Kausikertomus 1991-92

Tapparan historian katastrofaalisin kausi sitten SM-sarjasta putoamisen. Tappara aloitti kauden Rauno Korven johdolla, mutta hän sai valtakunnallisesti kohua herättäneet potkut 18 ottelun jälkeen, joista Tappara oli ottanut seitsemän voittoa. Ja sen jälkeen asiat vasta huonosti lähtivätkin kulkemaan.

Ensin valmennusruorin otti yli kymmenen vuoden valmennustauon jälkeen toimitusjohtaja Kalevi Numminen, jonka johdolla joukkue otti vain neljä voittoa seuraavissa 20:ssa ottelussa. Välillä tuntui, ettei joukkue viitsinyt tai halunnut edes yrittää. Hakametsän katsojat saivat tammikuun puolivälissä nähdäkseen kummallisen näytelmän, jossa vierailija HIFK sai tehdä mitä tahtoi Tappara-pelaajien vaivautuessa tuskin katselemaan vierestä: ottelun jälkeen tulostaululla seisoivat käsittämättömät lukemat 0-10.

Ei ollut siis ihme, että Kallu Nummisen comeback jäi lyhyeksi ja Tappara vaihtoi toisen kerran saman kauden aikana valmentajaa. Pohjois-Amerikasta oli löydetty uusi korvaaja, entinen Tappara-maalivahti Pertti Hasanen, joka otti ohjat käsiinsä loppukaudeksi. Kauden toisesta valmentajanvaihdoksesta sovittiin jo joulukuun lopussa, mutta valmennusvastuuseen Hasanen astui vasta Albertvillen olympiatauon alettua vajaata kuukautta myöhemmin. Hänen johdollaan runkosarjan lopuista seitsemästä ottelusta tuloksena oli yksi voitto.

Tuo voitto tuli paikallispelissä Ilveksestä maalein 4-3. Sen jälkeen runkosarjaa oli jäljellä viisi peliä ja Tappara “kuivilla” karsintapelien ulkopuolella kuuden pisteen turvin. Tapparan loppuohjelmassa vastassa oli runkosarjan neljä parasta joukkuetta, joten koko kauden taaperruksen varjossa ei ollut yllätys, että Tappara keräsi vain kaksi tasapelipistettä. Yksi piste olisi pitänyt onnistua kaapimaan lisää, sillä Hockey-Reipas kuroi tuon kuuden pisteen eron umpeen ja nousi viimeisen kierroksen Ilves-voitollaan tasapisteisiin.

Jos Tappara ja Reipas olisivat kamppailleet viimeisestä playoff-paikasta, Tappara olisi mennyt paremmalla maalierollaan jatkoon. Karsintaviivalla maalieroa ei laskeskeltu, vaan tasapisteet tarkoittivat uusintaottelua.

Uusintaottelun Hakametsässä uskottiin olevan vähän kuin muodollisuus perinteikkään ja menestyksekkään Tapparan liigapaikan varmistamiseksi, mutta toisin kävi. Tappara käytti jopa likaisia keinoja, kun Petri Aaltonen taklasi Reipas-vahti Jaromír Šindelin ulos pelistä, mutta mikään ei auttanut. Lahtelaiset ottivat Hakametsässä selkeän vierasvoiton 6-2 ja lähettivät kirvesrinnat kiduttaviin liigakarsintoihin.

Viimeisen tosipaikan tullen joukkue viimein ryhdistäytyi ja otti tarvittavat kolme voittoa suurinumeroisesti. Kärpät tosin ehti pelästyttää voittamalla sarjan toisen ottelun Oulussa, mutta Tappara kuittasi tappionsa seuraavassa pelissä murskaavalla 12-3 -voitolla. Viimeisessä ottelussa Oulussa oululaiset eivät tehneet enää maaliakaan ja Tapparan klassisen kaunis seuramerkki pysyi edelleen SM-liigakartalla.

Polemiikkiakin riitti, sillä Kärppien ykkösmies Vladimir Kames loukkaantui sarjan avausottelussa, kun Jari Grönstrand yritti pysäyttää karkuun päässyttä tšekkiä väärin ottein. Kames pystyi pelaamaan toisessa ottelussa ja teki Kärppien voittopelissä peräti tehot 2+2. Kolmanteenkin otteluun Kames tuli, mutta kun Tappara paukutti siinä pelissä avauserään jo 7-1 -johdon, hän jäi sivuun eikä pelannut viimeisessäkään pelissä.

Janne Ojanen otti yhden monista sisäisen pistepörssin voitoistaan keräten nyt 48 tehopistettä. Jiří Kučera oli Tapparan paras maalintekijä runkosarjassa 22 osumallaan ja karsintapeleissä paras pistemies tehoilla 4+4. Toinen tšekkien maajoukkuetähti Bedřich Ščerban tuotiin kovin odotuksin kirvesrintoihin, mutta hän oli pettymys.

Maalivahtiosastolla tehtiin jo kauden alkupuolella selkeä virhearvio, kun joukkueen toinen maalivahti Juha Virenius vuokrattiin marraskuussa Joensuun Kiekkopoikiin. Maalivahtiosasto jäi lähes täysin Jari Halmeen varaan, kun kakkosena oli täysin kokematon Juha Helminen.

Timo Susi päätti pitkän uransa Tappara-kapteenina karsintapeleihin. Runkosarja oli ollut konkarille hyvin vaikea ja tehoton, mutta karsinnoissa hän jätti loistavan uransa arvoiset jäähyväiset ollen paras maalintekijä viidellä osumallaan. Jari Lindgren, Suden lisäksi toinen kymmenen vuoden takaisen Suomen mestaruuden avainmiehistä, käväisi SM-liigakokoonpanossa viimeistä kertaa urallaan.

Yleisesti SM-liigassa jatkettiin 12 joukkueen nelinkertaisella sarjalla ja 44 runkosarjaottelulla. Kuusi parasta joukkuetta pääsi pudotuspeleihin ja kaksi viimeistä joutui karsintoihin – tai siis tällä kertaa toinen niistä oli sarjataulukon kolmanneksi viimeinen uusintaottelun jälkeen.

Teemu Selänteen johtama Jokeri-buumi käynnistyi toden teolla ja päättyi mestaruuteen, kun se kaatoi finaaleissa JyPHT:n voitoin 4-1.