Tapparan maalivahtivalmentaja Aki Näykki oli päättyneellä kaudella monessa mukana. Sesonki kirvesrinnoissa päättyi Suomen mestaruuteen, jonka jälkeen 44-vuotias kempeleläinen oli mukana voittamassa Suomen jääkiekkohistorian viidettä maailmanmestaruutta Sveitsissä. Kauteen mahtuivat myös helmikuussa järjestetyt talviolympialaiset. Näykki kertoo kattavassa haastattelussa monipuolisesta työnkuvastaan seurassa, mestaruuden voittamisesta sekä ajatuksistaan tulevaa sesonkia koskien.

Aki Näykki siirtyi Tapparan maalivahtivalmentajaksi kesällä 2019. Hän oli tuolloin tuore Sveitsin mestari, kun Tapparan tuore päävalmentaja Kari Jalonen luotsasi National Leaguen runkosarjan voittaneen SC Bernin seurahistoriansa 16:nteen mestaruuteen. Näykki on ollut sinioranssiessa monessa mukana, mutta hänen päätyönsä on aina ollut joukkueen maalivahtivalmentajana. Työnkuva on hyvin laaja.

–Tavallisena työpäivänä menen joskus aamuseitsemän jälkeen hallille. Se mitä sitten tehdään, riippuu paljon edellisistä päivistä, että onko pelattu vai ei. Mahdollisesti katson aiempien pelien videoita, suunnittelen maalivahtien harjoitusosioita ja työstän heidän tavoiteasetteluaan. Suunnittelen lisäksi maalivahtien päivän fysiikkaharjoittelun ja koko joukkueenkin harjoittelua yhdessä muun valmennustiimin kanssa. Se vaihtelee tosi paljon riippuen ihan päivästä: ollaanko pelattu edellisenä päivänä vai onko peli seuraavana päivänä. Jos peli on tulossa, niin katselen vastustajan ylivoimia, rankkareita ja sen sellaisia. Yritän myös aina pitää päivittäisen työni enemmän kiinni maalivahtien kokonaisvaltaisessa kehittämisessä kuin missään irrallisessa yksittäisessä vastustajassa, Näykki kertoo työstään.

–Suunnittelun jälkeen on sitten mahdollisesti maalivahtien fysiikkaharjoitusten vetäminen. Jäälle maalivahdit menevät aina 30 minuuttia ennen muuta joukkuetta. Olen mukana myös joukkueharjoituksessa ja vedän niin sanottua maalintekoklinikkaa harjoitusten jälkeen kenttäpelaajille.

Itse maalivahtivalmennus kuulostaa maallikon korvaan varsin haastavalta. Miten kukaan voi opettaa ihmistä torjumaan pieniä kiekkoja, jotka syöksyvät kohti valtavalla nopeudella? Tähän vaaditaan ammattilaisen kuvailua.

–Kaikkihan maalivahtivalmennuksessa perustuu isommassa kuvassa maalivahtien omien tavoitteiden asettamiseen ja siihen, mitä he haluavat saavuttaa ja mihin he haluavat mennä kokonaisvaltaisesti niin ihmisenä kuin urheilijana. Sitten siihen tulee maalivahdilla yksittäisen pelin suorittaminen ja valmistautuminen ja valmentajalla valmentaminen.

–Yritämme mennä sillä lailla, että yksi yksittäinen huippupeli ei nosta liian korkealle, ja yksi epäonnistuminen ei laske liian matalalle. Yritämme mennä tasaisen rauhallisella linjalla maalivahtien tavoitteiden mukaan. Ne tavoitteet eivät niinkään ole ulkoisia tulostavoitteita, vaan sisäsyntyisiä ja oman pelaamisen pieniin asioihin keskittymistä. Peliin mennessä pelaaja voi keskittyä niihin ja yrittää saada niitä asioita näkyviin suorituksessa. Yksittäinen peli on osa päivittäistä oppimista ja kehittymistä, Näykki kuvailee vaativaa tehtäväänsä.

Edellisen osion perusteella Näykillä todella riittää työtä maalivahtivalmennuksen kanssa, mutta mukaan mahtuu myös runsaasti muuta tehtävää. Pelien aikana hän istuu katsomossa ottaen talteen videoita pelaajien suorituksista. Lisäksi hän on yhteydessä penkin takana olevaan valmennustiimiin, jos aihetta on esimerkiksi maalitilanteen haastoon. Kaiken kukkuraksi Näykki toimii Tapparan joukkueenjohtajana.

–Koetamme tilastoida maalintekemiseen liittyviä asioita ja sen kautta pohtia, millä tavalla teemme maaleja. Sen jälkeen voimme auttaa pelaajia keskittymään oikeisiin asioihin, jotta he pystyisivät tekemään niitä maaleja. Autamme heitä pelaamaan maalivahtia vastaan. Joskus se tarkoittaa sitä, että feikataan laukausta hiukan eri paikkaan, joskus muokataan laukauksen lähtökulmaa. Maalivahtivalmentajien pitäisi olla hyviä osaajia myös siinä maalien tekemisessä.

–Joukkueenjohtajan hommia teen myös. Siihen kuuluvat päivittäiseen urheiluun liittyvät asiat ja niiden organisointi. Tila- ja ruokailuvaraukset, sekä matkustamiseen liittyvät asiat ovat meikäläisen heiniä. Sitten on myös videovalmennusta pelin aikana. Siihen kuuluu pelin tägääminen tietyissä tilanteissa, eli pelitilanteiden ottaminen ylös videolle, ja haastotilanteet, Näykki kertoo.

Pelin aikana hänen päätyönsä, maalivahtivalmentaminen, jää sivualalle.

–Maalivahtivalmentamista pelin aikana, ainakaan sellaista vuorovaikutuksellista, ei ole. Joskus nuorempana kävin aina erätauolla sanomassa maalivahdille jotain, kun koin, että se on valmentamista. Sitten vähän kokeneempi Ari Hilli sanoi, että ei siellä välttämättä tarvitse käydä, koska maalivahti kuitenkin itse torjuu niitä kiekkoja, kempeleläinen paljastaa.

Päättynyt kausi oli Tapparalle ja Näykille ikimuistoinen. Seura vietti 70-vuotisjuhlakauttaan, joka päättyi parhaalla mahdollisella tavalla Suomen mestaruuteen. Näykki kertoo, että menestyksen salaisuuksia olivat erinomainen yhteishenki ja vahva tamperelaisuus.

–No olihan se tietty upea kausi. Kieltämättä sitä tuli jo syksyllä mietittyä, että nyt on aika erityinen joukkue, koska siinä oli niin paljon pirkanmaalaisia pelaajia ja tamperelaisien seurojen kasvatteja. Se toi sellaisen valtavan yhtenäisyyden ja tavallaan perhejutun sinne pukukoppiin ja joukkueeseen. Siihen kun lisää ihan huikeat tyypit ulkomaalaispelaajista alkaen, niin joukkue oli todella yhtenäinen. Se jotenkin paistoi siitä ihan alusta alkaen. Tosi harvoin näkee, että kaikki mitä he tekivät, olivat he sitten urheilemassa tai pitämässä hauskaa keskenään, niin koko joukkue oli aina mukana.

–Huippujoukkue, kun katsoo myös pelillisesti. Joukkueen roolitus onnistui todella hyvin. Oli paljon taitoa, ja sen vastapainoksi paljon fyysisyyttä, hyvää puolustuspeliosaamista ja alivoimapelin osaamista. Mutta yhtenäisyys tulee silti ensimmäisenä, lähtien joukkueesta. Vahva Tappara-perhe näkyi siinä porukassa. Olen kiitollinen, onnekas ja etuoikeutettu, että sain olla tuollaisessa joukkueessa mukana ja tehdä töitä tällaisessa organisaatiossa, missä menestyminen on mahdollista, Näykki myhäilee.

Joukkue näytti kulmahampaansa myös playoffseissa. Tappara oli parhaimmillaan tiukimmissa mahdollisissa paikoissa, jonka takana oli kova henkinen kantti. Häviäminen ei ollut vaihtoehto.

–Playoffsit osoittivat joukkueen vahvan yhtenäisyyden. Vaikeudet, missä oltiin etenkin Ilves-sarjassa ja KooKoota vastaan. Sisukkuus ja venymiskyky olivat joukkueessa valtaisat. Playoffseissa joukkue ei suostunut häviämään, joka kuvaa varmaan heitä kaikista parhaiten. Se on hyvä osoitus henkisestä voimavarasta.

Näykki muistaa myös kiitellä omaa tiimiään.

–Se täytyy myös mainita viime kauden ruotsalaisvalmennustiimistä, että oli uskomattoman hauska kausi. Kova ikävä on heitä jo nyt, hän kertoo haikeana.

Joukkueen menestymisen lisäksi pelaajat laittoivat tauluun sellaisia numeroita, joita ei Tapparan 70-vuotisessa historiassa oltu päästy todistamaan kertaakaan aiemmin. Merkittävimmistä seuraennätyksistä vain yhden kauden maaliennätys jäi uupumaan. Näykki kertoo, että valmentajat Rikard Grönborgin johdolla valoivat uskoa pelaajistoon.

–Hienoa tottakai heidän puolestaan. Päävalmentajan suuntaan menee myös hatunnosto siitä, millä tavalla hän onnistui rohkaisemaan Benjaminia, Joachimia ja kaikkia muitakin pelaajia pelaamaan rohkeasti ja hyökkäysvoittoisesti. Se toi tietty aika paljon paikkoja myös omaan päähän, mutta hienoa, että he saivat niin kovia pistesuorituksia. He ovat aika lahjakkaita pelaajia menemään urallaan myös seuraavalle portaalle.

Mestaruusjuhlat kuitenkin katkesivat Sveitsiin suunnanneelta Näykiltä todella nopeasti. Noin 16 tuntia Liigan finaaleiden seitsemännen ottelun päätössummerin jälkeen hän löysi itsensä Zürichista, jossa hän veti Leijonien MM-joukkueelle ensimmäisiä harjoituksiaan. Edeltävänä yönä hän ehti nukkua omien sanojensa mukaan noin puolitoista tuntia. Hän kuvailee rykäisyä jälkikäteen varsin raskaaksi, vaikka se ei siltä silloin tuntunutkaan.

–Olihan se sillä lailla raskasta. Varmaan senkin huomaa parhaiten sitten kauden jälkeen. Aikalailla henkisesti kaiken antaneena siinä on. Muilla saattoi olla joku pidempi viikonloppuhuili, kun itse olin Leijonien mukana. Mutta eihän sitä siinä sillä lailla ajattele, sehän on aivan ääretön etuoikeus ja kunnia, että saa olla Suomen A-maajoukkueessa ja edustaa isänmaata. Urheilumaailmassa on vaikea kuvitella siitä suurempaa kunniaa. Enemmänkin maajoukkueessa työskentelystä saa kauden aikana sellaista henkistä pääomaa, energiaa omaan arkeen ja valtavasti uusia ideoita ja näkemyksiä työntekoon Euroopan ja maailman kärkipelaajien kanssa olympialaisissa ja MM-kisoissa. Siinä on uskomattoman hieno paikka oppia valmentajana uutta ja tulla paremmaksi valmentajaksi. Maajoukkueessa saa tehdä töitä todella kovien valmentajien kanssa, ja se on älyttömän antoisaa.

Näykille kausi 2026-27 on jo hänen kahdeksantensa Tapparassa. Joukkueen koko valmennustiimi on häntä ja Ville Niemistä lukuunottamatta mennyt täysin uusiksi, kun jatkossa Näykin vanha työkaveri Kari Jalonen luotsaa joukkuetta päävalmentajan roolissa. Tulevaan kauteen kempeleläisvelho lähtee intoa puhkuen.

–Tosi hyvä fiilis, ehdimme jo hetken tehdä töitä yhdessä tiimin kanssa. Olen aiemmin tehnyt ”Kojon” kanssa yhden kauden töitä Bernissä, ja olemme pitäneet sen jälkeen tiiviisti yhteyttä. Bernin vuoden jälkeen on ollut sellainen fiilis, että saisinpa vielä tehdä hänen kanssaan töitä. Siinä on todellinen huippuvalmentaja, hieno johtaja ja hänen tiimissään on kunnia saada tehdä töitä. Ollaan varmasti taas siinä, että joka ikinen kivi käännetään yhdessä. Hirmuhieno tiimi, erittäin työteliäitä ja hyviä ihmisiä. Meillä on hyvä työmoraali ja pidämme hauskaa yhdessä, Näykki hykertelee.

Päävalmentaja Jalosta Näykki kuvailee viimeisen päälle ammattimaiseksi valmentajaksi.

–Hän on todella ammattitaitoinen, ja hän paneutuu asioihin aivan viimeisen päälle. ”Kojo” osaa luoda pelaajille sellaisen ilmapiirin, missä heidän on hyvä keskittyä siihen, että he pystyvät olemaan parhaita versioita itsestään.

Jalosen tapaan valmennustiimiin uusina niminä liittyneet Fredrik Norrena ja Matti Tiilikainen keräävät niin ikään kehuja Näykiltä.

–He ovat huippuammattilaisia, hyvin asiansa osaavia ja miellyttäviä ihmisiä työkavereina. Itselle maalivahtivalmentajana on kiva, että ”Norre” on mukana entisenä huippumaalivahtina. Hän pystyy vähän tukemaan ja auttamaan minua työssäni. Tiilikainen on armottoman kova ammattilainen, jonka kanssa on hienoa päästä tekemään yhdessä töitä, Näykki kertoo kaksikosta.

Tulevan kauden valmennustiimin kenties mielenkiintoisin nimi on kaikille tuttu Kristian Kuusela, jolle valmennuspesti on ensimmäinen Liigassa. Hänestä on Näykin mukaan kasvamassa todellinen huippuvalmentaja.

–Krissellä on oman parhaansa tekemiseen ja voittamiseen sellainen tinkimätön asenne, joka hänellä oli pelaajana. Hänelle kelpasi vain se, että kaikki oli tehty niin hyvin kuin osataan ja että vaatimustaso oli korkealla. Hänestä on kasvamassa huippuvalmentaja. Oli ilo saada olla hänen kanssaan samassa joukkueessa, kun hän vielä pelasi. Hän ymmärsi peliä erittäin hyvin ja näki pelin todella monta siirtoa edemmäs. Jos hän pystyy tuomaan samaa viisautta pelaajille, niin se on todella iso arvo meidän joukkueelle, Näykki toteaa.

Tulevan kauden joukkuetta maalivahtivalmentaja kuvaa seuraavin sanoin.

–Ahkera, työteliäs, nöyrä ja Tapparan arvojen mukainen joukkue. Teemme asiat niin hyvin kuin osaamme ja katsotaan, mihin se riittää. Haluamme tulla paremmiksi, sekä kehittyä ja oppia joka päivä. Se tuo meille hyvää. Arjen työnteosta nauttiminen ja vahva urheilullisuus on meidän juttumme.

Näykki viettelee juhannusta Keski-Suomessa maaseudulla.

–Nyt olen Kannonkoskella, Keski-Suomessa ja äitini kotitilalla. Täällä vietellään kesää vanhalla maatilalla, 1800-luvun lopulla rakennetussa paikassa. Täällä riittää kaikennäköistä tekemistä. Metsän istuttamista tässä on ainakin tiedossa. Nautimme tästä juhannuksesta tietysti muutenkin, kuin maatilan työnteon merkeissä. Upeaa olla maaseudun rauhassa, hän tunnelmoi.

Lopuksi Näykki lähettää juhannusterveisensä Tapparan kannattajille.

–Iso kiitos kaikille siitä tuesta, jonka olette joukkueelle antaneet. Se on äärimmäisen korvaamatonta. Joukkue näytti luonnetta kovissa paikoissa, mutta myös kannustus kovissa paikoissa oli todella hienoa ja joukkuetta vahvistavaa. Se on äärimmäisen arvokasta. Muistetaan pitää meidän upeasta ja hienosta Tappara-perheestämme huoli kaikki yhdessä. Se ei ole itsestäänselvyys. Muistetaan pitää myös kaikki itsemme nöyränä, sekä kunnioittaa ja arvostaa sitä, mitä me olemme saaneet kokea Tapparan matkassa. Kunnioitetaan ja arvostetaan paljon myös muita ihmisiä. Pidetään huoli, että me pystymme olemaan samanlaisia ihmisiä myös jatkossa. Toivottavasti näemme mahdollisimman monen kanssa ensi kaudellakin!