Kausikertomus 1988-89

SM-liigan joukkuemäärää oli kasvatettu kahdella 12:een, mutta ottelumääränä runkosarjassa pysyi 44. Joukkuemäärän kasvamisen myötä päästiin eroon ns. välisarjoista ja pelattiin neljä kertaa jokaista vastustajaa vastaan. Pudotuspelijoukkueiden määrääkin kasvatettiin, kun playoffeihin pääsi taas kuusi parasta. Runkosarjan kaksi viimeistä joutui liigakarsintoihin.

Rauno Korven luotsaama kolme peräkkäistä mestaruutta voittanut Tappara oli edelliskaudesta muuttunut rajusti: poissa olivat NHL:ään suunnanneet Teppo Numminen ja Janne Ojanen, Länsi-Saksaan lähtenyt Erkki Lehtonen ja Ruotsiin siirtynyt Timo Jutila.

Heikentynyt Tappara ei pystynyt vastaamaan TPS:n ja Ilveksen kamppailuun runkosarjan voitosta, mutta neljäs sija ja sitä kautta kotietu pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle sentään tuli. Tappara teki maaleja hämmästyttävään tahtiin iskien peräti viidesti “kympit taululle”. Runkosarjan muistettaviin tapauksiin kuului myös Steven Petersin verinen tappelu HPK:n Juha Jyrkkiön kanssa jo ottelun alkuverryttelyssä!

Iso kiitos joukkueen menestyksestä kuului loistavan kanadalaisen keskushyökkääjän Luciano Borsaton johtamalle ykköskentälle, joka loi pelkoa vastustajien puolustuksiin. Tappara onnistui täydellisesti korvaamaan pitkäaikaisen ykkössentterinsä Ekku Lehtosen puuttumisen, sillä Borsato teki peräti 67 tehopistettä, joka on kaikkien aikojen toiseksi korkein yhden kauden pistemäärä Tappara-pelaajalle. Hänen mukanaan onnistuivat myös ketjukaverit Kari Heikkinen ja Timo Susi, joka teki yhden kauden maaliennätyksensä 32 osumaa, ja ketjun takana lähes koko kauden puolustanut Pekka Laksola. Kakkosketjusta Tommi Pohja antoi taustatukea omalla 47 tehopisteen ennätyksellään.

Pudotuspelien puolivälierävaiheessa Tappara löi KalPan kahdesti peräkkäin ja eteni välieriin runkosarjan voittanutta TPS:ää vastaan. Tappara aloitti sarjan hyvin ja voitti kaksi ensimmäistä ottelua. Sarjan käännekohta nähtiin toisen ottelun kolmannessa erässä, jossa turkulaiset nousivat viiden maalin takaa yhden maalin päähän, ja vaikka vielä sen matsin hävisivätkin, niin jatkoivat samalla vauhdilla kolmen seuraavan pelin voittoon.

Pronssiottelu olikin sitten lähinnä huonoa komediaa. Ilves, joka oli saanut sulatella jo muutaman päivän omaa välierätappiotaan, sai vastaansa Tapparan, jolle ei jäänyt aikaa edes kokonaista vuorokautta toipua viisi ottelua kestäneen raskaan välieräsarjan fyysisistä ja henkisistä rasituksista. Tuloskin oli asetelman mukainen eli Ilveksen 10-3 -voitto.

Tapparan pudottanut TPS jatkoi samalla vauhdilla mestaruuteen saakka. JyPHT kaatui finaaleissa voitoin 4-1.

Runkosarjassa monista loukkaantumisista kärsinyt kokenut sentteri Hannu Oksanen jätti jäähyväiset Tapparalle iskemällä playoffeissa 10 pinnaa. Borsato, Susi, Heikkinen ja Laksola jäivät kauaksi runkosarjan tasostaan.

Kauden aikana Tappara käväisi myös Tšekkoslovakian Bratislavassa pelaamassa Euroopan Cupia. Vaikka mukana oli Moskovan ZSKA:n riveissä suunnilleen puolet Neuvostoliiton maajoukkueen tähtipelaajista, niin Tapparan osalta kolmanteen sijaan päättyneessä turnauksessakin tehokkaimmat pelaajat löytyivät kirvesrintojen ykkösketjusta. Kapri Heikkinen teki ruotsalaista Björklöveniä vastaan 4+3 tehopistettä Tapparan voittaessa 12-4 ja se riitti pistepörssin kärkipaikkaan. Susi ja Borsato miehittivät pörssin seuraavat sijat.

Kauden jälkeen Reijo Mikkolainen vaihtoi mestaruuden voittaneen TPS:n riveihin ja nousi ennätysmieheksi voittamalla neljän Tappara-mestaruutensa päälle vielä kolme mestaruutta lisää turkulaisten peliasussa.