Kausikertomus 1969-70

Mestaruussarja pelattiin toisen kerran peräkkäin 12 joukkueen voimin kaksinkertaisena sarjana. Toisen kerran peräkkäin HIFK vei mestaruuden. Ilves ja TuTo olivat muut mitalistit. Tapparan oli tyytyminen seitsemänteen sijaan.

Viimeistä kertaa pääsarjassa nähtiin peräti neljä tamperelaista joukkuetta, kun “Tapparan kakkosjoukkue” Hilpara teki ranskalaisen visiitin korkeimmalle sarjatasolle. Hilpara oli alunperin muutamaa vuotta aiemmin puhtaasti nimeltäänkin Tappara II, mutta kun pääsarjamenoon väsyneet jäähdyttelijät ja ylijäämäjuniorit nousivatkin yhtäkkiä sarjaportaita ylemmäs eikä sääntöjen mukaan varsinaisia kakkosjoukkueita saanut olla, niin täytyi perustaa uusi seura.

Hilpara ei ollut mukana ihan totisella mielellä. Helmikuun puolivälissä Tapparaa vastaan täyttyi 200 päästetyn maalin raja. Siitä innostuneena Hilpara tarjosi rajapyykkimaalin tehneelle Pekka Marjamäelle kaksi nakkia. Marja puolestaan ojensi toisen nakeista maalin syöttäneelle Pertti Koivulahdelle.

Pertti Koivulahti pelasi ensimmäisen kokonaisen kautensa miesten tasolla ja oli joukkueen toiseksi paras pistemies. Eniten pisteitä ja maaleja teki Seppo Mäkinen, joka iski 22 ottelussa 17 maalia ja antoi 11 syöttöä. Hyvin tykitteli pakin tontiltaan myös Marjamäki, joka pisti kiekon verkkoon 15 kertaa.

Tappara ei osallistunut lainkaan Suomen Cupiin, joka olikin jo pikkuhiljaa hiipumassa kokonaan pois kilpailukalenterista.

Antti Leppänen piti täydellisen välivuoden riitaannuttuaan seurajohdon kanssa. Onneksi mies sitten uuden organisaation myötä saatiin puhuttua takaisin Tapparan tolppien väliin. Täksi kaudeksi maalin suulle hankittiin takaisin jo kertaalleen jäähdyttelemään ryhtynyt Matti Peltonen. “Limu-Late” Lauri Salomaa, joka legendan mukaan pelasi kolmannet erät kauluspaita pelipaidan alla, jottei loppusummerin soitua menettäisi yhtään aikaa ennen viihteelle lähtöä, ripusti nyt koko pelipaitansa naulaan.