Kausikertomus 1953-54

TBK uusi mestaruutensa voittamalla loppuotteluissa Karhu-Kissat kahdesti, molemmilla kerroilla puhtaasti lukemin 4-0. Tie finaaleihin ei kuitenkaan ollut ihan siloinen, sillä HPK pisti alkusarjassa väkevästi vastaan ja pääsi tasapisteisiin, kun molemmat joukkueet hävisivät kerran ja pelasivat kerran tasan. TBK:lla oli mahdollisuus varmistaa finaalipaikkansa alkusarjan viimeisessä ottelussa juuri HPK:ta vastaan, mutta Hämeenlinnassa pelattu ottelu päättyi kotijoukkueen murskaavaan voittoon 7-1.

TBK:n maaliero oli kuusi plusmaalia parempi, mutta loppuottelupaikka ratkottiin uusintaottelulla jo heti seuraavana päivänä HPK:n voiton jälkeen. Pelipaikkakunnan arvonnassa tamperelaisia lykästi ja uusintaottelu pelattiin Koulukadulla. Kiinnostusta riitti Hämeenlinnassakin, sillä Hämeen Sanomien toimitus rekisteröi 146 puhelinkyselyä ottelutilanteesta pelin ollessa käynnissä. Lehti päivitti toimituksen ikkunaansa myös tulosta pelin aikana, ja sitäkin tulospalvelua oli ulkona seuraamassa kymmeniä ihmisiä. Hämeenlinnalaiset saivat kuitenkin pettyä, sillä päivää aikaisemmin kuudella maalilla HPK:lle hävinnyt TBK ryhdistäytyi kotijäällään, voitti uusinnan maalein 6-2 ja pääsi pelaamaan mestaruudesta. Kahden erän jälkeen peli oli vielä tasan, mutta kolmannessa erässä tamperelaiset iskivät neljästi.

Finaalipeleissä loisti ennen kaikkea ensimmäisen kautensa TBK:n riveissä häärinyt maalivahti Esko Niemi, joka ei päästänyt helsinkiläisiä tekemään yhtään osumaa kahdessa ottelussa. Matti Lampainen oli ainoa, joka osui kummassakin ottelussa, ja hänen lisäkseen kahteen finaalimaaliin pääsi Helsingin-ottelussa kahdesti iskenyt Lauri Silván.

Kauden ykköstykki oli 12 osumaa iskenyt Teuvo Takala, jonka 16 tehopistettä riitti koko maan pistepörssissä neljännelle sijalle. Simo Liimatainen esiintyi ensimmäistä kertaa pääsarjatasolla sinipaitaisessa miehistössä.

Finaalijoukkueiden perässä pronssia otti HPK, joka kaatoi TPS:n kaksiosaisessa pronssipelissä. Jälkimmäinen voitto tuli vasta jatkoajalla.

Mestarijoukkueena TBK myös reissasi niin ennen kuin jälkeen kauden ja pelasi Tampereellakin kansainvälisiä otteluita. Oppia ammennettiin yhä laajemmin. Ulkomaalaisia vastaan pelattiin saman verran kuin mestaruussarjassa oli pelejä tuplafinaaleineen, kymmenen kertaa.

Ennen kauden alkua joulukuun puolivälissä TBK kävi neljän ottelun kiertueella Ruotsissa, jossa voitti kaksi peliä ja hävisi kaksi. Ruotsalaisvastustaja odotti välipäivinä Koulukadullakin, voitto siitäkin. Helmikuussa kesken SM-sarjan Suomessa vieraili italialaisjoukkue Diavolo Rossoneri, maansa hallitseva mestari. Sille TBK hävisi Koulukadulla 0-5.

Toisen peräkkäisen mestaruuden varmistuttua TBK sai vielä kutsun pelaamaan Hollannin Haagiin turnauksen, jossa menestystä ei kuitenkaan tullut, vaan tasapeli italialaisen Bolzanon ja iso tappio järjestäjä Haagsche Ijshockey Clubille toi viimeisen sijan. Turnausmenestystä saattoi haitata sekin, että ennen tiistain ja keskiviikon turnauspelejä TBK pelasi sunnuntaina ja maanantaina harjoituspelit saksalaisia vastustajia vastaan.