Kausikertomus 1994-95

Ottelumäärää SM-liigassa oli taas kasvatettu, ja nyt pelattiin runkosarjassa jo 50 ottelua. Joukkuemäärän pysyttyä edelleen 12:ssa kaksi lisäottelua kaivettiin taas uudelleen muokatuilla välilohkoilla, joissa osa joukkueista kohdattiin kuudesti. Playoff-joukkueita oli edelleen kahdeksan, runkosarjan viimeisen paikka oli karsinnoissa.

NHL:ssä koettiin ensimmäinen työsulku, jonka vuoksi koko sikäläinen kausi oli vaarassa. Syksyllä NHL ei pelannut, ja SM-liigaankin ryntäsi paljon kovia pelimiehiä pitäämään pelituntumaa yllä. Kotimaisten Teemu Selänteen, Jari Kurrin ja kumppaneiden lisäksi Suomi-kaukaloissa viilettivät mm. Glenn Anderson, Michael Nylander ja Tapparan kohdalle osunut ykkösarpa Theoren Fleury. NHL:n työsulku päättyi tammikuussa ja väliaikaisavut palasivat omiin joukkueihinsa.

Kausi oli vaikea Tapparalle. Boris Majorovin luotsaama Tappara ajautui jo varhaisessa vaiheessa vaikeuksiin. 20 liigakierroksen jälkeen marraskuun 19. päivänä Tappara erotti Majorovin ja otti tämän korvaajaksi Kaj Matalamäen. Matalamäki sai haltuunsa joukkueen, joka oli voittanut vasta kolme ottelua ja jolla oli allaan jo kymmenen ottelun voitoton putki. Putki jatkui vielä seuraavat neljä ottelua ja katkesi vihdoin paikallismatsin jatkoaikamaalilla. Vapauttavan osuman Ilveksen verkkoon iski 168-senttinen NHL-apu Theoren Fleury.

Joulutauon jälkeen, NHL-miesten jo palauttua kotisorviensa ääreen, Tappara keräsi pisteitä lähes liigakärjen tahtiin, mutta se ei enää riittänyt nostamaan joukkuetta playoffeihin. Ei varsinkaan, kun koko kaudella vieraspelit sujuivat niin surkeasti, että Tappara voitti Hakametsän ulkopuolella vain kaksi ottelua: kauden ensimmäisen pelin Turussa ja kolmanneksi viimeisen vieraspelin Kuopiossa. Karsintapeikko kuitenkin jätettiin taakse hyvissä ajoin, minkä jälkeen valitettavasti pitkä ja raskas kausi suoristi selät rumasti neljä ottelua ennen runkosarjan loppua.

Jokerien ja TPS:n vuorovaltakausi jatkui SM-liigassa, ja ne pelasivat ensimmäisen neljästä peräkkäisestä keskinäisestä finaalisarjastaan. Voittovuorossa oli TPS, joka voitti finaalit 3-2.

Kauden supersuosikki Tapparassa oli NHL-apu Theo Fleury, joka pelaamissaan kymmenessä ottelussa teki kahdeksan maalia ja 17 tehopistettä. NHL-tilanne sai tapparalaisittain silti myös ikävän sivumaun, sillä Teppo Nummisen kanssa ei päästy samalle aaltopituudelle ja NHL-tähti pelasi Suomessa TuTossa eikä kasvattiseurassaan.

Kotikatsomo sai silti uuden suosikin omistakin riveistä, kun vasta 16-vuotias Pasi Petriläinen herätti ihastusta päästyään liigajoukkueeseen. Nuorukaisen ikimuistoisia tempauksia olivat mm. liiga-avausmaali paikallisvastustaja Ilveksen maaliin alivoimaläpiajosta, kun kiekko oli ponnahtanut tuomarin kypärästä sopivasti karkumatkan reitille. “Passo” iski kauden kolmesta maalistaan toisenkin Ilvestä vastaan – sillä kertaa kiekko lähti korkeana roikkuna punaviivalta ja yllätti vinopompulla maalivahdin.

Plusmiinustilastoissa Tappara ei juhlinut. Pelaajaliikennettä puolestaan oli niin paljon, että heikompaa hirvitti: miehiä vuokrailtiin, lainailtiin ja nosteltiin milloin muista liigajoukkueista, milloin ykkösdivisioonan KooVeesta. Kausi esitteli tapparalaisyleisölle ensi kertaa sentään huippusentterit Aleksander Barkovin (Venäjältä) ja Valeri Krykovin (Helsingistä); tämän kaksikon kestävän loistavista otteista Hakametsässä päästiin nauttimaan vielä pitkään.

Ennen SM-liigan alkua Tappara pääsi maistamaan myös NHL-vauhtia, kun silloin vielä työsuluttomassa tilassa ollut Winnipeg Jets kävi Suomessa pelaamassa mm. jo mainitun Teppo Nummisen ja maalikuningas Teemu Selänteen voimin. Tappara kunnioitti vastustajaansa oikein kunnolla ja otti selkäänsä 2-8. Selänne iski neljä osumaa. Tapparan maaleista vastasivat liigan runkosarjassa yhden maalin mieheen tykittäneet pakit Tommi Haapsaari ja Jukka Ollila.