Pohjois-Amerikan ammattilaiset tason mittarina

Julkaistu 5.3.2006 (Florida-peli lisätty 8.8.2017)

wpg torKolmen kirjaimen yhdistelmä NHL on jääkiekkomaailmassa ollut aina kovaa valuuttaa. Se on nykyään pikkupoikien unelmien ja toiveiden kohde, mutta mitä kauemmaksi taaksepäin ajassa mennään, sitä myyttisempiä ja ihmeellisempiä Pohjois-Amerikan ammattilaiset olivat.

Tappara ei koskaan päässyt kohtaamaan NHL-joukkuetta silloin, kun maailma ei vielä ollut satelliittitelevision ja internetin pienentämä, mutta toisen kolmen kirjaimen yhdistelmän ammattilaisryhmiä kirvesrinnatkin kokeilivat. Vuonna 1975 Tappara sai vieraakseen kaksi WHA-joukkuetta Kanadasta.  NHL-joukkueiden vuoro tuli myöhemmin, kun Suomessakin jo pystyttiin seuraamaan amerikantähtiä reaaliajassa.

WHA (World Hockey Association) oli NHL:n kanssa kilpailemaan pystytetty ammattilaissarja, joka toimi vuosina 1972-79. Se onnistui kaappaamaan muutaman huippupelaajan NHL:ltä, mutta ei kuitenkaan ikinä kyennyt kunnolla haastamaan sitä suosiossa. Pikkuhiljaa WHA-organisaatioita alkoi kuihtua pois ja lopulta sarja haudattiin kokonaan.

WHA tuotti kuitenkin NHL:lle neljä uutta joukkuetta, kun Edmonton Oilers, Quebec Nordiques, Hartford Whalers ja Winnipeg Jets liittyivät NHL-liigaan vuonna 1979 WHA:n lopettaessa. WHA:ssa ammattilaisuransa aloitti myös muuan Wayne Gretzky, joka pelasi ensimmäiset miesten pelinsä vuonna 1978 Indianapolis Racersissä, siirtyi nopeasti Oilersiin ja lopulta sen mukana NHL:ään, jossa niin Gretzky kuin joukkuekin nousivat nopeasti hallitseviksi tekijöiksi.

Se historiasta. Kaudella 1975-76 WHA:ssa pelasivat muun muassa Toronto Toros ja Winnipeg Jets, jotka saapuivat syyskuussa Suomeen harjoitusleirille ja pelasivat samalla Suomen huippujoukkueita vastaan. Ne huippujoukkueet olivat Tappara, TPS ja HIFK.

11.9.1975 Tappara – Winnipeg Jets 3-3

Winnipeg oli vuonna 1975 kova joukkue – se voitti lopulta kauden päätteeksi WHA-mestaruuden. Sen valttikortti oli ”maailman parhaaksi ketjuksi” nimetty yhdistelmä, jossa pelasivat ruotsalaiset Ulf Nilsson ja Anders Hedberg sekä yksi NHL:n kaikkien aikojen maalitykeistä ja samalla WHA:n kovin pelaajakaappaus Bobby ”Brettin isä” Hull. Kolmikko oli kaudella 1974-75 takonut WHA:ssa yhteensä 156+202=358 pistettä. Vahvasti eurooppalaistuneella Jetsillä oli heittää kokoonpanoonsa paitsi muitakin ruotsalaisia myös ensimmäisiä suomalaisia ammattipelaajia: Veli-Pekka Ketola ja Heikki Riihiranta olivat liittyneet joukkueeseen juuri kyseiseksi kaudeksi, kun Jets Suomessa vieraili.

wpg tor3Ennen Tampereelle tuloaan Jets oli ehtinyt pelata jo HIFK:ta vastaan ja voittaa helsinkiläiset maalein 7-5. Tapparasta se sai kuitenkin kovemman vastuksen – niin kovan, että Jetsin valmentaja kertoi kotimaahansa paluun jälkeen Tapparan olleen kohdatuista eurooppalaisjoukkueista selvästi paras ja jopa täysin WHA-tasoinen yhdistelmä.

Melkein 8700 katsojaa oli saapunut Hakametsään todistamaan ammattilaisihmeitä. He saivat avauserässä riemuita omien poikiensa esityksiä, sillä Tappara otti otteen kentällä. Seitsemän minuutin pelin jälkeen Martti Jarkko täräytti melkein siniviivalta lyöntilaukauksen, jonka Jets-vahti Joe Daley yllättäen imaisi hanskapuoleltaan sisään.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Mara oli taas asialla. Hän pyörähti pakista irti ja lähetti nappisyötön Pertti Ansakorvelle, joka niittasi suoraan syötöstä Tapparan kahden maalin johtoon. Erätauolle mentiin lukemissa 2-1, kun porilainen Vellu Ketola iski kavennuksen ohi Antti Leppäsen.

Toisen erän alussa Jukka Porvari lisäsi Tapparan johdon uudestaan kahdeksi maaliksi kaukolämärillä. Syöttöpisteen sai Antero Lehtonen. Winnipeg kavensi taas erän lopussa: Bobby Hull teki esityön ja puolustaja Mike Ford maalasi.

Tasoitusmaali tuli kolmannen erän alussa taas Hullin alustuksesta. Maalintekijä oli Ulf Nilsson. Pelissä nähtiin myös kanadalaistyyliin nyrkkimatsikin, jossa 190-senttinen Juha Silvennoinen otti mittaa ”parhaalla” kaudellaan yli kaksisataa jäähyminuuttia keränneestä Perry Milleristä.

Vaikka Jetsin puolelta sanottiinkin Tapparan olleen kovin sen eurooppalaisvastustajista, niin kiertueen ainoan tappionsa seurajoukkuetta vastaan se kärsi kuitenkin seuraavana päivänä Turussa, jossa TPS kaatoi sen 4-3. Tiedä sitten, oliko väsymyksellä ollut osaa asiaan, mutta tavallaan homma meni suomalaistenkin voimasuhteiden mukaisesti, sillä kauden lopussa TPS oli myös Tapparaa vahvempi SM-liigan ensimmäisissä loppuotteluissa.

14.9.1975 Tappara – Toronto Toros 5-5

wpg tor5Toronto Toros ei ollut yhdistelmänä yhtä kova kuin Winnipeg. Suomen vierailun jälkeisellä kaudella se oli koko WHA:n heikoin joukkue kauden loppuun saakka sinnitelleistä organisaatioista.

Silläkin oli omat huipputähtensä, joista tšekkoslovakialaiset Václav Nedomanský ja Richard Farda olivat kohutuimmat, sillä he olivat reilua vuotta aiemmin loikanneet Rautaesiripun takaa länteen. Suomen asemaa poliittisella kartalla 1970-luvun puolivälissä kuvastaa kuitenkin se, että Nedomanský ja Farda eivät uskaltautuneet Torosin mukana Suomeen vaan jäivät Ruotsin puolelle odottelemaan muuta joukkuetta. Suomen katsottiin olevan poliittisesti niin lähellä Neuvostoliittoa ja sitä kautta Tšekkoslovakiaa, että tšekkitähdet pelkäsivät Suomen luovuttavan heidät takaisin kotimaahansa, mikäli he tänne tulisivat.

Torosin nimekkäisiin pelaajiin kuului myös Frank Mahovlich, joka oli pelannut jo 20 kautta NHL:ssä ennen kuin siirtyi vuonna 1974 WHA:han ja Torosiin. Vuoden 1972 kiihkeässä Summit-sarjassa Neuvostoliittoa vastaan Kanadan maajoukkueessa pelannut Mahovlich oli Suomeen tullessaan jo 37-vuotias, mutta yhä kova pelimies. Kaudella 1975-76 hän oli joukkueensa kolmanneksi paras pistemies.

Torontolaisryhmän ikähaitarin toista ääripäätä edusti vasta 18-vuotias puolustajalupaus Mark Napier, jota hänen valmentajansa Bob Baun mainosti ”uutena Bobby Orrina”. Aivan Orrin saavutuksiin Napier ei ikinä urallaan yltänyt, mutta yli 1000 ammattilaisottelua hänellekin kuitenkin kertyi. Kaudella 1975-76 Napier iski WHA:n heikoimmassa joukkueessa pakkina peräti 93 tehopistettä – tosiaan vasta 18-vuotiaana. Seuraavalla kaudella pakki tykitti 60 maalia 80:ssa ottelussa! Napier siirtyi luonnollisesti lopulta NHL:ään, jossa hänen paras kautensa tuotti Montreal Canadiensin riveissä 40 maalia ja 41 syöttöpistettä.

wpg tor4Tamperelaiskatsojat olivat ilmeisesti havainneet, että Kanadan ammattimiehet olivatkin tavallisia puuronsyöjiä eivätkä mitään supermiehiä, sillä Torontoa saapui katsomaan enää reilut 5300 katsojaa. Pari päivää aiemmin Toros oli kuitenkin pyyhkinyt HIFK:lla jäätä lukemin 6-2. Tappara heitti edelleen maaliin Antti Leppäsen, Torontolla aloitti Les Binkley, mutta sovitusti pelin puolivälissä hän siirtyi sivuun ja Dave Tataryn siirtyi tolppien väliin.

Avauserä oli tasainen. Lou Nistico vei Toronton johtoon neljän ja puolen minuutin kohdalla, mutta kolme minuuttia myöhemmin Oiva Oijennus tasoitti. Ensimmäisessä erässä otettiin matsia myös hanskattomastikin, kun samainen Nistico haastoi Pertti Valkeapään hippasille ja saikin miehekkään vastuksen.

Toisessa erässä Tappara otti kahden maalin johdon, kun ensin Martti Jarkko maalasi ja Antero Lehtonen lisäsi johtoa Keijo Männistön syötöstä. Kanadalaisten kiri alkoi kuitenkin jo minuuttia myöhemmin Rick Foleyn osumalla ja kolmannessa erässä Toros käänsi homman jo 4-3-johdokseen. Maalintekijöinä toimivat Mahovlich ja Gord Titcomb.

Viisi minuuttia ennen loppua Keku Männistö tasoitti lukemiksi 4-4, mutta vain 13 sekuntia myöhemmin Bob D’Alvis vei Torosin uudelleen johtoon. Pelin viimeisestä maalista vastasi kuitenkin Tappara, kun Jukka Porvari teki Juha Silvennoisen syötöstä loppunumeroiksi 5-5.

Jetsin lailla myös Toros kehui Tapparaa. Ammattimiesten mukaan kirvesrinnat pelasivat erinomaisesti yhteen ja ampuivat paremmin kuin yksikään heidän aiemmin näkemänsä eurooppalaisjoukkue.

Tapparassa ei oltu yhtä ihastuneita torontolaisiin. Tampereella ammattilaisten pelityyliä kuvattiin törkeäksi mailasodaksi ja kiiteltiin, että onneksi Euroopassa kuitenkin pelataan omalla linjallaan eikä mennä mukaan kanadalaistyyliin.

9.9.1994 Tappara – Winnipeg Jets 2-8

wpg tor6Noin kaksikymmentä vuotta WHA-joukkueiden kohtaamisen jälkeen Tappara sai uuden maistiaisen kanadalaisammattilaisista. Nytkin vastassa oli Winnipeg Jets, mutta tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin suuri ja mahtava NHL.

Jets tuli Suomeen leireilemään ja osallistui samalla Hjallis Harkimon järjestämään turnaukseen, johon hänen oman Jokeri-joukkueensa ja paikallisvastustaja HIFK:n lisäksi kutsuttiin myös Tappara. Vuonna 1994 Tappara ei ollut SM-liigan ykkösjoukkueita, mutta Harkimo perusteli Tapparan valintaa yhdeksi joukkueeksi kirvesrintojen vahvalla kannatuspohjalla Helsingissä ja tietenkin Teppo Nummisella, Tappara-kasvatilla Jetsin riveissä.

Nummisen lisäksi Jetsin riveissä oli suomalainen supertähti Teemu Selänne, jonka ketjukaverit Keith Tkachuk ja Aleksei Zhamnov olivat myös kovassa nousussa NHL:ssä. Selänteen lisäksi suurimman suomalaishuomion joukkueessa varastivat kuitenkin puhtaasti tappelijan maineessa oleva parrunpätkä Tie Domi ja toinen kovanaama Kris King, jotka ylipäätään oli hankittu Jetsiin antamaan muun muassa juuri Selänteelle pelirauhaa.

Kun Domi sitten otti nyrkkimatsin harjoituksissa oman joukkuekaverinsa Neil Wilkinsonin kanssa, Suomen iltapäivälehdet olivat innoissaan ja kauhuissaan.

wpg tor7Tapparalla katsottiin olevan ottelussa jopa mahdollisuuksia voittaa NHL-joukkue, sillä Suomessa harjoituskausi oli jo pitkällä. Kirvesrinnoilla oli alla jo 17 harjoituspeliäkin, kun taas Winnipeg lähti peliin vain viiden jääharjoituskerran jälkeen.

Mutta lopulta niitä mahdollisuuksia ei niin hirmuisesti ollutkaan, sillä Tappara kunnioitti NHL-miehiä aivan valtavasti eikä uskaltanut pelata. Kovimpaan paikkaan joutui nuori puolustaja Jarkko Isotalo, joka taklasi ennakkoluulottomasti pariakin Jets-tähteä ennen kuin Kris King otti tiukemman katsekontaktin ja kyseli voimasanoilla höystettynä nuorukaiselta kuulumisia.

Pari erää numerot pysyivät ottelussa melko tasaisina (kumpikin erä 2-1 Jetsille), mutta päätöserässä Tappara katseli vierestä kanadalaisten iskevän neljä osumaa ja voittavan pelin lopulta 8-2. Jetsin ykköstykki oli sopivasti suomalaissuosikki Teemu Selänne, joka laukoi Jari Halmeen taakse neljä osumaa ja syötti vielä yhden. Aleksei Zhamnov keräsi 1+2 ja Keith Tkachuk syötti neljä maalia.

Tapparan kumpikin maali Tim Cheveldaen taakse oli vieläpä melkoinen onnenkantamoinen. Avauserässä puolustaja Tommi Haapsaari toimitti vain hätäisesti kiekon siniviivalta kohti maalia, jossa se tuurilla pomppasi Jets-pakki Deron Quintin luistimesta maaliin. Toinen Tappara-osumista syntyi alivoimalla, kun Jukka Ollila harppuunoi yksin hyökkäykseen ja laukoi siniviivalta pystykiekkoon kierteisen pörriäisen, joka yllätti Cheveldaen. Runkosarjassa 1994-95 Haapsaari ja Ollila kumpikin tekivät vain yhden maalin mieheen.

Tapparassa oltiin pettyneitä esitykseen. Janne Ojasen mielestä Jetsin viides maali päätöserän alussa katkaisi joukkueen selkärangan ja homma pääsi repsahtamaan. Valmentaja Boris Majorovin mukaan jäätapahtumia olisivat paremminkin kuvanneet suunnilleen lukemat 3-6 kuin nyt nähdyt rökälenumerot.

Pettynyt taisi olla myös Hjallis Harkimo, jonka NHL-turnaus jäi vaille odotettua ja toivottua huipennusta. Jets hoiteli oman osuutensa ”välierissä” voittamalla Tapparan, mutta Jokerit hävisi yllättäen oman ottelunsa HIFK:lle, joten käsikirjoitettua Jokerit-Jets -kohtaamista ei nähtykään. Tappara vieläpä nuiji Jokerit pronssikamppailussa rankkarikisan jälkeen 6-5 – johdettuaan varsinaisella peliajalla ensin jo 5-1 – ja finaalissa Jets kukisti IFK:n 5-3.

28.9.2009 Tappara – Florida Panthers 3-2 vl

15 vuotta ison Winnipeg-tappion jälkeen Tappara sai ensimmäistä kertaa itse isännöidä oikeaa NHL-seuraa. Syksyllä 2009 Florida Panthers vieraili Suomesa NHL Premiere -tittelin alla ja kohtasi Tapparan ja Jokerit.

Hakametsään Panthers saapui syyskuun 28. päivä 2009 ja koki yllätystappion kirvesrintoja vastaan. Panthers, Chicago Blackhawks ja St. Louis Blues olivat yhtä aikaa Euroopassa, ja yhteensä pelaamistaan kuudesta ottelusta eurooppalaisjoukkueita vastaan ne hävisivät kaksi. Tapparan lisäksi sveitsiläinen ZSC Lions onnistui voitossa kaadettuaan Blackhawksin.

Panthers ei ollut NHL:n kuumipia joukkueita 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tampereelle tullessaan se oli jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle kahdeksan kertaa peräkkäin. Sen kokoonpanossa ei myöskään ollut mitään supertähtiä, vaikka totta kai lukuisia NHL:ää seuraavalle yleisölle tuttuja nimiä olikin. Tamperelaisille tutuin nimi oli Ilves-lähtöinen puolustaja Ville Koistinen.

Hakametsässä oli 6203 katsojaa, kun kiekko putosi jäähän. Tappara aloitti maalissaan Harri Säteri, Floridalla tolppien välissä oli Scott Clemmensen.

NHL-vieraat aloittivat maalinteon yhdeksännellä minuutilla ylivoimalla, kun Nathan Horton ohitti Säterin. Vain puoli minuuttia myöhemmin Tappara kuitenkin tasoitti, kun nuori Tomi Peltonen kaatoi Panthers-pakin maalin takana ja tuikkasi vanhanaikaisella kiekon ohi hölmistyneen Clemmensenin.

Maalittoman toisen erän jälkeen Panthers meni uudelleen johtoon kolmannen erän alussa. Pelin puolivälissä kirvesrinnat olivat sovitusti vaihtaneet maaliin Mika Lehdon, jonka Mike Duco onnistui nyt ohittamaan. Viisi minuuttia myöhemmin Tappara pääsi kahden miehen ylivoimalle ja tasoitti. Timo Koskela syötti, ja Jyri Junnila laittoi kiekon varmasti sisään.

Maalittoman jatkoajan jälkeen voittaja ratkaistiin voittolaukauskilpailussa. Viisi ensimmäistä laukojaa eivät onnistuneet. Floridalta Lehdon ohittamista turhaan yrittivät Koistinen, Steven Reinprecht ja Michael Frolik. Tapparan kaksi ensimmäistä laukojaa olivat Lee Goren ja Koskela. Kisan kuudentena ja Tapparan kolmantena laukojana oli ex-NHL-mies Ville Nieminen, joka harhautti Clemmensenin mailakäden puolelle ja upotti kiekon sisään.

Voitto oli Tapparan ensimmäinen Pohjois-Amerikan ammattilaisjoukkueita vastaan, Toisessa Suomen-ottelussaan Panthers kaatoi Jokerit 4-2.

– Jos olisin Tapparan valmentaja, olisin ylpeä pelaajistani, Florida-valmentaja Peter DeBoer kehaisi pelin jälkeen.

– Me ollaan nyt kai vähän niin kuin NHL-tasoa, naureskeli puolestaan Tappara-sankareihin kuulunut maalivahti Harri Säteri, joka kahdeksan vuotta myöhemmin teki NHL-sopimuksen juuri Panthersin kanssa.

NHL Premiereä vuonna 2009 oli katsomassa myös silloin 14-vuotias Aleksander Barkov, jonka Panthers varasi neljä vuotta myöhemmin koko NHL:n toisella varausvuorolla. Hänestä kasvoi seuran johtotähti, jonka esimerkin mukaan Panthersille kelpasivat muutkin Tappara-taustaiset pelaajat. Kesällä 2017 Panthers teki sopimukset niin Säterin, kirvesrinnoissa 2017 Suomen mestaruuden voittaneen Sebastian Revon kuin 2017 Liigan pistepörssikärjen, Barkovin hyvän ystävän, Henrik Haapalankin kanssa.

Ammattilaisia ne Neuvostoliitossakin

Toki Tappara on kohdannut muitakin täysammattilaisjoukkueita jo ennen niitä aikoja, jolloin Euroopassakin pelaajat jättivät päivätyönsä ja siirtyivät ansaitsemaan leipäänsä kiekkoilijoina. Varsinkin edesmenneessä Neuvostoliitossa Moskovan ZSKA:n joukkue oli puhdasverinen ympärivuotisesti ja -vuorokautisesti harjoitteleva ammattilaissakki, vaikka virallisesti toisin kerrottiinkin.

ZSKA:n Tappara kohtasi monta kertaa 1970- ja 1980-luvuilla. Lopputulos oli lähes aina tappio suunnilleen 0-6-lukemin, mutta elokuussa 1977 Tappara oli järjestää suuryllätyksen ja pudottaa moskovalaiset Euroopan Cupista. Se yllätys jäi kuitenkin yhden rankkarimaalin päähän. Ja se taitaa muutenkin olla ihan oma lukunsa Tapparan historiassa.