KORONAKAUSI 2 KATKAISI MITALI-PUTKEN – SILTI SYNTYI ENNÄTYS

Tapparan seitsemän vuoden mittainen mitaliputki katkesi, mutta se pelasi kuitenkin jo kahdeksannen kerran peräkkäin mitalipeleissä neljän parhaan joukossa. Yksikään joukkue ei ole pystynyt samaan playoff-sarjojen aikakaudella vuodesta 1976 lähtien. Kesken jäänyttä edelliskautta ei lasketa mukaan tällaisiin putkilaskelmiin.

Koronapandemian katkaiseman kauden jälkeen tämä kausi pyrittiin pelaamaan normaalisti 60 runkosarjaottelun ja vakiintuneen 10 joukkueen pudotuspelikaavion mukaisesti. Lopulta joukkueiden koronakaranteenit estivät kaikkien otteluiden pelaamisen, ja vain Lukko sai täyteen kaikki 60 runkosarjapeliä. Vähiten pelasi HIFK, 50 ottelua, ja sen menetetyissä peleissä oli mukana ihan aito luovutuskin, kun se ei halunnut laittaa koronataudin runtelemaa joukkuettaan Kärppiä vastaan heti karanteeniajan jälkeen. Liigan poikkeussäännöt sallivat Kärpille luovutusvoiton. Tappara menetti runkosarjastaan yhden paikalliskotiottelun, kun sen aikaan Ilves oli karanteenissa. Myös playoffit pelattiin lyhennetysti: sarjavoitot sai jo kolmella otteluvoitolla.

Tapparallakin oli omat koronaongelmansa ja -kohunsa kauden aikana. Kohu koski U20-joukkueen koronasääntöjen vastaista treenaamista, josta seura sai isot sakot. Kokoonpano-ongelmia puolestaan toi helmikuussa pelattu maajoukkueturnaus, jonka takia neljä Tappara-pelaajaa ensinnäkin istui sivussa peruskaranteenit, mutta pari pelaajaa myös sairastui. Heistä Valtteri Kemiläinen oli sivussa lähes kaksi kuukautta ja Dominik Hrachovinakin kuukauden. EHT-katastrofin ulkopuolella myös joukkueen johtohahmoista Kristian Kuusela missasi koronatartunnan vuoksi 10 ottelua, ja Jukka Peltola altistumiskaranteenin takia seitsemän ottelua.

Kausi aloitettiin kovin yleisörajoituksin, joissa halleihin sai ottaa kokonaiskapasiteettiin verrattuna noin puolet ja heidätkin oli pitänyt karsinoida erillisiin lohkoihin. Hakametsään maksimiksi tuli 4500 katsojaa, joka kuitenkin saavutettiin vain yhdessä paikallispelissä. Joulukuun puolivälissä yleisön pääsy halleihin kiellettiin kokonaan ja loppukausi pelattiin käytännössä tyhjille katsomoille, mitä nyt pudotuspeleissä rajoituksia kierrettiin ravintolapykälien mahdollistamana ja halleihin saatiin joitain kymmeniä tai satoja katsojia, kunhan he olivat ravintolatiloissa.

Näkyvä koronakauden merkki oli myös pelaajille joulukuusta eteenpäin määrätyt kokopleksit, joiden väitettiin vähentävän tartuntoja ja estävän koko joukkueiden karanteenit, jos yksi tai pari pelaajaa saisi tartunnan. Niin ei kuitenkaan käytännössä käynyt, eivätkä pleksit olleet juurikaan estämässä mahdollisia tartuntojakaan, kun niiden ilmanottoaukoista olisi voinut syöttää vaikka appelsiinilohkoja saati sitten viruksia. Vaihtopenkeillä huoltajat ja lääkärit joutuivat pitämään hengityssuojainta, mutta valmentajien ei tarvinnut.

Koronaan liittyi myös syyskauden erikoisuus, kun kotimaiset NHL-pelaajat hakeutuivat Liigaan lainasopimuksilla kun Pohjois-Amerikan kausi oli alkamassa niin myöhään. Tappara ei NHL-lainoja ottanut, mutta joillakin joukkueilla niitä oli jopa puolenkymmentä.

Mitaliputki siis katkesi tappioon pronssiottelussa. Kultamitalit vei Lukko, jolle mestaruus oli historian toinen 58 vuoden tauon jälkeen. Finaaleissa kaatui TPS. Pronssia vei HIFK.

Joukkueeseen paluumuuttajia ja tšekkejä

Tappara lähti Hakametsän viimeiselle kokonaiselle kaudelle johtovaihdoksella, jossa urheilujohtaja Jussi Tapola otti nyt päävalmentajuuden, ja edellisvuosien valmentaja Jukka Rautakorpi vaihtoi urheilujohtajaksi. Pelaajiston ykköshankinta oli ehdottomasti kahden KHL-kauden jälkeen paluun tehnyt Jukka Peltola.

Muuten miehistöä oli lähdetty vahvistamaan tšekkipelaajilla, joita sisään tuli kerralla peräti neljä: vanha tuttu maalivahti Dominik Hrachovina teki paluun, ja uusia miehiä olivat puolustaja Michal Moravčík sekä hyökkääjät Michael Špaček ja Jiří Smejkal. Puolustukseen tuli lisäksi paluumuuttaja Blake Parlett, Pelicansista tullut nuori Santtu Kinnunen ja ruotsalainen tryout-pelaaja Eric Norin. Lisäksi organisaatioon hankittiin muutama nuori hyökkääjä, joista Kärppien junioreista tullut Petteri Puhakka otti ensimmäisenä liigapaikan.

Norin ei saanut sopimusta ja myös Špačekista luovuttiin jo 18 liigapelin jälkeen, vaikka tehoja oli syntynyt ihan hyvin. Loppukaudesta myös Olavi Vauhkonen päästettiin takaisin Sportiin. Kaventunutta hyökkäystään Tappara vahvisti vain siirtorajalla Topi Nättisellä, jolle ei kuitenkaan ollut tarjolla paljoa vastuuta. Hyökkäyksestä uutena miehenä kärkipaikan otti Kristian Tanus, kun Lassi Vanhatalolle, Kasper Simontaipaleelle ja U20-sarjan pisterohmulle Jere Henrikssonillekin tuli jopa odotettua enemmän vastuuta. Puolustukseen hankittiin kauden aikana kovan luokan vahvistus Maksim Matushkin.

CHL peruuntui – Liigassa runkosarjan nelossija ratkesi viimeisessä pelissä

Champions Hockey Leaguen kausi jouduttiin peruuttamaan kokonaan eri maiden erilaisten koronarajoitusten ja kaikkien muiden hankaluuksien vuoksi. Tällä kaudella Hakametsässä olisi nähty kaksi CHL-joukkuetta, kun Ilveskin oli ensimmäistä kertaa yltänyt mukaan sarjaan.

Tavallisten harjoituspelien lisäksi Tappara osallistui pitkästä aikaa perinteiseen Pitsiturnaukseen ja oli yhtenä viidestä joukkueesta käynnistämässä uutta harjoituskauden sarjaa nimeltä 3v3 Super Series. Siinä Tappara, HIFK, Kärpät, Ilves ja TPS ottivat toisistaan mittaa liigan jatkoaikojen tapaan kolmella kenttäpelaajalla pelattavissa miniotteluissa (2 x 10 min). Ihan lupaavasti alkanut sarja kariutui kuitenkin finaaliturnaukseensa, kun Helsingin jäähallissa puhkesi jäädytysputki ja pelit jäivät pelaamatta. Tiivis ottelukalenteri ei sallinnut uutta pelipäivää turnaukselle ja sarjan paremmuutta ei ratkaistu.

Liiga alkoi Tapparan kohdalla varsin vaihtelevasti ja jopa alakanttiin, mutta tammikuussa hiukan ennen runkosarjan puoltaväliä kirvesrinnat ottivat koko Liigan kauden pisimmän voittoputken yhdeksällä peräkkäisvoitollaan ja nousivat mukaan kärkipään kamppailuun. Siellä se pysyikin pitkään, kunnes koronapoissaolojen rasittamana se alkoi pudota. Lopulta tilanne äityi niin pahaksi, että ennen runkosarjan viimeistä kierrosta Tapparan runkosarjasijoitus saattoi vaihtua mihin tahansa nelospaikan ja peräti yhdeksännen sijan välistä – siinä vaiheessa sijoituksia ratkottiin jo pistekeskiarvolla, johon oli tasaisessa sarjassa täytynyt tuoda jo kolmaskin desimaalinumero mukaan erottamaan joukkueita. Tappara voitti Kärpät tuossa viimeisessä pelissään ja oli runkosarjassa neljäs.

Tappara teki Liigassa toiseksi eniten maaleja Lukon jälkeen, mutta päästetyissä maaleissakin se oli Liigan viidenneksi huonoin – tässä toki eri ottelumäärät ja niiden mukaan laskettu keskiarvo saattaisi hiukan kohentaa sijoitusta. Paikallisottelutkin sujuivat toista kautta peräkkäin sangen huonosti, kun viidestä ottelusta tuloksena oli vain yksi voitto.

Tappara ja Lukko jälleen kerran playoffseissa vastakkain

Playoffien puolivälierissä Tappara sai vastaansa KalPan. Pudotuspelit pelattiin paitsi lyhennettyinä paras-viidestä -sarjoilla myös ensimmäistä kertaa niin, että paremmin sijoittunut pelasi ensin kaksi kotiottelua peräkkäin ja vasta sitten mentiin kahdeksi peliksi toiselle paikkakunnalle. Tarvittaessa viides ottelu pelattaisiin tietysti jälleen ensimmäisellä paikkakunnalla.

Tappara ja KalPa pelasivat neljä ottelua, joista kaikki päättyivät yhden maalin erolla. Tapparan jalkapallomaisen 1-0 -kotivoiton jälkeen kuopiolaiset ryöstivät kotiedun itselleen voittamalla toisen Tampereen-pelin jatkoerässä 4-3. Siirryttiin Kuopioon, jossa Tappara voitti molemmat pelit ja vei koko sarjan. Kummassakin pelissä kapteeni Peltola teki voittomaaliksi jääneen johto-osuman kolmannen erän alkupuoliskolla.

Välierissä Tapparalle osui Lukko, jonka se oli kohdannut seitsemien edellisten playoffien aikana joko välierissä tai puolivälierissä peräti viidesti ja voittanut joka kerta, kuten oli tehnyt myös joukkueiden kahdessa aiemmassa keskinäisessä playoff-sarjassa kauan sitten. Tällä kertaa Lukko pääsi Tappara-peikostaan eroon ja eteni finaaleihin.

Ensimmäisessä Raumalla pelatussa pelissä Lukko meni avauserässä kahden maalin johtoon, joka kesti pitkälle kolmanteen erään, kunnes Petteri Puhakka kavensi alivoimalla ja Valtteri Kemiläinen tasoitti kolme ja puoli minuuttia ennen loppua. Lukko kuitenkin voitti jatkoerässä Mikko Petmanin osumalla. Pelin jälkeen nähtiin irvokas episodi, kun Lukon Antti Saarela löi voittoa juhliessaan kiekon pois Maksim Matushkinin lavasta ja tämä kopautti häntä omalla mailallaan säärisuojukseen. Vaikka isku ei ollut erityisen kova, Saarela myi filmauksellaan tilanteen aina kurinpitoa myöten niin, että Matushkin sai yhden ottelun pelikiellon.

Tappara voitti toisen pelin Raumalla. Lukko meni taas alussa johtoon, mutta Lassi Vanhatalon maali tasoitti vain 10 sekuntia myöhemmin. Toisessa erässä Charles Bertrand vei kirvesrinnat ylivoimalla johtoon ja se kesti loppuun saakka. Santtu Kinnunen ja Peltola kaunistelivat numeroiksi 4-1 kahdella tyhjiin tehdyillä maaleilla. Lukko kuittasi Tapparan voiton heti ensimmäisessä Tampereen ottelussa samoin selvin numeroin 4-1.

Neljäs ottelu meni ilman maaleja aina toisen erän viimeisille sekunneille saakka, kunnes Tappara viiden minuutin ylivoiman aikana sai kahden jalan kautta pompanneella laukauksella kiekon maaliin. Lukko kuitenkin haastoi osuman ja lopulta se hylättiin, kun Patrik Virran luistin osui maalivahti Lassi Lehtisen mailaan maalivahdin alueen ulkopuolella mutta liukui siitä alueelle. Maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuutta torjua pomppukiekkoa, jonka sijainnista hän ei enää edes tiennyt. Kolmannen erän alussa onnistui Lukko. Myös tässä maalitilanteessa maalivahtia eli Christian Heljankoa lyötiin mailalla maalivahdin alueella ja Tapparakin haastoi. Tällä kertaa tulkinta oli kuitenkin, ettei maalivahdin häiritseminen vaikuttanut hänen työskentelyynsä ja osuma hyväksyttiin. Se jäi pelin ainoaksi maaliksi ja Lukko jatkoi finaaleihin.

Tapparan hylätty maali jäi ikäväksi sivumauksi sarjaan, sillä se olisi selkeästi pitänyt hyväksyä. Isossa kuvassa Lukko oli kuitenkin sarjassa parempi, eikä sen yhden mahdollisen johtomaalin vaikutus ole muuta kuin jossittelua.

Pronssipelistä tuli karmiva näytelmä, kun Tappara kyllä ilmoittautui Helsingin jäähalliin, mutta ei pelaamaan tai yrittämään mitalia. HIFK takoi peräti seitsemän maalia pelin 25 ensimmäisen minuutin aikana ennen kuin antoi haluttomalle vastustajalleen armoa. Peli päättyi lopulta karmein lukemin 7-1.

Anton Levtchi paras pistemies

Seitsemän Tappara-kautensa aikana viidesti joukkueen sisäisen pistepörssin voittanut ja kolme edellistä titteliä napannut Kristian Kuusela jäi nyt kakkoseksi kolmella pisteellä, kun Anton Levtchin 16+29=45 oli eniten joukkueesta. Kumpikin missasi kauden aikana kymmenen ottelua. Maalintekijöistä ykkönen oli 21 kertaa osunut Patrik Virta, jonka runkosarjaan mahtui myös yksi superottelu Jyväskylässä, kun hän keräsi tehopisteet 4+1 Tapparan voittaessa 5-2.

Vasta 20-vuotias Kristian Tanus tehoili komeasti 13+20=33. Puolustajista Valtteri Kemiläinen kärsi taas epäonnesta pakkien pörssivoittojen ja -ennätysten tavoittelussa, mutta iski taas 31 pelissä komeasti 11+14=25. Hän teki kahden kuukauden koronatauon jälkeen paluun kauden viimeiseen paikallispeliin ja laukoi siinä heti Tapparan kaksi ensimmäistä maalia. Kesken kauden tullut Maksim Matushkin aloitti hurjalla tahdilla tehden jopa yli pisteen per peli ja keräsi lopulta 30 otteluun 4+19=23.

Nuoren Santtu Kinnusen kausi oli onnistunut ja pakkitehot 5+14=19 ilman ylivoimaa loistavat. Kauden aikana Lassi Vanhatalo, Petteri Puhakka, Kasper Simontaival ja Jere Henriksson kaikki tekivät ensimmäiset liigamaalinsa.

Maalissa Christian Heljanko otti loppukaudesta selvän ykkösvahdin paikan. Dominik Hrachovinan etukäteen iloittu paluukausi kulki koko ajan synkän pilven alla niin torjuntatilastollisesti kuin vähän koronajuttujenkin vuoksi. Kolmosmaalivahti Kari Piiroinenkin pääsi pelaamaan kaksi ottelua.

Pudotuspelit sujuivat joukkueen kärjeltä surkeasti; vain 4+4 kerännyt ykköspistemies Peltola onnistui. Kärkihyökkääjistä Virta ja Smejkal jäivät kokonaan ilman tehopisteitä yhdeksässä ottelussa, Tanus sai vain yhden syöttöpisteen ja paljon paikkoja hukannut Levtchikin teki vain 1+2. Peltolan jälkeen joukkueen parhaita playoff-pistemiehiä olivat Kinnunen, Puhakka, Jarkko Malinen ja Otto Rauhala.

Liigahistorian playoffien paras pistemies ja maalintekijä Kristian Kuusela ei päässyt kasvattelemaan saldojaan lainkaan. Hän loukkaantui runkosarjan viimeisessä ottelussa ja joutui seuraamaan pudotuspelit vaihtopenkin takana puku päällä.

Kohti uutta

Liigapeleillään Tappara varmisti myös seuraavalle kaudelle paikan Champions Hockey Leagueen. Paikka oli nyt tiukassa, sillä ilman viimeisessä pelissä tullutta runkosarjan nelossijaa se ei olisi auennut. Lisäksi tarvittiin myös playoff-voitto KalPasta ja mestari runkosarjan kärkikolmikosta.

Kauden jälkeen oli edessä jälleen uusiutumista, varsinkin pakkipuolella, josta poistuivat Kemiläinen, Moravčík, Matushkin, Toni Utunen, Teemu Suhonen, Parlett, Ben Blood ja Jere Rouhiainen – eli ihan koko puolustus! Hyökkääjistä uusiin kuvioihin hakeutuivat mm. Smejkal, Malinen ja Simontaival. Maalivahti Hrachovinan seuraavan kaudenkin kattanut sopimus purettiin vaikean kauden jälkeen yhteisymmärryksessä.

Edessä oli muutoskausi muutenkin, sillä Tampereen keskustaan rakennettava kansiareena eli UROS LIVE oli valmistumassa vuoden loppuun mennessä. Seuraava kausi alkaisi vielä vanhassa Hakametsässä, mutta siirtyminen uuteen pitkäaikaiseen kotiin tapahtuisi kesken kauden.