Kausikertomus 1971-72

Kausi oli vielä alkusoittoa Kalevi Nummisen pitkäjänteiselle valmennusprojektille. Huippulahjakkaat nuoret olivat hyvää vauhtia kasvamassa miesten joukkueen takana. Vielä ei ihan ollut aika, mutta Tapparan valtakauden kynnyksellä alettiin jo olla.

Kaudella pelattiin ensin 12 joukkueen kaksinkertainen alkusarja, jonka jälkeen joukkueet jaettiin taulukon puolivälistä ylempään ja alempaan loppusarjaan. Tappara oli alkusarjan jälkeen hyvissä asemissa kolmantena vain pisteen päässä kärkipaikasta, mutta loppusarjassa otteet hiipuivat. Joukkue voitti vain kolme kymmenestä loppusarjapelistään ja valahti loppusijoituksessa viidenneksi.

Puolustus oli pitävä koko kauden ajan, mutta hyökkäyspäässä vaivasi tehottomuus. Jukka Alkula oli paras pistemies, mutta sarjasta löytyi pelaajia, jotka tekivät enemmän pelkkiä maaleja kuin parhaat tapparat tehopisteitä. Spesiaalihetkiä elettiin marras-joulukuun taitteessa, kun puolustaja Antti Perttula intoutui tekemään hattutemput kahdessa peräkkäisessä ottelussa Lukkoa ja JoKP:ia vastaan. Maalissa Antti Leppänen pelasi huippukauden.

Outo episodi nähtiin lokakuun lopussa, kun Tappara oli käynyt Turussa kaatamassa TPS:n peräti 8-0. Pelin jälkeen käytiin polemiikkia, tekisikö TPS protestin, koska Tappara-pelaajista Seppo Mäkinen ja Antti Leppänen olivat käyttäneet edelliskauden pelihousuja, joissa oli eri mainokset kuin joukkueen muilla pelaajilla. Säännön mukaan kaikkien pelaajien mainokset piti olla yhtenäiset. TPS:n joukkueenjohtaja Kalervo Kummola kuitenkin jyrähti myöhempinäkin vuosikymmeninä tutuksi tulleeseen tapaansa, että Tepsi ei hanki pisteitä protesteilla, kun kentällä on hävitty.

Jorma Siitarinen siirtyi muualle pelattuaan Tapparassa viisi kautta. Myöhemmin hän pulpahti pinnalle Itävallan jääkiekkoilun suurmiehenä. Pari vuotta aiemmin yhdessä miesten ottelussa kokoonpanossa käväissyt Pertti Valkeapää oli nyt mukana jo puolissa kauden otteluista – loppusarjan pelinäytöillään hän tienasi jopa yllätyspaikan kevään MM-joukkueeseen!