Jiri Kucera – kaksi rankkarimaalia samassa ottelussa

Julkaistu 10.12.2005

Helmikuun loppu 1991. SM-liigan runkosarjaa on jäljellä enää kaksi kierrosta ja Tappara on tiukilla pudotuspelipaikkansa kanssa. Kuusi parasta menee playoffeihin ja kirvesrinnat majailevat viidennellä sijalla, mutta takana HPK on pisteen päässä, Reipas kahden pisteen päässä ja Ässätkin kolmen pisteen päässä. Kun neljä pistettä on vielä jaossa, viimeiset playoff-paikat ovat vielä täysin auki.

Runkosarjan viimeisessä kotiottelussaan Tappara saa vastaansa HIFK:n, jolla on kaksi pistettä Tapparaa enemmän. Vain kaksi pistettä, mutta silti se on jo varmistanut paikkansa pudotuspeleihin. Tappara saa vielä jännittää, pisteet ovat enemmän kuin tarpeen.

Katseet kääntyivät joukkueen huippuvahvistukseen, kuukauden päästä 25. syntymäpäiväänsä viettävään tšekkoslovakialaiseen Jiri Kuceraan, joka oli iskenyt kauden aikana siihen mennessä 21 maalia ja antanut 33 syöttöä. Hänen johtamansa ketju, jossa laidoilla viilettivät Vesa Viitakoski ja Kari Heikkinen, oli kantanut kirvesrintoja eteenpäin runkosarjan loppuvaiheessa.

Eikä Kucera ujostellut vastuun edessä. Siitä lauantai-illasta helmikuun 23. päivä muodostui ikimuistoinen. Tšekki oli mukana Tapparan jokaisessa maalissa, iski kolme osumaa, syötti yhden ja ansaitsi joukkueelleen kaksi sarjapistettä, joilla Tappara samalla varmisti paikkansa kauden playoff-peleihin. Ja millä tavalla Jiri Kucera sen teki!

Ottelu käynnistyi murheellisesti, kun vierailijat tekivät avausmaalin, mutta vielä ensimmäisessä erässä Kucera karkasi läpiajoon ja joutui takaapäin kaadetuksi – rangaistuslaukaus! Rikottu mies asettui itse vetämään, lähti vauhtiin kohti maalia, Sakari Lindfors IFK-maalissa ponkaisi hiukan vastaan... ja samassa Kuceran terävä rannelaukaus napsahti jo hanskapuolelta Lindforsin ohi verkkoon. Peli oli tasan.

Toisessa erässä Tappara otti johdon alivoimalla pelaten. Kucera mestaroi kiekon ylös hyökkäysalueelle, pysäytti, odotti, odotti kunnes puolustaja Vesa Salo liukui takamiehenä mukaan tilanteeseen ennen kuin lähetti millintarkan syötön takatolpalle, josta Salo napautti kiekon verkkoon. Johto ei kuitenkaan kestänyt, vaan päätöserään lähdettiin tasatilanteessa 2-2.

Kuceraa ei kuitenkaan ollut sinä lauantaina pysäyttäminen. HIFK yritti pysäyttämistä toisen kerran laittomin keinoin tummakutrin karatessa taas vapaasti kohti Sakari Lindforsia, mutta rike palkittiin illan toisella rangaistuslaukauksella. Sama laukoja, sama maalivahti – voisiko se onnistua toisen kerran? Vain Jiri Kucera itse tietää, karkasiko kiekko onnekkaasti hänen lavastaan vai oliko kyseessä yksi kaikkien aikojen harhautuksista, mutta lopputuloksena Sakari Lindfors jähmettyi jaloilleen Kuceran mailan edelleen leipoessa harhautusta, kun kiekko jo lirui maalivahdin haaroista verkkoon.

Tapparan ja Kuceran illan täydensi vielä miehen kolmas maali, joka lannisti IFK:n lopullisesti. Kari Heikkinen passasi maalin takaa eikä tšekki epäonnistunut laukauksessaan. 4-2 Tapparalle ja mukana playoffeissa, huolimatta siitä miten runkosarjan viimeisessä pelissä kävisi.

Tappara jäi nuolemaan näppejään Dolezalin kanssa, mutta onnettomuudessa oli mukana onnikin. Myöhemmin samana kesänä Tšekkoslovakia raotti kiekkorajojaan lisää ja myös nuoremmat pelaajat saivat siirtyä ulkomaille. Tapparan kohdalle osui 24-vuotias sentteri Jiri Kucera, joka oli kotimaassaan edelliskaudella tehnyt selvästi Dolezalia vaisummat tehot (10+24), mutta joka kuitenkin oli jo mm. kaksien MM-kisojen veteraani.

Kuceralla oli samaan aikaan muitakin ottajia. Saksasta kyseltiin ja Suomi voitti kiinnostavuudessaan sen, mutta myös Kuceran varannut NHL-joukkue Pittsburgh Penguins olisi miehen halunnut. Kuceralla oli tietysti omat perustelunsa jättää NHL väliin ja hän valitsi mieluummin pelikavereikseen Erkki Lehtosen ja Timo Suden kuin Mario Lemieux'n ja Jaromir Jagrin.

Lopulta Kucera vietti kirvesrinnoissa neljä upeaa kautta. Yhdessä kolmella kaudella samaan aikaan pelanneen Janne Ojasen kanssa hän muodosti sellaisen sentterikaksikon, jonka ympärille valmentajan oli helppo rakentaa kaksikin ykkösnyrkiksi kelpaavaa ketjukolmikkoa.

Ensimmäisellä kaudellaan Jiri oli joukkueen paras pistemies, voitti sen syöttöpörssin ja plusmiinustilaston; vain maalitilastossa ketjukaveri Kari Heikkinen iski yhden osuman enemmän. Toisella kaudella Ojanen oli kovemmassa vedossa jättäen tšekin joukkuetilaston kakkoseksi, mutta hermoja kiristävissä liigakarsinnoissa Kärppiä vastaan Kucera otti taas johtohahmon roolin iskemällä niissä peleissä keskimäärin kaksi pistettä per ottelu.

Kolmannella Tappara-kaudellaan Kuceran rinnalla hyökkäsi ilmiliekeissä ollut Vesa Viitakoski, joka otti joukkueen pistekunkun tittelin nimiinsä – tosin Kucera ylsi täsmälleen samaan 54 tehopisteeseen jääden kakkoseksi vain vähempien tehtyjen maalien määrän takia. Viimeiseksi Tappara-kaudekseen jääneellä kaudella 1993-94 Kuceran ketju – nyt toisella laidallaan Viitakosken tilalla Ari Haanpää – jäi toiselta NHL-yritykseltään kotiin palanneen Janne Ojasen ketjun varjoon. Siltikin Kucera iski yli 40 tehopistettä.

Kevään 1994 playoffeissa Tappara teki sankaritekoja pudottaen ensin puolivälierissä runkosarjakakkosen Ässät tiukassa viiden ottelun sarjassa. Välierissä vastaan tuli suurin mestarisuosikki, runkosarjan ylivoimaisesti voittanut TPS. Kirvesrinnat pistivät kuitenkin tiukasti kampoihin etukäteen ylivoimaiselta vaikuttanutta vastustajaa vastaan. Joukkueet kävivät neljä välieräkamppailua, joista Tappara johti jokaista kahden erän jälkeen, mutta kolmesti turkulaisten selvästi laajempi materiaali lopulta jyräsi yli Tapparan noin kahden ja puolen todelliseen vastustajan haastamiseen pystyvän ketjun.

Jiri Kucera oli tehnyt Tapparan kanssa sopimuksen myös viidennestä kaudesta. Talouden realiteetit vain tulivat väliin: Tappara oli rahavaikeuksissa ja samaan aikaan ruotsalainen Luulaja halusi Kucerasta itselleen ykkössentterin. Kaupat tehtiin ja Tappara jatkoi taloudellisesti vahvempana mutta loistavalla tšekkitähdellä heikentyneenä.

Kucera pelasi Luulajassa kaksi kautta ja voitti vuonna 1996 Ruotsin mestaruuden. Hän kävi välissä pelaamassa yhden kauden kasvattajaseurassaan Skoda Plzenissä ja toisen kauden Sveitsin Klotenissa, kunnes palasi kolmeksi kaudeksi Luulajaan, jossa hän oli vähintäänkin samanlainen yleisönsuosikki kuin Tampereelkakin. Peliura loppui kaudella 2000-01 selkävaivojen myötä. Hän palasi kotimaahansa ja ryhtyi valmentajaksi.

Tapparassa Kucera pelasi neljän kautensa aikana 183 liigaottelua yli piste-per-peli -tahdissa: 83 maalia, 112 syöttöä, 195 tehopistettä. Tehoillaan hän yltää kirvesrintojen kaikkien aikojen pistepörssissä sijalle 19. Kaikilla hänen yläpuolellaan olevilla pelaajilla on vähintään 50 Tappara-paidassa pelattua ottelua enemmän.

Tšekkoslovakian (myöhemmin Tšekin) maajoukkuetta Kucera edusti jokaisella Tappara-kaudellaan päästen kolmesti sinä aikana myös MM-kisajoukkueeseen. Yhteensä hän pelasi seitsemät MM-kisat, yhdet olympialaiset ja yhden World Cupin ja oli voittamassa yhtä MM-kultaa (1996) ja kolmea pronssia.

Ottelukalenteri

Koti Vieras
Ma
Ti
Ke
To
Pe
La
Su