Kausikertomus 2002-03

Valmentaja Jukka Rautakorven neljän vuoden ajan vetämä projekti sai lopulta kultaisen kruununsa, kun Tapparan kaksi peräkkäistä hopeasijaa kirkastettiin vihdoin pitkään odotetuksi kullaksi. Mestaruus tuli kaikkea muuta kuin helppoa tietä.

Runkosarjassa Tappara ei näyttänyt vakavasti otettavalta mestariehdokkaalta. Vasta aivan runkosarjan viimeisten kierrosten aikana joukkue alkoi osoittaa sellaisia otteita, että se mainittiin edes pudotuspelien mahdollisten yllättäjien joukossa. Sitä ennen Tappara oli takkuillut pelinsä kanssa välillä pahastikin. Vielä tammikuun 5. päivä joukkueen sijoitus taulukossa oli yhdeksäs. Siitä syntyikin uusi SM-liigan ennätys, kun Tappara niin myöhäisessä vaiheessa playoff-joukkueiden ulkopuolella olleena kapusi lopulta mestariksi.

Tämä kausi muistetaan paitsi mestaruudesta, myös maalivahdeista. Tapparan tolppien välissä runkosarjassa kävi varsinainen sirkus, kunnes lopulta palaset loksahtivat kohdalleen ja maalivahtipeli nousi yhdeksi mestaruuden avaintekijöistä. Alkukaudesta niin Mika Lehto kuin Sasu Hovikin haparoivat sen verran, että eivät ansainneet valmennusjohdon varauksetonta luottamusta. Välillä kokeiltiin Amerikan apu Alfie Michaudia, joka kuitenkin floppasi pahasti, mutta hänen tultuaan Lehto pääsi viimein loistovireeseen – kunnes loukkasi nivusensa. Lopulta Hovi vaihdettiin Pelicansiin, josta tilalle saatiin kokenut Pasi Kuivalainen. Kuivalainen nousi runkosarjan lopussa liigan parhaaksi maalivahdiksi. Hänen takanaan Lehto kasvatti pelinälkäänsä, joka huipentui playoffeissa, kun mies sai näyttöpaikkansa, käytti sen hyväkseen ja torjui huikeilla esityksillään kirvesrinnat kultaan.

Pitkälti yli runkosarjan puolivälin lähes pudotuspelipaikastaan taistellut Tappara nousi lopulta runkosarjan viidenneksi. Vielä runkosarjan viimeisellä kierroksella sijoitus oli kuudes ja vastaan playoffeissa oli tulossa Kärpät, mutta Esa Pirnes laukoi viimeisessä ottelussa kiekon jatkoajalla Lukon verkkoon, ja sen osuman myötä Tappara nousi maalieron turvin ohi JYPin viidenneksi ja sai playoff-vastustajakseen Bluesin.

Puolivälieräsarjasta espoolaisia vastaan tulikin huikea näytös. SM-liiga oli muuttanut playoffien ensimmäisen kierroksen paras-seitsemästä -sarjasta ja kaikki seitsemän ottelua tarvittiinkin. Tappara hävisi kaksi ensimmäistä ottelua, joista jälkimmäisen matsin ensimmäisen erän kolmen maalin katastrofin jälkeen Mika Lehto sai sen kaipaamansa näyttöpaikan. Se maalivahdin vaihto oli yksi ottelusarjan ja koko pudotuspelien käännekohdista. Kolmannessakin ottelussa Espoossa Tappara joutui jo alkuminuuteilla kaksi maalia tappiolle. Kolmas otteluhäviö olisi tarkoittanut lähes varmaa putoamista jo ensimmäisellä kierroksella, mutta Tappara oli tullut taistelemaan. Jussi Tarvaisen kahdella maalilla, joista jälkimmäinen jatkoajalla, Tappara nousi sen ottelun voittoon. Tasatahdissa jatkettiin aina seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun saakka. Tappara otti Tom Bissettin maalilla johdon, joka kesti aina ottelun viimeiselle minuutille, kunnes Blues onnistui tasoittamaan ylivoimalla. Tarvittiin ottelusarjan kolmas jatkoaika ratkaisemaan välieriin menijä. Se oli Tappara, kun runkosarjan viimeisenä siirtopäivänä kirvesrintoihin tullut Lasse Jämsen tykitti huipputärkeän osuman.

Yhtään helpommalla kirvesrintoja ei päästetty välierissäkään, jossa vastassa oli runkosarjan ylivoimaisella liigan piste-ennätyksellä voittanut HPK. Taas tarvittiin kaikki mahdolliset ottelut, ja niistä viidestä matsista peräti kolme meni jatkoajalle. Kaksi ensimmäistä jatkoaikaa Kerho käänsi itselleen ja sai niiden myötä homman katkolle neljänteen peliin Tampereelle. Se ei onnistunut, sillä Pasi Puistolan jatkoaikamaali siirsi ratkaisun viidenteen matsiin Hämeenlinnaan. Avauserä kotijoukkueelle 1-0. Toisen erän jälkeen Tappara oli karannut 3-1 -johtoon. HPK kavensi kolmannen erän alussa ja haki vimmatusti tasoitusta koko viimeisen erän ajan. Ottelun viimeisellä minuutilla Tappara sai jäähyn, HPK otti maalivahdin pois ja yritti kuudella neljää vastaan. Mutta suoraan oman päädyn aloituksesta Esa Pirnes teki uskomattoman tempun ja laukoi kiekon suoraan aloituksesta läpi kentän ja HPK-maaliin. Tappara finaaleihin kolmatta kertaa peräkkäin!

Finaaleissa vastaan tuli toinen yllättäjä Kärpät, joka oli niin ikään täydellä 12 ottelulla raivannut tiensä loppuotteluun yli JYPin ja Jokereiden. Finaalisarjasta ei tullut ihan niin hermoja raastava kuin aiemmista kierroksista, sillä Tappara voitti kolme ottelua putkeen ja se riitti mestaruuteen. Draamalta ei vältytty nytkään, sillä jatkoaika tarvittiin finaaleissakin peräti kahdesti.

Ensimmäisessä finaalissa Tapparaan siirtoajan viime hetkellä hankittu tšekkipakki Jiří Marušák teki finaalien historian nopeimman maalin onnistuttuaan jo 15 sekunnin jälkeen. Kärppien tasoituksen jälkeen Miska Kangasniemen uran ensimmäinen playoff-maali vei kirvesrinnat uudelleen johtoon, mutta oululaiset tasoittivat kolmannen erän loppuhetkillä. Jatkoajan sankariksi nousi oululaissyntyinen Esa Pirnes, joka laukoi Janne Ojasen syötöstä ratkaisun 3-2.

Toinen ottelu oli pitkään tasainen sekin. Tom Bissett avasi maalinteon vasta toisen erän viimeisellä minuutilla. Kolmannessa erässä Jussi Tarvainen ohjasi lukemiksi 2-0, ja loppunumerot viimeisteli huikealla soolollaan jälleen Esa Pirnes. Mika Lehto pelasi playoffien toisen nollapelinsä.

Kolmatta finaalia piti pelata yli viisi erää ennen kuin voittaja saatiin selville. Kärpät johti avauserän jälkeen 1-0, mutta Tappara kuittasi toisen erän alkuun kaksi maalia. Niistä ensimmäinen nousi finaalien puhutuimmaksi aiheeksi, sillä kiekko ei koskaan näyttänyt ylittävän maaliviivaa. Vasta lähes viikon venkoilun jälkeen SM-liiga viimein suostui näyttämään maalikamerakuvaansa, jonka mukaan kiekko todellakin oli maalissa. Kärpät siirtyi pian uudelleen 3-2 -johtoon, mutta Marko Mäkisen taistelumaali vei ottelun tasatilanteessa kolmanteen erään. Kolmannessa erässä ei nähty maaleja, ei myöskään ensimmäisessä jatkoerässä, eikä vielä toisessakaan jatkoerässä. Molemmilla joukkueilla oli aivan huikeita maalipaikkoja, mutta maalivahdit kestivät taitonsa ja onnenkin avulla. Kolmatta jatkoerää oli pelattu kolme minuuttia ja 39 sekuntia, kun Jaakko Uhlbäck käänsi rystyllä kiekon kulmasta Esa Pirnekselle, joka laukoi suoraan maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Tappara-juhlat pääsivät käynnistymään viidentoista vuoden odotuksen jälkeen!

Tappara pääsi juhlimaan monen monen uuden ennätyksen myötä. Yksi niistä oli jo aiemmin mainittu nousu mestariksi, vaikka vielä tammikuun alussa joukkue oli pudotuspelien ulkopuolella. Muita ennätyksiä: kaikkien aikojen pisin finaalijatkoaika; ensimmäinen kerta, jolloin finaalisarja päättyi suoraan kolmessa ottelussa joukkueelle, jolla ei ollut kotietua; alimmalta runkosarjan sijalta mestaruuteen yltänyt joukkue; ensimmäinen mestari, jolla ei ollut missään vaiheessa pudotuspelejä kotietua; eniten otteluita mestaruuteen tarvinnut joukkue; eniten jatkoaikoja pudotuspeleissä pelaamaan joutunut joukkue.

Kauden suurin Tappara-sankari oli Esa Pirnes, joka oli jo runkosarjassa joukkueen paras maalintekijä 23 osumallaan. Pudotuspeleissä hän voitti koko pistepörssin (5+9=14) ja tuli valituksi playoffien parhaaksi pelaajaksi. Pirnes valittiin myös SM-liigan tähtikentälliseen. Hän voitti myös Pohjolan reilun pelin palkinnon. Pudotuspelien sankareita olivat myös niiden parhaaksi maalivahdiksi noussut Mika Lehto, Tapparan viidentoista vuoden takaisessa edellisessäkin mestaruudessa mukana ollut hurjasti joukkueen eteen raatanut kapteeni Janne Ojanen, ja Jussi Tarvainen, jonka runkosarja sujui varsin vaisusti mutta joka pudotuspeleissä nousi niiden ykkösmaalitykiksi seitsemällä maalillaan.

Loistavan valmennusprojektinsa Tapparassa tältä erää lopettanut Jukka Rautakorpi palkittiin vuoden parhaana valmentajana. Rautakorven ja Kari Makkosen nelivuotinen kausi kirvesrintojen peräsimessä oli todellinen menestys kolmella mitalillaan.

Mestaruusprojektin päättyminen näkyi kauden jälkeen myös pelaajarintamalla. Koko nelivuotiskauden mukana olleet Jussi Tarvainen, Janne Grönvall ja Tuukka Mäntylä siirtyivät Ruotsiin vuolemaan sikäläistä kultaa. Myös moni muu kirvesrinta jätti joukkueen kultamitali kaulassaan.