Kausikertomus 1962-63

Tapparan koko alkuhistorian kestänyt mitaliputki sai jatkoa hopeamitalin muodossa. Se oli ollut kolmen kärjessä nyt 11 vuotta putkeen. Mestaruus karkasi Tampereen ulkopuolelle vasta toista kertaa 14 vuoteen, kun Lukko vei ainoan mestaruutensa juuri Tapparan nenän edestä.

Otteluohjelman laatijoilla oli ollut hyvä päivänsä ohjelmaa laatiessaan, sillä kohtalo oli viimeiselle kierrokselle heittänyt vastakkain juuri mestaruudesta taistelevat Tapparan ja Lukon. Ennen viimeistä ottelua Tappara johti sarjaa yhdellä pisteellä, joten tasapelikin olisi kirvesrinnoille riittänyt; Lukko sen sijaan tarvitsi voiton. Pahaksi onneksi ratkaisupeli käytiin Rauman Äijänsuolla, jonne kerääntyi siihen astisen suomalaisen sarjakiekkoilun suurin yleisö 7820 katsojaa, joista suurin osa luonnollisesti fanaattisia kotijoukkueen kannattajia.

Tappara aloitti ratkaisupelin kuitenkin vauhdikkaasti. Jouni Seistamo osui neljännellä minuutilla ja sama mies lisäsi Tapparan johdon kahdeksi maaliksi ennen 13 minuutin täyttymistä. Sitten tuli kuitenkin Lukko ja teki viisi maalia peräkkäin. Kalevi Numminen herätteli vielä tasapelitoiveita kaventamalla kahdeksan minuuttia ennen loppua, mutta raumalaiset kuittasivat vielä yhdellä osumalla. Peli Lukolle 6-3 ja mestaruus Raumalle.

Hopea-Tapparan paras pistemies oli Esko “Sulppi” Luostarinen, joka teki kaudella 13 maalia ja antoi yhtä monta maalisyöttöä. Joukkueen paras maalintekijä oli Seistamo 15 osumalla.

Tapparassa nähtiin kauden mittaan ensimmäistä kertaa ulkomaalaisväriäkin, kun suomalaisten sukujuuriensa vuoksi Suomeen maa- ja metsätaloutta opiskelemaan tullut kanadalainen Henry Åkervall pelasi kirvespaidassa seitsemän ottelua tehoilla 7+3 – kova saldo puolustajalle. Pelit jäivät turhankin vähiin siirtosääntöjen takia, sillä ulkomaalaispelaajan piti asua Suomessa peräti kuusi kuukautta ennen kuin mestaruussarjapeleihin oli asiaa. Kovasta pelimiehestä olikin kyse, sillä vuotta myöhemmin Åkervall edusti Kanadan maajoukkuetta Innsbruckin talviolympialaisissa.

Kauden aikana lokakuun puolivälissä Tappara vietti 30-vuotisjuhliaan, vaikka kyseinen seuranimi oli ollut kiekkokartalla vasta seitsemän vuotta. Siihen aikaan historia laskettiin vain ja ainoastaan TBK:n alusta lähtien, eikä asiassa ollut aikalaisille mitään kummallista. 30-vuotisjuhlaottelussaan Tappara kohtasi sveitsiläisen SC Riesserseen, joka kaatuikin kahdella viime minuuttien maalilla 3-1. Mestaruussarjan karanteeni ei koskenut muita otteluita, niinpä Åkervallkin pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan Tappara-paidassa.

Åkervall sai pelejä myös muissa joukkueissa, sillä joulutauon aikaan Suomessa kiersi itäsaksalainen Dynamo Weisswasser, ja vaikka Tappara ei sitä joukkueena kohdannut, niin pelaajiaan se lainasi auliisti muille haasteen edessä olelille joukkuelle. Åkervall ja Yrjö Hakala kohtasivat Dynamon niin HIFK:n, SaiPan kuin TP-V:nkin riveissä, viimeksi mainittua edustivat Dynamoa vastaan myös Seistamo, Luostarinen ja Matti Kaski.

Piirin sarjassa Tappara voitti niin Ilveksen kuin Hämeenlinnan Tarmonkin ja kuittasi sarjan nimiinsä.

Tapparan perustamisesta saakka mukana olleet Yrjö Hakala ja Simo Liimatainen jättivät joukkueen kauden jälkeen.