

–Kolmas vuosi alkoi jälleen erinomaisesti, mutta sitten mursin kämmeneni. Veikkaan, että jos olisin ollut silloin ehjänä, niin olisin saattanut päästä jopa maajoukkueeseen. Loukkaantuminen tuli todella huonoon paikkaan. Muuten kausi meni loukkaantumisen jälkeenkin hyvin. Mentiin Pelicansin kanssa todella tiukille puolivälierissä, vaikka sitten seitsemäs peli hävittiinkin, Mattila muistelee nousujohteista kautta.

Kuopiolaisten nälkä ei päättynyt onnistuneeseen kauteen 2022-23. Joukkue pelasi seuraavalla sesongilla kiivaan välieräsarjan Tapparaa vastaan, mutta KalPa ei pystynyt vielä nousemaan finaaleihin. Kausi 2024-25 sai seuran osalta historiallisen päätöksen, kun KalPa onnistui voittamaan Suomen mestaruuden ensimmäistä kertaa seuran lähes satavuotisessa historiassa. Mattila oli suuressa roolissa niin seurajoukkueessa kuin Leijonissakin.

–Pystyin edelleen kehittymään sekä pelaajana että urheilijana neljäntenä ja viidentenä vuonnani KalPassa. Tietenkin huipennuksena Suomen mestaruus ja kahdet edelliset MM-kisat. Käyrä on ollut ylöspäin toista vuotta lukuunottamatta kaikkina Kuopion vuosinani. Se oli hyvä paikka minulle ja kehityin siellä valtavasti, Mattila muistelee.

Uran ensimmäinen Suomen mestaruus on maistunut makealta, vaikka asia ei Mattilalle vielä kauden viimeisessä ottelussa konkretisoitunutkaan.

–Tosi hyvältähän se maistui. Ei se ihan siinä pelissä vielä konkretisoitunut. Itse asiassa juuri eilen lähti Kanada–malja itseltäni pois. Periscopessa oli kavereita ja sukulaisia käymässä. Se kyllä konkretisoi hienosti sen työn ja antoi tavallaan uskoa ja pienen palkinnonkin siitä, että asioita on tehty hyvin. Ja kun asioita tekee pitkään hyvin, voi saavuttaakin jotain. Mahtava, vahvistava ja onnistumisen tuova tunne.

Mattilan peliasun väri vaihtuu tulevalla kaudella keltamustasta sinioranssiin, kun puolustaja teki kaksivuotisen sopimuksen Tapparan kanssa. Hän haluaa jatkaa uudessa seurassaan samalla linjalla, kuin aiemmin Kuopiossa.

–Ei ole mitään pistetavoitteita. Haluan olla takuuvarma yleispuolustaja, jonka pystyy laittamaan kentälle joka tilanteessa. Perustekemistä niin että kun olen jäällä, ei valmentajan, joukkuekaverin tai fanin ei tarvitse miettiä että mitäköhän sieltä tulee. Haluan myös olla tasaisen varma suorittaja jokaisena iltana, tuore Tappara-puolustaja kertoo ensi kauden tavoitteistaan.

Hän odottaa myös innolla pelaamista kaksoisveljensä Juliuksen kanssa. Veljekset ovat pelanneet samassa joukkueessa viimeksi viisi vuotta sitten Boston Collegessa.

–Onhan se tosi siistiä, ja rehellisesti sanoen odotankin sitä. Haluan kuitenkin sanoa, että se ei ollut missään nimessä suurin syy siihen, että tein sopimuksen Tapparaan, mutta tottakai se on plussaa. On ollut kivaa treenata yhdessä. Tänäänkin kävimme tekemässä päivän molemmat treenit kimpassa. Mahtava asia, että uramme ja polkumme kohtasivat jälleen, Mattila hehkuttaa.

Nähdäänkö kaksosten välistä kemiaa myös Tapparan tulevan kauden otteluissa?

–Toivotaan niin, ja että nimenomaan hyvissä asioissa! Tietenkään emme ole pitkään aikaan pelanneet yhdessä, niin jännä nähdä, miten menee. Mutta veikkaan, että pystymme lukemaan hyvin toisiamme ja ymmärrämme sen, miten toinen pelistä ajattelee. Se tietysti helpottaa pelaamista, Mattila toteaa.

Mattila odottaa jo innolla tulevaa kautta kirvesrinnoissa ja lähtee kauteen todella menestyksen nälkäisenä.

–Erinomaisin mielin odotan ensi kautta. Kuopiosta ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa, mutta silti olen todella innoissani tulossa uuteen paikkaan. Viisi vuotta on pitkä aika olla yhdessä paikassa. Koen, että nyt oli erittäin hyvä aika siirtyä toiseen organisaatioon ja uusien ärsykkeiden hakemiseen uudessa ympäristössä. Paljon on tuttuja täällä, ja meillä on kasassa erinomainen joukkue, jolla on mahdollisuus menestyä. Tämä on erittäin hyvä paikka tähän kohtaan uraani.