Kausikertomus 1958-59

Tappara voitti ensimmäisen mestaruutensa neljä vuotta aiemmin tapahtuneen nimenvaihdon, kahden pronssin ja yhden hopean jälkeen. Kulta irtosi vain yhden pisteen erolla mestaruussarjassa, jossa joukkueet oli yhdeksän vuoden tauon jälkeen lyöty kaksilohkojaon sijaan yhteen kaksinkertaiseen sarjaan, jossa samalla ottelumäärä oli kasvanut kahdeksan ottelun alkusarjasta kymmenellä 18 otteluun.

Mestaruuden ratkeaminen jäi viimeisen ottelun varaan. Siinä kohtasivat sarjaa yhden pisteen turvin johtanut Tappara ja kakkosena kultaa kärkkynyt paikallisvastustaja TK-V, joka oli noussut takaisin SM-sarjaan täksi kaudeksi. Kirvesrinnoille riitti siis tasapeli mestaruuteen, häviäminen taas olisi tiennyt putoamista hopealle.

Tapparan kannalta näytti kahden erän jälkeen pahalta, kun TK-V oli karannut jo 3-0-johtoon, mutta sitten alkoi tapahtua: Yrjö Hakala aloitti takaa-ajon, kun peliaikaa oli jäljellä reilut 11 minuuttia. Seitsemisen minuuttia ennen loppua Esko Luostarinen toi Tapparan jo maalin päähän, ja lopulta Erkki Hytönen tasoitti vain vajaa minuutti edellisen maalin jälkeen. Tasapelitilanne säilyi loppuun saakka, sarjapisteet jaettiin ja se riitti tuomaan Kanada-maljan Tapparan kaappiin.

Tiukaksi meni myös toisessa päässä sarjaa, sillä kymmenestä joukkueesta peräti neljä päätyi tasapisteisiin pohjalle. Nämä neljä pelasivat myöhemmin keskinäisen putoamissarjan, jonka jälkeen KalPa ja Tarmo putosivat sarjaporrasta alemmas. Näistä Tarmo ei koskaan enää tehnyt paluuta mestaruussarjaan.

Tapparan kultajoukkueen takalinjojen tuki ja turva oli maalivahti Esko Niemi, jonka johtama puolustus ei vuotanut. Tammi-helmikuun vaihteessa Niemi torjui kolme peräkkäistä nollapeliä ja piti putken molemmin puolinkin nollaa useita eriä, niin että vaikka pöytäkirjoja ja virallisia kellotuksia tuolta ajalta ei ole, niin nollaputki oli vähintäänkin 236 minuutin mittainen. SM-liigan virallinen mitattu ennätys on Kimmo Lecklinin kaudella 1997-98 pelaama 259,28 minuuttia nollaa ja Tapparan virallinen seuraennätys on Ilpo Kauhasen 188 minuuttia ja 29 sekuntia nollaa helmikuussa 1996.

Hyökkäyspäässä tehokkain oli Esko Luostarinen tehtyään 16 maalia ja yhteensä 28 pistettä. Pistepörssin voittoon (Jorma Salmi, Ilves) olisi tarvittu kymmenen pistettä enemmän, maalipörssin voittoon (Ossi Hyppönen, KalPa) kahdeksan maalia lisää.

Kauden avausottelussa oli mukana myös kaiken nähnyt ja kokenut Matti Rintakoski, joka oli jo syksyllä ehtinyt ilmoittaa lopettavansa peliuransa, mutta kokeili vielä yhdessä sarjapelissä ennen kuin lopullisesti katsoi vauhdin kasvaneen 35-vuotiaalle pelaajalle liian suureksi ja siirtyi taustahommiin. “Rinulin” Ilveksestä lähtenyt 19 vuotta kestänyt pääsarjaura päättyi Tapparassa peräti 13 SM-mitalia rikkaampana. Hänen siirtymistään Ilveksestä TBK:hon pidetään ensimmäisenä rahan voimalla tehtynä pelaajahankintana Suomessa, mutta se taas on ihan oma tarinansa.

Suomen Cup oli väliaikaisesti jätetty sivuun edelliskauden jälkeen, mutta Hämeen piirin mestaruudesta kamppailtiin. Tappara kaatoi mestaruussarjakumppaninsa TK-V:n, Ilveksen ja HPK:n ja piirinmestaruuden ratkaisevaksi kamppailuksi jäi sitten pari sarjaporrasta alemman tason Epilän Esan kohtaaminen. Kirvesrintojen ei tarvinnut laittaa kaukaloon parasta miehistöään eikä esittää parastaan, mutta piirinmestaruus ratkesi silti helposti.

Myös ulkomaalaisia vieraita Koulukadulla kävi kuittaamassa tappiot niskaansa kauden aikana. Ruotsalaiset ovat aina ruotsalaisia vaikkei Luulajan IFK ollutkaan lähelläkään maan kärkitasoa, vaikka kulkikin tittelillä “Pohjois-Ruotsin mestari”. Tappara murskasi sen peräti 11-3. Viikkoa myöhemmin Suomessa vieraili vähän harvinaisempi puolalainen joukkue Lodzki Klub Sportowy, joka sekin lähti Koulukadulta rajusti hävinneenä 0-7.

Suomen mestaruuden ratkettua Tapparalle maaliskuun alussa osa kirvesrinnosta kävi pelaamassa MM-kisat, ja niiden jälkeen kausi laitettiin pakettiin pelaamalla ystävyysottelu melkein SM-sarjaan nousseen TP-V:n kanssa vielä yli kaksi viikkoa edellisen pelin jälkeen.